Nörttitytöt

Edellisessä esittelyssäni tarinoiden sankarit ja sankarittaret tallustelivat maan kamaralla. Nyt on aika siirtyä uusiin tarinoihin ja maisemiin. Tässä esiteltävissä kahdessa ensimmäisessä teoksessa seikkaillaan avaruudessa. Kolmannessa se on kuitenkin vain yksi tapahtumaympäristöistä. Pahoittelut , jos odotit ensimmäisen osan perusteella  vain avaruuteen sijoittuvia tarinoita. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätin nostaa esille yhden uutukaisen, jossa seikkaillaan myös useissa maapalloissa.

Tuntemamme Tellus on kuitenkin tavalla tai toisella mukana kuvioissa kaikissa kolmessa teoksessa. Kaikkien tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jossa ihmiskunnan tiede ja teknologia on nykyistä kehittyneempää.

Onhan tarvittava pakattuna? Se on menoa nyt!

Kuvalähde: Gummerus Kustannus ( http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512091379/sokeanako/)

Kuvalähde: Gummerus Kustannus ( http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512091379/sokeanako/)

Peter Watts: Sokeanäkö (Blindsight)

Suomentanut:  J. Pekka Mäkelä,
Kustantanut: Gummerus Kustannus Oy.
Teos ilmestyi suomeksi vuonna 2013.

Vuonna 2082 mystiset ”tulikärpäset”, salaperäiset valot, putoavat maahan. Seurauksena on sekä yleinen paniikki että kiihkeä halu tietää, mistä valot tulivat. Vanhojen havaintoarkistojen kaivelu antaa vihjeen valojen alkuperästä. Kolme muokattua ihmistä ja yksi vampyyri lähetetään tutkimaan valojen lähdettä. Perillä heitä odottaa muun muassa joukko avaruusolentoja, eikä kohtaaminen suju rauhanomaisesti. Välillä palataan ajassa taaksepäin ajassa lähinnä Siri Keetonin, yhden retkikunnan jäsenen ja eräänlaisen välittäjän, menneisyyteen.

Tieteelliset ja teknologiset yksityiskohdat ovat oleellinen osa hahmojen ja tapahtumaympäristöjen kuvaamista. Wattsin teos osaltaan rakentuu näille yksityiskohdille, joiden selittämiseen on kirjan lopussa omistettu lyhennetty (!) luku. Joten jätä tämä kirja hyllyyn, ellet ole koskaan lukenut scifiä etkä rakasta lukea tieteellisiä ja teknologisia yksityiskohtia pursuvia kirjoja.

Muukalaisiin liittyvät yksityiskohdat paljastuvat juonen edetessä, mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä. Toisaalta tarina pitää otteessaan lukuisten yllätyksellisten juonenkäänteiden takia. Lisäksi kirja on täynnä mustan huumorin ripauksia. Mustuus on luotu esimerkiksi kuvaamalla tuttuja ilmiöitä hieman vinksahtaneesta perspektiivistä.

Lisäksi hauskana erikoisuutena on mainittava, että Watts on antanut luomalleen vampyyrille suomalaisen etunimen. Jukka ei ole ehkä maailmankaikkeuden pelottavin nimi vampyyrille. Mutta ainakin voimme röyhistää rintaamme kertoessamme ulkomaiselle nörttikaverille, että eksoottisen kuuloinen nimi on muuten meidän maassamme yleinen miehen nimi. Hahmosta itsestään on kuitenkin onnistuttu luomaan pelottava korostamalla ihmisnäkökulmasta sen vaarallisuutta eri tavoin. Idea luoda tällainen hahmo miehistön jäseneksi tuo osansa jännittävään ilmapiiriin, kun uhkaava tekijä on myös omien joukossa.

Kuvalähde:Like Kustannus Oy (http://like.fi/kirjat/karsta/)

Kuvalähde:Like Kustannus Oy (http://like.fi/kirjat/karsta/)

J. Pekka Mäkelä: Karsta
Kustantanut: Like vuonna 2009

Lähes koko ihmiskuntaa yhdistänyt sota joitakin avaruusolentojen lajeja vastaan on päättynyt viisi vuotta sitten häviöön. Sodan taustalla ollut ajatus maata uhkaavista avaruusolioista on virallisesti unohdettu. Aseista riisutut sota-alukset etsivät vanhoja hylkyjä avaruudesta. Hylyistä löydetyt kuolleet pakataan ruumispusseihin, elävät tuodaan maahan ja alukset muutetaan vaarattomiksi. Heinrich-Kramer on yksi tähän tehtävään muutetuista aluksista. Kaikki ei kuitenkaan suju ennakko-odotusten mukaisesti. Matkan aikana ilmenee kaikenlaisia ongelmia sekä kuuluu salaperäistä rapinaa. Toisaalta miehistön jäsenten suhteet eivät ole kaikilta osin hyvät. Yleiseen ilmapiiriin kuuluu myös epäluuloisuus. Hylyistä taas löydetään ihmisiä, joita niistä ei pitänyt olla.

