Esikoiskirjailija Katja Törmänen luki 9-vuotiaana Runotytön ja hoksasi, että on olemassa kirjailijan ammatti. Muutama vuosikymmenen myöhemmin syntyi Kevääntekijät, joka näki päivänvalonsa keväällä 2015. Juttelin Katjan kanssa lukemisesta, kirjoittamisesta ja helmileistä.

 

Kirjailija kirjoittaa myös harrastuksenaan Katja Törmänen

Aloitetaan kevyesti. Kerro itsestäsi?
Olen syntynyt Lohtajalla mutta muuttanut Ouluun 2-vuotiaana ja asunut täällä siitä asti. Valmistuin yleisestä historiasta Oulun yliopistosta, minkä jälkeen opiskelin Pikisaaressa pari vuotta tekstiiliartesaaniopintoja. Viime vuosina olen opiskellut luovaa kirjoittamista, nyt ovat menossa aineopinnot.

Ehditkö kirjoittamiselta harrastaa mitään?
Voiko kirjoittamista kutsua edelleen harrastukseksi? Sen lisäksi luen, satunnaistuunaan vaatteita ja ahmin Doctor Whota. Otan valokuvia omaksi ilokseni ja yritän ulkoilla siinä samalla.

Kevääntekijät on esikoiskirjasi. Oletko kirjoittanut “aina”?
Luin 9-vuotiaana Runotytön ja tajusin, että on sellainen ammatti kuin kirjailija. Siitä asti olen siitä haaveillut, mutta vuosia se pysyi lähinnä haaveilun tasolla. Kirjoittelin kyllä kaiken aikaa jotain, lyhyitä pätkiä, vähän lehtijuttuja, runoja, tarinan aloituksia, mutta ei niistä koskaan mitään isompaa tullut. Tavoitteellisesti aloin kirjoittaa vasta Kevääntekijöiden ilmestyttyä elämääni tammikuussa 2009.

Kirjoitat blogissasi, että lasten (kuten aikuistenkin) pitäisi lukea. Luitko itse lapsena paljon? Mitkä olivat lapsuuden lempikirjojasi? Oletko palannut niihin aikuisena?
Luin, koko ajan. Lempikirjoja oli monia, joista osa on kestänyt uudelleenlukua, osa ei. Astrid Lindgrenin Kerstin ja minä on edelleen lohtukirja, kun maailma murjoo; samoin Erich Kästnerin Pojat salapoliiseina ja Lise ja LotteAnna-kirjat olivat suosikkeja ja samaten Hans-Erik Helbergin Dunder ja Brak -kirjat, joista ei ole kuullutkaan kukaan muu kuin minä ja paras kaverini. Sitten taas vaikka Mestarietsivä Totte Svanssonit tai Viisikot eivät kolahtaneet enää aikuisena ollenkaan, ja yhdenaikainen suosikkini, Michael Enden Päättymätön tarina oli aikuisena minusta paljon tylsempi kuin lapsena vieroksumani Momo. Lapsena myös vihasin Lindgrenin Veljeni Leijonamieltä, kun taas aikuisena siitä tuli yksi lempikirjoista.

Kevääntekijöiden rakenteen tarkoituksena on saada lukija odottamaan seuraavaa lukua, ja näin innostaa lukemaan lisää. Mistä tämä ajatus lähti? Oletko aina ollut kiinnostunut siitä, miten saada lapset lukemaan enemmän, vai onko siihen tullut ulkopuolista inspiraatiota?
Se lähti oikeastaan siitä, että aloitin Kirjeilijän blogin, johon kirjoitin ja piirsin käsin kirjemuotoisia blogikirjoituksia. Kirjeilijältä sai myös tilata aivan oikeita kirjeitä (jotka olivat värikopioita alkuperäisestä, ei joka tilaajalle erilaista), ja aina kun puhuin tästä, joku sanoi, että “Voi kirjoita lapsille kirjeitä, lapsille olisi tosi mahtavaa tilata oikeita kirjeitä” ja sitten taas joku toinen sanoi, että “Kirjoita jatkokertomus, niin että se jäisi aina jännään paikkaan.” Kun olin tarpeeksi monta kertaa kuullut tämän tajusin viimein, että nämä ideat voi yhdistää, ja että minulla on siihen tarina jo kirjoitettuna: Kevääntekijät. Se oli jo valmiiksi lähes tämän muotoinen, lukujen lopetuksia tarvitsi vain hieman muokata. Itse lukemisesta suuresti nauttivana minulle oli itsestäänselvää, että omille lapsille luetaan paljon, ja että kirjoja on aina ympärillä. Kun sitten alettiin puhua siitä, miten vähän lapset lukevat nykyisin, halusin kantaa oman korteni kekoon – lukeminen on niin huikea juttu, ettei toivoisi kenenkään jäävän siitä paitsi. Maailma on vain niin paljon rikkaampi ja avarampi, kun lukee.

