Ei ollut samantekevää, koska lapsi sai alkunsa. Pahin aika oli silloin, kun kylmin talvi oli jo ohitettu, mutta yö ja päivä olivat vielä tasavahvat. Se ei ollut hyvä aika ihmislapsen aloittaa taivaltaan, ei silloin kun Karhu heräsi ensimmäisen kerran. Tuolloin siitetyt lapset lähdetettiin, sillä he kantoivat sisällään valon ja pimeän rajaa, ja siltä rajalta oli helppo pudota.

Aina lähdettäminen ei kuitenkaan onnistunut. Ja jos kyseessä oli Karhun morsian, se tarkoitti että Karhu halusi isomman uhrin, ja kun synnytyksen aika sitten vuoden pimeimpänä yönä koitti, Karhu odotti.

 

Karhun morsian (© Like Kustannus)

 Katja Törmäsen Karhun morsian kuvaa kahden toisistaan tietämättömän naisen kasvua ja elämää kylissä, joissa Karhuun suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Molemmat ovat syntyneet talven pimeimpänä yönä, ja molempien kohtalo on vahvasti sidottu Karhuun. On kaksi kylää, joissa naiset asuvat: Suolakari, jossa Karhua palvotaan jumalana, se on mukana arkipäiväisissä askareissa ja sille uhraaminen on olennainen osa kylän elämää. Tähän elämään on tottunut ja kasvanut Freydis, joka on syntynyt Karhun morsiameksi. Hänen elämällään on alusta asti ollut suunta ja päämäärä, hänestä tai hänen jälkeläisestään tulisi jonainen päivänä uhri Karhulle. Surmankylässä taas Karhua on aikanaan palvottu, mutta erinäisten tapahtumien jälkeen Karhun palvonta on kylässä kielletty, ja uhrilahjat kannettiin muille, verenhimoisemmille jumalille. Karhuun kuitenkin uskoo ja luottaa osa kyläläisistä, ja yksi näistä on Aslaug, joka uhraa Karhulle salassa, koska haluaa pitää huolta kylästään ja sen asukkaista.

Molemmilla on elämässään vastoinkäymisiä, jotka saavat heidät ajattelemaan omaa elämäänsä ja menneisyyttään, ja omaa asemaansa miesten hallitsemissa kylissä. Molemmat naiset alkavat vähitellen tavoitella vapautta ennalta sanelluista kohtaloistaan. Kirjan tapahtumat kerrotaan molempien näkökulmasta, ja pikkuhiljaa lukijalle käy selväksi, että kahden naisen tiet kulkevat, jos nyt eivät kohdatakseen niin ainakin hyvin saman näköiseen suuntaan. Se, kohtaavatko naiset koskaan ja miten heidän elämänsä toisiinsa nivoutuvat on kerrottu niin kauniisti, että unohdin viimeisillä sivuilla välillä hengittää.

Freydis näki unta. Hän oli suuren puun juurella, kelohongan joka venyi taivaanlaelle saakka, niin korkean, että pilvenlonkareet peittivät sen latvan näkyvistä. Hän piteli kädessään puuvatia täynnä puolukoita, ja hän ojensi sitä Karhulle, joka seisoi kahdella jalalla hänen edessään.

Törmäsen kieli on kaunista ja rikasta, ja kirjasta paistaa sen parissa tehty työ. Karhun morsiamessa kuvaillut maisemat ja viikinkiaikaiset tavat, esineet ja taistelutkin piirtyvät lukijan eteen terävinä ja selkeinä, ja hahmoista on helppo luoda oma mielikuvansa. Tarina soljuu eteenpäin luontevasti, ja vaikka alussa olikin hetkittäin hahmotusongelmia sen kanssa, kuka nyt onkaan äänessä ja missä asiat tapahtuvat, kerrontaan pääsi kuitenkin jyvälle nopeasti. Molempien päähenkilöiden näkökulmat kerrottiin uskottavasti, ja tapahtumien myötä vaihtuvat vuodenajat näyttäytyivät omine erityispiirteineen hienosti. Kirja oli nopealukuinen, ja lopussa jäin kaipaamaan lisää. Tarina jäi selkeästi kesken, toivottavasti sekä Freydisistä että Aslaugista kuullaan vielä.

 

 

Katja lupautui ystävällisesti vastaamaan muutamiin kysymyksiin, joita minulla Karhun morsiamesta ja sen syntyprosessista heräsi.

 

Katja Törmänen (© Vesa Ranta)

 Kerro, miksi valitsit juuri karhun? Susista on toki kirjoitettu aikojen saatossa enemmän kuin ehkä on tarpeellista, mutta oliko karhun valinnan takana joku suurempi ajatus?