Harvoin scifi-kirjaa lukiessaan huomaa lukevansa kuvausta, joka olisi voinut tapahtua nykyajassa sellaisenaan. Mäkelä kuitenkin onnistuu kuvaamaan teoksensa alussa nykyihmisillekin tuttua talvisen yötaivaan tarkastelua. Jokainen yötaivasta pakkasessa tutkinut voi Mäkelän kuvausta taivaan ilmiöistä ja tarkasteluolosuhteista lukiessaan muistella omia kokemuksiaan. Ennen varsinaisten tapahtumien kertomista luotu tuttuuden tunne onkin luettava kirjoittajalle ansioksi. Myös varsinaisten tapahtumien juoni tempaa mukaansa lukuisten tapahtumakäänteiden takia. Tosin ainakin yksi juonenkäänne on ennalta arvattava.

Tapahtumat kerrotaan aluksen kolmannen perämiehen Trian näkökulmasta.Päähenkilöstä on onnistuttu tekemään mielenkiintoinen hahmo.Tria ei ole karismaattinen eikä keholtaan ja luonteeltaan täydellinen. Täten hän ei ole perinteinen sankarillinen johtajahahmo, vaan epätäydellisyydessään inhimillinen. Toisaalta hänen sukupuolestaan annetaan vain epäsuoria vihjeitä, mikä lisää hahmon mielenkiintoisuutta, sillä häneen ei voi suoranaisesti liittää ennakko-odotuksia scifin mies- ja naishahmoista.

Kirjan ansio on kuitenkin historiasta ja nykypäivästä tuttujen fanaattisuuden, aatteiden ja ilmiöiden kuvauksessa. Näitä mainittuja aatteita ja ilmiöitä on muun muassa menneiden kultaisten aikojen ihailu. Niiden tutunomaisuus tarjoaakin paljon mietiskeltävää ja oivallettavaa nörttitytölle.

Kuvalähde: Karisto Oy (http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=2076)

Kuvalähde: Karisto Oy
(http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=2076)

Terry Practhett ja Stephen Baxter: Pitkä Mars (The Long Mars)
Suomentanut: Mika Kivimäki.
Kustantanut: Karisto Oy.
Teos ilmestyi suomeksi vuonna 2015.

Terry Pratchettin tuotanto on monen nörttitytön peruslukemistoa. Kirjailija kuoli alkuvuodesta 2015 ja asiasta uutisoi esimerkiksi englanninkielinen terrypratchettbooks.com-sivusto “SIR TERRY”- osiossaan. Hän ehti ennen kuolemaansa  aloittaa Stephen Baxterin kanssa uuden sarjan. Pitkä Mars on Pitkä Maa -sarjan kolmas teos. Siinä kirjailijat laajentavat luomansa maailman maapallon, tai maapallojen, ulkopuolelle. Jos et ole lukenut sarjan edeltäviä osia, ei tarvitse huolestua. Kolmannessa osassa taustoitetaan tapahtumia sen verran, että lukija pysyy kärryillä. Siitä iso plussa Baxterille ja Prachettille, koska kirjoja tarvitse lukea järjestyksessä.

Pratchettin ja Baxterin luomassa maailmassa ihmiset ovat löytäneet sarjan rinnakkaismaailmoja, toisia maapalloja, ”askeltamisen” eli maailmasta toiseen siirtymisen avulla. Tämä löytö on kirjasarjen punainen lanka. Lisäksi kahteen edellä esiteltyyn teokseen verrattuna maapallot ovat myös tärkeitä tapahtumaympäristöjä. Halusin nostaa teoksen esille osittain siksi, että ajatus rinnakkaisista maapalloista ja Marseista antaa kirjailijoille mahdollisuuden leikkiä mielikuvituksellisia entäs jos -leikkiä kehityshistorialla. Toisistaan poikkeavat ympäristöt ja eliömuodot osoittavat, etteivät kirjailijat olen jättäneet tilaisuutta käyttämättä.

Kirjan alussa Yellowstonen purkaus on lisännyt maasta lähtevien ihmisten virtaa. Se on myös muuttanut maapallon ilmastoa sekä vaikuttanut maailmanpolitiikan suhteisiin. Taustoittamisen jälkeen juoni haarautuu kolmeen kertomukseen ja erilaisiin sivujuoniin. Tässä selvyyden vuoksi viittaan vain näiden kolmen pääkertomuksen juonenkulkuun.

