Nörttitytöt pyysi toukokuussa lukijoita lähettämään mieltä askarruttavia kysymyksiä, joihin nörttitytöt voisivat etsiä vastauksia. Kirjoitussarjassa “Nörttityttö vastaa” vastaamme esittämiinne kysymyksiin. Lisää kysymyksiä voi lähettää vielä tällä lomakkeella.

Nimimerkki  tyttö Koo kysyi seuraavaa:
Kuka keksi rakkauden?

Kaija Koo julkaisi vuonna 1993 kappaleen Kuka keksi rakkauden. Kaija Koo ei itse vastaa kysymykseensä, ja kappaleen lopussa sanotaankin vain “Tyydyn vastaukseen/ Joku keksi rakkauden.” Tämähän ei meille nörteille tietenkään riitä, ja niinpä Nörttitytöt selvittääkin tänään, kuka rakkauden todella keksi.

Varhaisimmat kirjalliset todistukset rakkaudesta

Varhaisimmat kirjalliset todistukset ihmisten tuntemasta rakkaudesta löytyvät kirjoituksen syntysijoilta. Kirjoitus keksittiin samoihin aikoihin sekä Mesopotamiassa (suunnilleen nykyisen Irakin kattama alue) että muinaisessa Egyptissä noin 5 000 vuotta sitten. Koska olen egyptologian opiskelija, tunnen tietysti muinaisen Egyptin lähdeaineiston mesopotamialaista paremmin, joten tulen keskittymään siihen.

Kuka keksi rakkauden mr

Muinaisen egyptin sana mr eli rakastaa. (Kuvat: Mia Meri)

Muinaisen Egyptin kielissä rakastamista ilmaistiin sanalla “mr” ja sumeriksi, joka on Mesopotamian alueen varhaisin kirjoitettu kieli, sanalla “ki-ag2“. Sekä Mesopotamiassa, että muinaisessa Egyptissä näillä sanoilla ilmaistaan, kuinka jumalat rakastavat hallitsijoita ja toisiaan, ja kuinka perheenjäsenet kertovat olevansa toistensa rakastamia, minkä voisi myös tulkita suureksi kiintymykseksi. Mutta molemmilla sanoilla tarkoitetaan varmasti myös ihan aitoa rakkautta ja palavaa kiihkoa, sillä Egyptin ramessidikaudelta (n. 1295-1069 eaa) meille on säilynyt tekstejä, joita me kutsumme rakkausrunoiksi (emme tiedä, miksi nämä tekstit kirjoitettiin, ne saattavat olla myös esimerkiksi rakkauslauluja). Näissä runoissa egyptiläiset rakastavat toisiaan sellaisella kiihkolla, että luennoilla niitä käännetään välillä naamat punaisina hihitellen.

Muinaisen Egyptin rakkausrunoissa kertojana on sekä miehiä että naisia, joista jälkimmäiset ovat yllättäen aivan yhtä aktiivisia toimijoita kuin miehetkin, ainakin runojen maailmassa. He kuvailevat toistensa ruumiinmuotoja, naisilla pyöreitä peppuja ja kapeita lantioita ja miehillä kuinka he ovat “pidempiä kuin leveämpiä”. Rakkausrunoissa myös keksitään vertauskuvia, kun touhu menee liian graafiseksi. Yhtäkkiä runon huvimaja tulvii oluesta, ovien salpoja avataan ja kauriin jalat tutisevat jännityksestä. Vaikka monet rakkausrunojen monimerkitykselliset ilmaisut menevätkin meiltä nykyihmisiltä täysin ohitse, ovat runot kuitenkin hyvin samanlaisia nykyisten rakkauslaulujen kanssa siinä mielessä, että aivan kuten nykyään, muinaisina aikoinakin ihmiset ovat rakastaneet kiihkeästi, saaneet sydänsuruja, joutuneet eroon rakkaastaan ja rakastaneet kaukaa ja salaa ihastuksen kohteitaan. Ja kaikissa näissä teksteissä rakkautta kutsutaan sanalla “mr”.

Kuka keksi rakkauden LoversVoidaan siis sanoa, että niin pitkään kun meillä on ollut kirjoitusta, ihmiset ovat rakastaneet romanttisesti toisiaan, mutta entä ajalla ennen kirjoitusta?