Karhulla on tietenkin valtavan suuri merkitys suomalaisessa mytologiassa, mutta on silti pakko todeta, ettei tämän tarinan kanssa ollut kyse tietoisesta valinnasta sen paremmin karhun kuin muidenkaan hahmojen kohdalla. Koko tarinahan lähti liikkeelle siitä, että näin sieluni silmin hyvin vahvan ja selkeän kuvan lumisateessa kylän läpi astelevasta karhusta, jota seurasi toinen kuva karhulle uhrattavasta lapsesta. Kun sitten pian tämän jälkeen luovan kirjoittamisen proosaopinnoissa tehtäväksi tuli novellin kirjoittaminen, näistä kuvista kumpuava tarina puski tieltään toisen, “suunnitellumman”, ja sillä tiellä ollaan.

 

Minne ajattelet kirjan sijoittuvan, ja miksi?

Minun mielessäni tapahtuvat sijoittuvat Norjaan varhaisena viikinkiaikana. Maisema, jossa näen asioiden tapahtuvan, ei silti ollut perinteinen vuonomaisema, joten paikallistin sen Norjan kaakkoisrannikolle. Tarinan kannalta ei silti ole oleellista, missä asiat tarkalleen ottaen tapahtuvat, joten sitä ei sen kummemmin kirjassa tarkenneta. Hauska oli vain huomata jälkikäteen, että juuri tuolla Norjan kaakkoisrannikolla on tehty huomattavan paljon viikinkihautalöytöjä.

 

Onko hahmoilla tosielämän esikuvia? Mistä hahmot luonteineen ja ulkonäköineen saivat alkunsa ja muotonsa?

Ei. Hahmojen suhteen pääsin helpolla: kahta ensimmäistä karhu-kuvaa seurasi muutama muu, joissa oikeastaan kaikki keskeiset hahmot kävivät esittäytymässä. Tämän jälkeen lähinnä vertasin mielessäni, että oliko kirjoittamani toiminta kyseisen hahmon perusluonteen mukaista ja uskottavaa. Hahmojen ulkonäön kuvailun jätin tietoisesti hyvin vähälle. Se ei minusta ole erityisen oleellista, ja luotan että lukija osaa kuvitella hahmot ilmankin.

 

Kauanko kirjan kirjoittaminen kesti?

Kaikkinensa kirjoitin kirjaa ehkä 3 – 3,5 vuotta reilun kuuden vuoden aikana. Ensimmäinen visio muokkautui novelliksi luovan kirjoittamisen perusopinnoissa syksyllä 2011, ja siinä oli kuvattuna jo lähes kaikki keskeiset asiat Karhun morsiamen myytistä. Novellin valmistuttua henkilöiden kohtalo jäi vaivaamaan. Halusin tietää mitä tapahtuisi seuraavaksi, joten oli seurattava tarinaa ja kirjoitettava se. Mitenkään suoraviivaisesti se ei paljastunut. Yksittäiset kohtaukset kirjoittuivat kyllä helposti, mutta niiden väliset suhteet olivat vielä hämäriä; tarinan koko kaari alkoi selkiytyä vasta myöhemmin.Pahinta oli kai silloin, kun tuntui ettei enää yhtään tiedä, mitä tekstille tekisi. Se oli ollut työn alla jo vuosia, uskoin tarinaan ja että se on kertomisen arvoinen, mutta en tiennyt miten olisin jatkanut. Tämän umpikujan avasi lopulta Tähtivaeltajan ja Liken kirjoituskilpailun voitto, jonka jälkeen kirjoittamisella ja muokkaamisella oli selvä suunta, ja työstä tuli taas ilo.Kaikkein parasta olivat ne hetket, kun teksti pulppusi ja virtasi ja tarina eli ympärilläni totena, oli enemmän kuin perättäisiä sanoja ja lauseita tietokoneen ruudulla. Kirjoittaessa tiesin suunnilleen mihin ollaan menossa, mutta en täsmällisiä juonenkäänteitä, joten seurasin itsekin tapahtumia jännityksellä. Erityisen hienoa oli huomata jonkun juonikuvion naksahtavan paikalleen ja sitovan aiemmin erilliset tapahtumat loogiseksi ketjuksi, väliin vielä niin kuin olisin pedannut puuttuvalle palalle paikan etukäteen.

 

Olet julkaissut aiemmin omakustanteena kaksi lasten ja nuorten kirjaa, Kevääntekijät ja Kesänkaitsijat. (Kevääntekijöiden arvostelu Nörttitytöissä täällä). Kevääntekijät olet myös kääntänyt itse englanniksi nimellä Spring Charmers. Entä Karhun morsian, nähdäänkö se myös muilla kielillä? Käännätkö kirjan itse? Mille kielille haluaisit, että Karhun morsiamen tarina käännettäisiin?