Avaruuteen sijoittuvassa kertomuksessa Sally Linsay saa isältään Willis Linsaylta kutsun saapua yhdessä maailmoista sijaitsevaan tukikohtaan, GapSpaceen. Täältä matkaa oli tarkoitus jatkaa ”Aukkoon”, avaruudessa sijaitsevaan tyhjiöön. Perillä Sallyn isä kuitenkin kertoo, että matkaa jatkettaisiin Aukon Marsiin. Mukaan matkalle lähtee myös astronautin urasta pitkään haaveillut Frank Wood. Koulutusjakson jälkeen kolmikko aloittaa matkansa planeetalle. Perille päästyään Sallylle kuitenkin selviää, etteivät he ole ensimmäisiä vierailijoita punaisella taivaankappaleella. Täältä matkaa jatketaan muille Marseille askeltamiseen kykenevissä liidokeilla. Matkan lopullista päämäärää Sallyn ei ennen isänsä löytöä saa kuitenkaan tietää.

Toinen pääkertomus keskittyy muita ihmisiä älykkäimpiin nuoriin. Poikkeavuutensa takia nämä ihmiset herättävät tavallisissa ihmisissä pelkoa ja hämmennystä. Lobsang, keinoäly ja omien sanojensa mukaan tiibetiläisen moottoripyöräkorjaajan sielu, haluaa yhteyden näihin uusiin ihmisiin. Apuun hän pyytää Joshua Valientéa, joka aloittaa etsinnän vanhan tuttunsa kautta. Pian Joshua tutustuu joukkoon näitä älykkäitä nuoria. Tapaaminen saa kuitenkin äkkilopun poliisin vangitessa nuoret. Heidät sijoitetaan tarkkailtavaksi laitokseen Pearl Harbourissa. Nuoret kuitenkin pääsevät pakenemaan Lobsangin järjestelyjen myötä yhteen rinnaikkaismaailmoista, Happy Landingsiin.

Kolmas pääkertomus taas limittyy osittain toisen kanssa. Kertomus kuvaa Maggie Kauffmanin johtaman rekikunnan löytöretkeä Pitkään Maahan. Matkan tarkoituksena on kulkea kauemmaksi kuin kukaan aikaisemmin ja täten osoittaa Amerikan mahtia. Lisäksi tavoitteena on löytää kadonnut retkikunta. Retkikunnan miehistöön kuuluu ihmisten lisäksi esimerkiksi peikkoja ja koiria muistuttavan älyllisen lajin jäsen. Mukaan on livahtanut myös salamatkustaja. Retkikunta matkaa toinen toistaan kummallisempien maiden läpi. He löytävät kadonneen retkikunnan ilmalaivan sekä joukon haaksirikkoutuneita. Haaksirikkoutuneet paljastuvat kuitenkin uusiksi älykkäiksi, jotka osaavat myös taivutella ihmiset puolelleen. Lopulta myös itse ilmalaivan miehistö löydetään. Vangittujen uusien älykkäiden ihmisten ryhmä tuodaan maahan. Uudenlaisista ihmisistä tulee ongelma, joka on ratkaistava. Virallisten tahojen keskustelun seurauksena Maggie Kauffman lähetetään Happy Landingsiin. Perillä hänen on yllätyksekseen ratkaistava tuhotaanko tämä maailma. Lopulta hän ei sitä tee, vaan Lobsang.

Aloitan kirjan kehumisen teoksen hahmojen suhteista. Niihin suhteisiin on saatu monimutkaisuutta, mikä lisää hahmojen elävyyttä. Lisäksi mukana on vahvoja ja aktiivisia naishahmoja, kuten karski seikkailija ja oman käden oikeuden jakaja Sally Linsay.

Kirjassa on myös paljon huumoria, joka syntyy mielikuvilla leikkimisestä ja vastakkainasettelusta. Kolmanneksi se tarjoaa paljon ajateltavaa. Rinnakkaisten Marsien ja maapallojen vaihtuvat maisemat ja elämänmuodot tarjoavat ajatusleikin luonnon kehittymisen eri mahdollisuuksista. Kuvaukset luonnonkatastrofin seurauksista sekä suhtautumistavoista tavallisista ihmisistä poikkeavien ihmisten ja älyllisten lajien erilaisuuteen antavat paljon pohdittavaa. Erityisesti kysymys siitä, mitä ihminen saa tehdä toiselle ihmiselle tai lajille nousee nousee esille.

Kirjaa on myös vaikeaa laskea käsistään, koska usein Pratchett ja Baxter jättävät tapahtumien kuvauksen kesken luvun lopussa ja siirtyvät toiseen pääkertomuksista. Lukemista on jatkettava, koska lukijan on saatava tietää miten kesken jätetty kertomus jatkuu.

Lisää hyviä lukuvinkkejä löytyy Anitta Kivirannan ”Nörttityttöjen kirjahylly” –kirjoituksesta.