 

Pakko alkaa kirjanpitäjäksi

Syntyikö ajatus kirjan kirjoittamisesta tuosta noin vain, vai pitikö asiaa haudutella pitkään?
Kirjan kirjoittamista kypsyttelin tietyssä mielessä vuosia, koska ajattelin hyvin pitkään, että jos aikoo kirjoittaa kirjan, sen pitää olla Aikuisten kirja ja sen pitää käsitellä Tärkeitä Yhteiskunnallisia Asioita. Olin myös aloittanut useampia “kirjoja”, joista ei koskaan tullut mitään, ja pelkäsin etten osaakaan kirjoittaa pitkää, kokonaista tarinaa. Kun oivalsin, ettei minun ole pakko kirjoittaa Tärkeää Aikuisten kirjaa, ja että fantasiakirjassa voi käsitellä hyvin, hyvin isoja asioita olematta silti kuolemanvakava ja haudantärkeä, oli kirjoittamiseen ryhtyminen helppoa.

Mistä sait idean Kevääntekijöihin?
Makoilin olohuoneen lattialla ja mietin, miksi tarinoissa kiroukset ovat aina tietynlaisia, ja aloin pohtia, että entä jos niitä annettaisiin oikeassakin elämässä, ja entä jos kirous olisikin joku aivan absurdi kuten “pakko alkaa kirjanpitäjäksi”. Samaan aikaan pohdiskelin, miten ihmiset toimivat tilanteissa, joissa heille sanotaan että “näin meillä on aina tehty”, kun ei anneta vaihtoehtoja, vaikka käytännössä niitä löytyy aina. Nämä ajatusketjut yhdistämällä Lassin perheen laskemiskirous sitten alkoi hahmottua ja sitä myöten koko tarinan kehys.

Onko kirjan hahmoilla esikuvia?
Hmm, ei varsinaisesti. Ei ainakaan tietoisesti ajateltuja. Lassissa on varmaan paljon minua itseäni, Annalla taas on se topakkuus, jota tiukassa paikassa toivon itselleni.

dragonpicOlet kuvittanut kirjan itse. Oliko tämä alusta asti selkeä ratkaisu, vai muotoutuiko päätös matkan varrella?
Itse kuvittaminen oli lähes alusta asti selvä valinta (lue: minulla ei ollut rahaa maksaa kuvituksesta). Halusin myös haastaa itseni, sillä pidän piirtämisestä mutta se vain jää kaiken muun jalkoihin. Lisäksi tiesin, että ainoa keino saada kuvista juuri sellaiset kuin halusin, oli tehdä ne itse. Ihan kaikissa kuvissa siihen ei vielä päästy, mutta lähelle sentään.

Oliko Kevääntekijöiden juoni valmiina päässäsi kun rupesit kirjoittamaan?
Tiesin lähtökohdan ja minne suunnilleen päädytään, väliin jäävä oli itsellenikin arvoitus. Yritin kyllä aluksi suunnitella juonen valmiiksi ennen kirjoittamista, mutta onnistuin vain kirjoittamaan itseni nurkkaan. Onnekseni tässä, aika varhaisessa vaiheessa löysin Julia Cameronin Kultasuoni-kirjan, ja sen opastamana uskaltauduin vain istumaan koneen ääreen ja kirjoittamaan, mitä mieleen tuli. Yllättävästi niistä mieleen pulpahtelevista asioista sitten ihan tolkullinen tarina syntyi.

Kevääntekijät on ensimmäisen osa Heskilian perillisten tarinasta. Onko jatko-osa jo valmis?
Kyllä, jatko-osa Kesänkaitsijat on valmis. Kolmas osa on tekeillä, ja sen jälkeen tulee vielä kaksi. Niiden sisältö on hahmotelman tasolla, joten ne yllättävät takuulla taas itsenikin.

 

Inspiraation kanssa on hauskempi kirjoittaa

Kuinka kauan kirjan kirjoittaminen vei?
Ensimmäinen, tositositosi raaka versio oli valmis puolessa vuodessa, mutta sen jälkeen puolivuosia onkin sitten mennyt useampi teosta muokatessa. Aloituspäivästä siihen, että tarina oli tässä muodossa digitaalisena, meni reilu viisi vuotta, vaikka en tietenkään koko aikaa ollut tämän kimpussa.

Kirjoititko päivätyömäisesti, vai silloin kun inspiraatio sattui iskemään?
Aika lailla säännöllisesti. Aiemmat yritelmät olivat jääneet yritelmiksi juuri siksi, että jäin odottelemaan inspiraatiota. Inspiraation kanssa on hauskempi kirjoittaa, mutta usein inspis iskee vasta kirjoittaessa, ja ilmankin sitä tekstiä syntyy. Ja on synnyttävä, jos meinaa valmista saada.

Kevääntekijöiden fyysinen painoksen kustantaja on Osuuskunta Lilith. Tarjositko kirjaa isommille kustantajille?
Kirjoittamista aloittaessani en ollut Lilithistä kuullutkaan, joten alkuperäinen ajatus oli tarjota sitä isoille kustantajille, ja niin teinkin. Yhden kanssa päästiin jo aika pitkälle, olin tehnyt kolme kierrosta kustantajan toivomia muutoksia kun kustantamolla tapahtui linjamuutos eikä kirjaa kustannettukaan. Tässä vaiheessa tarinaa olivat lukeneet paitsi omat, myös tuttavien lapset, ja tiesin että se toimii. Sisuunnuin ja päätin, että tätähän en pöytälaatikkoon jätä. Sitten meni jonkin aikaa, että keksin alkaa tarjoamaan tarinaa digitaalisesti luku kerrallaan, ja sen saaman hyvän palautteen ja lukijoiden suoranaisten pyyntöjen pohjalta päätin painattaa sen kirjaksi. Tässä vaiheessa olin jo Lilithin jäsen, joten sen kautta kustantaminen oli looginen ratkaisu.