Vielä ei ole uutisia tällä saralla. Kirjan käännösoikeuksien myyntiä hoitaa Elina Ahlback Literary Agency, jolla on erinomaiset referenssit suomalaisen fantasiakirjallisuuden myymisessä maailmalle, joten asia on osaavissa käsissä. Haluaisin kirjan tietysti käännettävän mahdollisimman monelle kielelle, mutta tällä kertaa jätän kaiken kääntämisen ammattilaisille. Sitä paitsi minunhan täytyy kirjoittaa seuraavaa kirjaa…

 

Karhun morsian hyvässä seurassa Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. (Kuva: MinnaKoo)

Miltä tuntuu nähdä oma kirja kirjakaupan hyllyillä ja mainoksissa? 

Aluksi suorastaan ujostutti ajatella, että kuka tahansa voi mennä kauppaan tai kirjastoon ja poimia kirjan mukaansa. Mutta onhan se hienoa, ja tuntuu se kutkuttavalta! Yritän pidätellä pientä hihkaisua ihmisten ilmoilla aina kun huomaan kirjani tai sen mainoksen.

 

Kuka hahmoista muodostui sinulle tärkeimmäksi? Ketä inhoat? Kirjoittaisitko jonkun hahmon nyt jotenkin toisin, jos voisit?

Freydis ja Aslaug ovat tietysti hyvin läheisiä, ja riippui aivan siitä kumpaa kirjoitin, kumpi tuntui tärkeämmältä. Toki pidän monesta muustakin – Sigrun on yksi suosikkejani, ja Leiknir, ja sitten on tietysti vielä Hjarnar… Oikeastaan pidän heistä kaikista. He ovat vähän kuin perhettä nyt. Jokaisella on hyvät ja huonot puolensa, ja heistä pitää kaikesta huolimatta. Eri tavalla asiaa tietenkin katsoisi, jos heidän kanssaan pitäisi elää oikeassa elämässä, mutta ketään en tässä vaiheessa kirjoittaisi toisin. En tosin tiedä osaisinkokaan.

 

Saadaanko Karhun morsiamelle jatko-osa?

Itsenäinen jatko-osa on on jo työn alla. Hahmoilla on vielä tarinaa kerrottavanaan, ja tässä vaiheessa olisi tuntunut suorastaan väärältä hylätä heidät ja kirjoittaa jostain muusta.

(Haastattelijan välikommentti: Jeij!)

 

Oletko haaveillut, että Karhun morsiamesta tehtäisiin elokuva? Kuka sen ohjaisi, ja ketä haluaisit näyttelijöiksi?

Olisi upeaa nähdä Karhun morsian valkokankaalla! Toisaalta nykyään tehdään niin huikeita tv-sarjojakin, etten tiedä kumpi olisi mieluisampi vaihtoehto. Pitkässä sarjassa ehtii ehkä paremmin juonen käänteisiin ja vivahteisiin kiinni, mutta elokuvassa on oma hohtonsa. Ohjaajaa en osaa valita, enkä itse asiassa näyttelijöitäkään. Tämä ei johdu yrityksen puutteesta, mutta vaikka miten olen näyttelijöitä, niin suosikkejani kuin muitakin, näihin rooleihin asetellut, roolit ja henkilöt eivät kohtaa, tai jos kohtaavat, näyttelijät ovat jo rooliin liian vanhoja. Pitänee siis vain luottaa, että jos tämä visio toteutuu, niin roolittaja osaa hommansa.

 

Onko Surmankylällä ja Suolakarilla esikuvia? Kotikaupunkiasi Oulua ne nyt eivät juurikaan muistuta kumpikaan, vaikka rannikolla ovatkin. Oletko kirjoittanut kyliä jokin tietty paikka mielessäsi?

Kylillä ei ole vastineita tässä todellisuudessa. Kuten henkilöhahmoistakin, näistä on päässäni selvä kuva, mutta mitään tiettyä paikkaa ne eivät mukaile.

 

Mistä sait inspiraation taikojen ja loitsujen kirjoittamiseen? Niiden mitta on hyvin kalevalallinen, mutta onko niillä jotain muuta inspiraatiota? Mistä ne tulivat?

Päästäni? Kun ensimmäisen kerran tulin kohtaan, jossa tekstissä esiintyi loitsu, piti tehdä valinta. Joko kirjoittaisin mambojamboa, jotain mikä ei tarkoita mitään, tai ohittaisin loitsun sanat kokonaan, tai sitten kirjoittaisin ne itse. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui typerältä, toinen kävisi pitemmän päälle tylsäksi ja tuntui laiskalta vaihtoehdolta, joten jäljelle jäi loitsun kirjoittaminen. Kalevalainen poljento tuntui parhaalta ja lähti helpoiten liikkeelle, joten sen jälkeen ei ollutkaan muuta kuin alkaa töihin. Välillä onnistui aika mukavasti, välillä vähän onnahteli, mutta lohdutan itseäni sillä, että oikeassakin elämässä osa loitsuista on varmaan ollut hiotumpia kuin toiset. Luulisin.

 

Katja Törmänen: Karhun morsian

Like Kustannus Oy 2018, 390 s.

Karhun morsian voitti Liken ja Tähtivaeltajan järjestämän spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun.