Pätevä oppikirja kutsuu keskustelemaan taloudesta.
Vuodesta 2021 lähtien Naisasialiitto Unioni on järjestänyt eritaustaisille ihmisille tarkoitettua, keskustelevaa ja asiantuntijapuheenvuoroilla ryyditettyä Feminististä talouskoulua. Mukana järjestämässä on ollut tutkijoita, ja heiltä julkaistiin viime vuonna akateemiseen tutkimukseen perustuva oppikirja.
Hanna Ylöstalon, Heini Kinnusen, Emma Lambergin ja Inna Perheentuvan Feminismiä talouteen: opas kriittiseen talouslukutaitoon tarjoaa yleistajuisen, mutta tutkimukseen perustuvan johdatuksen feministiseen taloustieteeseen. Kirja haastaa valtavirtatalouden kapean ja sukupuolisokean näkökulman ja kutsuu lukijan osallistumaan talouskeskusteluun kriittisen toiveikkaassa hengessä.
Kohderyhmänä ovat monenlaiset aiheesta kiinnostuneet ihmiset, ja siksi tekijät soveltavat niin sanottua isoäitisääntöä: miten tämän asian selittäisi omalle isoäidille? Tarkoituksena on ”kartuttaa lukijan valmiuksia tarkastella taloutta ja visioida sen tulevaisuutta omista lähtökohdistaan käsin”. Siinä teos onnistuukin mainiosti.
Luettavuuden vuoksi tutkijoiden nimet löytyvät kirjallisuusluetteloista ja lukujen lopussa olevista kirjavinkkilistoista. Uudet termit selitetään auki ja kerrataan vielä luvun lopussa. Kirjan taustalla on Koneen Säätiön rahoittama Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan (FEMTIE) -tutkimushanke vuosilta 2021–2024.
Universaali mies
Tavallisesti talous nähdään toimintana, jossa ihmiset tuottavat, vaihtavat ja kuluttavat hyödykkeitä ja palveluita, ensisijaisesti markkinoilla ja voittoa tavoitellen. Vallalla oleva uusklassinen taloustiede näkee miehille tyypillisen taloustoiminnan ensisijaisena ja keskittyy ”yksilökeskeiseen ja hyötyä optimoivaan ihmiskuvaan”, kirjoittajat tiivistävät. Suomessa työmarkkinat ovat vahvasti jakautuneet sukupuolen mukaan, ja maan kilpailukyvyn katsotaan rakentuvan miesvaltaisten, vientivetoisten alojen varaan. Naisten tyypillisesti tekemät hoivatyöt nähdään joko ilmaisena lahjana tai turhana kulueränä.
Tai kuten Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa ilmaisevat kirjassa Kapitalismin suuri illuusio (2023): ”Sitä mukaa kun ajatus yksityisomaisuuden kaikkivoipaisuudesta levisi, se mikä oli ollut aiemmin yhteistä, kuten luonto, maa, vesi, metsästetty ja keräilty ravinto ja yhdessä viljellyt pellot, muutettiin pikkuhiljaa yksityiseksi omaisuudeksi. Samalla myös ihmisten välisiä suhteita alettiin käsittää omistussuhteiden kautta.” Silti uusklassista taloustiedettä pidetään neutraalina, universaalina ja objektiivisena ja sen kyseenalaistamista tunteellisena ja irrationaalisena.
Simone de Beauvoirin mukaan miehet kuvaavat omaa näkökulmaansa ja uskovat sen olevan ainut oikea. Talouden jäävuoren näkymättömiin jäävässä osassa piilottelevat naisille kasaantuvat palkattomat, tuottamattomina pidetyt kotityöt, lastenhoito ja vapaaehtoistyö. Silmien sulkeminen eroilta ja eriarvoisuudelta kaventaa kuvaa taloudesta ja ylläpitää eriarvoisuuden monia muotoja.
Taloudellistuva ja tieteellistyvä politiikka
”Talouden kielen tärkein tehtävä on esittää talous hankalana asiana, jota tavallinen ihminen ei ymmärrä”, Tanskanen ja Kuoppa määrittelevät. Tieteellistyminen pakottaa kaikki toimijat mukautumaan järjestelyyn, jossa huomiota ja esimerkiksi rahoitusta haettaessa vain numeroin ilmaistavat asiat vaikuttavat tärkeiltä. Kaupallisesta maailmasta omaksuttu johtamistyyli tuo politiikkaan näennäistä epäpoliittisuutta, mutta demokratia kapenee, kun päätöksenteosta suljetaan ulos ihmiset, joita ei pidetä asiantuntijoina.
Samalla kokemukseen perustuvaa, ei-tieteellistä tietoa jää tunnistamatta. Valtavirtainen talouskäsitys jättää näkymättömiin markkinoiden ulkopuolisen, työvoimaa, ihmissuhteita ja kulttuuria uusintavan työn. Kodeissa tehtävä palkaton työ lisääntyy, jos valtio vetäytyy roolistaan hyvinvoinnin turvaajana. Kapitalismin ainoana tavoitteenahan on maksimoida omistajien voitot. Kun politiikka taloudellistuu, kaikkea toimintaa aletaan katsoa rahalinssin läpi.