Esihistoriallinen rakkaus

Arkeologit tutkivat maallisia jäänteitä, joiden perusteella he yrittävät koota jonkinlaisen selkeän kuvan siitä, miten muinaiset ihmiset elivät. Arkeologiaa ja egyptologiaa opiskelleena tiedostan, miten vaikeaa on päätellä jostain kiveen piirretystä veneestä yhtään mitään. Onko kyseessä oikea tapahtuma, kuvitusta jostain suullisesti kerrotusta tarinasta vai pyhä kuva? Rakkaus on tunne, joka ei jätä jälkeensä fyysisiä jäänteitä, jotka voisi kaivaa, mitata, punnita ja laittaa museoon tuijoteltavaksi. On mahdollista, että jossain luolassa on piirrettynä suuri rakkaudentunnustus, mutta me emme sitä ymmärrä, sillä rakkaudentunnustuksetkin muuttuvat aikojen myötä. Kuinka moni ottaisi enää kohteliaisuutena esimerkiksi tätä kuulemaani kerrassaan ihastuttavaa muinaisegyptiläistä rakkaudentunnustusta: “Olet kuin olueen kastettu taatelikakku.”

Vaikka emme voi olla täysin varmoja, olen kuitenkin valmis sanomaan, että meillä on jälkiä rakkaudesta esihistoriallisilta ajoiltakin. Nimittäin ympäri maailmaa sieltä täältä löytyy aina välillä ihmisten jäänteitä, jotka on haudattu yhdessä. Jotkut heistä pitävät toisiaan kädestä, toiset ovat haudattuja ikuisiin suudelmiin toisiinsa kietoutuneina ja jotkut on tarkoituksella haudattu pää käännettynä siten, että he voivat ikuisesti katsoa kohti rakastaan. Myös Egyptistä on löytynyt esimerkiksi Bahariyan keitaalta kreikkalais-roomalaiselta kaudelta pariskunta, jossa vaimon muumioarkku on muotoiltu siten, että hän katsoo kohti viereensä haudattua miestään.

Jos luotamme siihen, että yhteen haudatut vainajat ovat rakastavaisia, voimme myös päätellä, että ainakin osa ihmisistä on tunnustanut ja kunnioittanut tuota rakkautta niin paljon, että he ovat päättäneet haudata rakastavaiset yhteen vastoin yleistä hautaustapaa. Mielestäni tämä todistaa, että niin pitkään kun on ollut ihmisiä on ollut myös rakkautta.

Kuka keksi rakkauden dinotMutta entä ennen ihmistä? Orgaaninen aines tuhoutuu ajan kanssa ja löydöt muuttuvat sitä sattumanvaraisemmiksi ja tulkinnanvaraisiksi mitä kauemmas historiassa mennään. Olemme löytäneet dinosaurusten pesiä, jossa olevia munia vanhemmat ovat suojelleet, mutta on vaikea sanoa, onko kyseessä pelkkä vaistonvarainen toiminta. Ehkä on parasta suunnata katse kohti eläinystäviämme.

Rakkautta ennen ihmisiä?

En osaa sanoa täydellä varmuudella, onko rakkautta ollut olemassa ennen ihmisiä. Olen omistanut kaksi koiraa ja kaksi rottaa ja ollut tekemisissä monien eläinten kanssa. Näitä eläimiä seuraamalla olen aivan varma, että omat lemmikkini ovat tunteneet vähintään hyvin suurta kiintymystä minua kohtaan. Seuraamani lemmikit ovat myös surreet kuolleita perheenjäseniään ja ikävöineet poissaolevia ystäviään. Oman kokemukseni perusteella olen valmis väittämään, että ainakin nämä eläimet kykenevät rakkauteen.

Omaa havaintoani tukemaan myös tiede on löytänyt merkkejä siitä, että eläimetkin tuntevat rakkautta. Claremont Graduate Universityssä tehtyjen tutkimusten mukaan ihmiset erittävät oksitosiini-nimistä hormionia vereensä nähdessään itselleen rakkaan ihmisen. Tutkimusten mukaan sama pätee myös eläimiin. Ainakin neurokemikaalitieteen näkökulmasta voitaneen sanoa, että nykyeläimet tuntevat rakkautta.

Vaikka pidän todennäköisenä, että muinaiset eläimet ovat tunteneet rakkautta kuten nykyiset eläimetkin, on mielestäni kuitenkin liioiteltua sanoa, että rakkautta on ollut niin kauan kuin on ollut elämää. Ainakaan itse en osaa kuvitella rakastunutta yksisoluista, joka lisäksi lisääntyy jakautumalla. Ehkä rakkaus vaatii tietyntasoista tunneälykkyyttä syntyäkseen?

Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että niin pitkään kun on ollut ihmisiä on ollut myös rakkautta. Kysymys ei siten olekaan kuka keksi rakkauden vaan mikä keksi rakkauden.Kuka keksi rakkauden alkueliöt