Käännät itse Kevääntekijöitä englanniksi, ja keräsit käännöstyöhön varoja joukkorahoituskampanjalla. Millainen prosessi käännöstyö on? Käännätkö kirjan alusta alkaen suoraviivaisesti vai sieltä täältä sitä mukaa, kun sopiva termi tulee vastaan?
Ainakin minun on pakko tehdä kääntäminen järjestyksessä, termi-inspiraatioon ei voi luottaa. Toki tekstiä saa käydä läpi useampaan kertaan, joten jos myöhemmin keksii loistavan ilmaisun alkupään kohtaan, sen voi aina muuttaa.

Kevääntekijöissä on muutamiakin asioita, joiden suoraa käännöstä englanniksi ei ole olemassa. Joko olet päättänyt, miten helmile kääntyy?
Helmile on kääntymässä sanalla pearlile. Sen sijaan helmikko onkin jo vähän vaikeampi…

Aiotko julkaista myös Kesänkaitsijat kirjamuodossa, vai ainoastaan sähköisenä?
Nyt kun Kevääntekijät on nähnyt “oikeana” kirjana, niin kyllä houkutus saada jatko-osatkin samassa formaatissa on kova. Ehkä ensi jouluksi, jos hyvin menee ja kysyntää on.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Jos kaikki menee täydellisen loistavasti, viiden vuoden päästä olen täyspäiväinen kirjailija, jonka teoksia myydään useammalla kielellä niin, ettei minun tarvitse enää kuin kirjoittaa. Ja elokuvaversion näkeminen Kevääntekijöistä olisi myös aika hienoa.

pocketwatch

Katja Törmänen: Kevääntekijät, Heskilian perilliset, osa 1

Viime marraskuun alkupäivinä sosiaalisen median syötevirrassa silmiini osui ystäväni päivitys: “Kolmas päivä alkamassa ja nyt jo 37% kerätty. Hyvä Katja!” Alla linkki joukkorahoituskampanjan sivulle, kuvituksena mustavalkoinen piirroskuva hevosesta ja kahdesta pojasta ja tekstinä “Click here to support Spring Charmers – get children into reading”. Oli pakko klikata, sillä kaikki tempaukset ja kampanjat, joilla pyritään lisäämään lasten lukuintoa, ovat sydäntäni lähellä.

Siitä alkoi oma seikkailuni Kevääntekijöiden parissa. Joukkorahoituskampanjalla kerättiin varoja kirjan kääntämistä varten, ja kuten joukkorahoituskampanjoissa yleensä, osallistumisvaihtoehtoja oli monia. Luin ensin Kevääntekijöiden verkkosivulta ensimmäisen luvun, ja se herätti kiinnostuksen lukea kirja loppuun. Oli siis helppo tehdä päätös kampanjaan osallistumisesta.

Olisin saanut kirjan luettavakseni nopeammin, jos olisin valinnut sähköisen version. Koska haluan kirjani mieluiten fyysisinä tavaroina, päädyin ostamaan omani sidottuna. Sain oman kappaleeni luettavaksi juuri ennen joululomaa, ja pääsin tutustumaan Lassiin, Annaan, kirouksiin, lohikäärmeisiin ja Heskiliaan.

Lukemisen aloitettuani huomasin, että kirjan rakenne toimii juuri niin kuin on tarkoitus. Yhden luvun lukeminen kerrallaan oli toki mahdollista, mutta ei välttämättä kovin mieluisaa. Vaikka en ikäni puolesta liene juuri sitä otollisinta kohderyhmää Kevääntekijöille, nautin kirjasta valtavasti. Sen tarina on sadunomainen, mutta virkistävästi moderni. Teksti on sujuvaa, ja tarina kulkee jouhevasti, mutta turhia kiirehtimättä. Kirjan piirroskuvitus tukee tarinaa yksinkertaisilla, mutta tehokkailla keinoilla kuvaamalla lyhyitä hetkiä tarinasta.

Satu- ja fantasiakirjoja elämäni aikana useammankin luettuani osasin ainakin osittain aavistaa kirjan loppuratkaisun, mutta se ei häirinnyt lukukokemusta millään tavalla. Veikkaan myös, että nuoremmille lukijoille tarina säilyttää jännittävät elementtinsä viimeisille sivuille asti. Aikuisemmalle lukijalle Kevääntekijät on virkistävä tuulahdus satumaisia elementtejä huumorilla ja hippusella jännitystä maustettuna. Kirjaa suositellaan kaikille kahdeksasta ikävuodesta ylöspäin.

key

 

Kuvat: 
Katja Törmänen