Joka vuosi pääsiäisen aikaan on perinteitä ja tapoja, ruuasta puhumattakaan, joita omassa perheessäni seurataan. Kasvoin uskonnollisessa yhteisössä, mutta aikuisena nojaan huomattavasti maailmallisempaan suuntaan elämässäni. Olen tähän kerännyt muutamia perinteitä, joita pakanana seuraan nykyäänkin pääsiäisenä siskoni kanssa, vaikka en enää asu vanhempieni luona ja uskonto on jäänyt taakseni.
Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen käsialaa on 70 – luvun konseptimusikaali Jesus Christ Superstar. Alkuperäinen musikaali CD, jossa Jeesusta esittää Deep Purplen laulaja Ian Gillan, on ehdoton ykkösuosikkini Webberin musikaaleista. Orkesterisointi 70 – luvun rockmusiikin yhteyteen luo uniikin soundin koko albumille ja musikaali soi joka Pitkäperjantai täydellä volyymilla asunnossamme. Musikaali on erittäin soveltuva myös uskonnottomille, koska siinä ei käsitellä Jeesuksen jumalallisuutta mitenkään syvällisesti.
Suklaat ovat ehta pääsiäisperinne varmasti isolla osalla suomalaisperheistä. Omasta lapsuudestani tavaksi on jäänyt ostaa juuri pikkusuklaamunia, linnunmunia ja Fazerin Mignon – kokosuklaamuna. Mignon – suklaamunaa myös etsittiin lapsena usein lintu vai kala? – pelillä pääsiäissunnuntaina.
Julmustin pääsiäisversio påskmust on jäänyt perinteeksi Ruotsista. Asuin pari vuotta naapurimaassa, jossa rakastuin mallasmaiseen juomaan, jota tarjoillaan jouluna ja pääsiäisenä. Tänä vuonna ei Apotekarnesin påskmustia (se äkta maku) ollut tarjolla, joten juominkina on toiseksi paras ruotsalainen merkki, Stockmos.
Mämmi on suomalainen perinne, joten tottakai sitä syötiin meilläkin lapsuudessa. Nykyään syön mämmin vaniljakastikkeen kera ja ai että kun maistuu!
Raeruohoa kasvatettiin lapsuudessani joka pääsiäinen. Koristeiksi tuli usein tipujen lisäksi pikkupupuja ja pikkulinnunmunia. Tänä vuonna kokeilimme pitkästä aikaa taas kasvattaa raeruohoa ja ruoho itikin yllättävän hyvin ja nopeasti, kun korin päälle laittoi muovikelmun. Ensi vuonna voisi raeruohoa kokeilla muillakin koristeilla kuin tipusilla.
Kuvat kirjoittajan omia.