Tehokkuus ja talouskasvu alkavat näyttää joka tilanteeseen sopivilta tavoitteilta, ja niitä tavoitellaan neutraaliksi kehystetyn asiantuntijatiedon avulla. Samaan aikaan tasa-arvovaatimukset syrjäytetään ideologisina. Asiantuntijatiedon tulo poliittiseen vaikuttamiseen on kaksipiippuinen juttu. Tietopohjainen päätöksenteko on toki hyvä asia (verrattuna esimerkiksi asiantuntijoiden varoitusten jatkuvaan ohittamiseen), mutta samalla asiantuntijuus näyttäytyy valheellisen arvoneutraalina. Politiikalle olennaiset arvokeskustelut, valinnat ja intressiristiriidat jäävät piiloon, kun asioita ratkotaan liikeyritysmäisesti pelkkinä osaamista vaativina käytännön kysymyksinä.
Vinoja rakenteita purkamassa
Ensimmäisen aallon liberaalifeminismi vaati naisille oikeutta palkkatyöhön. Sosialistinen feminismi taas paikkasi marxismin sokeita pisteitä. Feministinen tutkimus tunnetaan transformatiivisesta ajattelusta, jossa tiedon avulla pyritään muuttamaan sortavia rakenteita. Epätasa-arvo voidaan purkaa vain, jos se on tunnistettu ja nimetty.
Feministinen taloustutkimus on vahvistunut osana tutkimuskenttää 1980-luvulta alkaen. Siinä määritellään uusiksi käsitteitä, menetelmiä ja päämääriä ja tuodaan taustalla vaikuttavat arvot näkyviin. Kun talouskeskustelu pidetään inklusiivisena ja saavutettavana, kaikki pääsevät osaksi itseään koskevaa keskustelua. Työkaluina on esimerkiksi sukupuolitietoinen budjetointi, joka tavoittelee tasa-arvoa tuloja ja menoja kohdentamalla.
Kirja esittelee käsitteen pragmaattinen kumouksellisuus, jolla tarkoitetaan valikoivaa vallitsevan järjestelmän hyödyntämistä, vaikka tarkoitus on haastaa järjestelmä. Esimerkiksi perhevapaauudistusta ajettiin puhumalla naisten työssäkäynnin lisääntymisestä, vaikka syvempänä tavoitteena oli turvata perheen hyvinvointi ja tasa-arvo. Käytettiin siis kieltä, jota vallanpitäjät ymmärtävät.
Toisaalta feminismin ja markkinatalouden suhde on jännitteinen. Kapitalismi kun omaksuu jopa vastustajistaan kaupallistettavat, helposti sulavat muodot ja muuttaa janoamamme identiteetit tuotteiksi. Sen jälkeen se myy meille hikipajassa ommeltuja, hyväntuulista girlboss-voimaa julistavia t-paitoja. Kirjassa esitellään erilaisia markkinafeminismin muotoja, jotka päätyvät lopulta ajamaan tasa-arvoa vain valikoidulle joukolle tai kuluttamisen ehdoilla.
Vaihtoehtoja vaihtoehdottomuudelle
Pelkästään kriittinen, itsestään selvinä pidettyjä väitteitä kyseenalaistava lukutapa voi halvaannuttaa keskustelun ja ajaa pessimismiin. Tyhjä toiveikkuus taas laiskistaa ja saa sulkemaan silmät nykytilan ja ratkaisuehdotusten ongelmilta. Mutta kriittinen toiveikkuus yhdistää molempien hyvät puolet, kannustaa liikkeelle ja auttaa pohtimaan vaihtoehtoisia toimintatapoja. Kriittinen toiveikkuus ”ei edellytä populaarifeminismille ominaista tohkeisuutta, inspiraatiota ja ihanuutta, vaan myös epäoikeudenmukaisuus ja sen synnyttämä vihan ja raivon kokemus voivat sysätä kohti toimintaa”. Feministinen ilonpilaaminen on siis välillä tervetullutta.
Tässä hengessä Feminismiä talouteen tarkastelee asiantuntijuutta, talouspolitiikan vaikutuksia, demokratiaa ja vaihtoehtoisia talousvisioita. Nykyisen monikriisin juuret ovat talouspolitiikassa, joka tavoittelee taloudellista hyötyä ihmisten ja muun luonnon kustannuksella. Vaihtoehtojen visiointi, kuvittelu ja rohkeat utopiat ovat välttämättömiä yhteiskunnassa, jossa talouspuheeseen kuuluu vaihtoehdottomuuden retoriikka. ”There is no alternative” (lyhyemmin TINA) on keino välttää poliittista vastuuta.
Kapitalistisessa realismissa kaikki muu paitsi kulutukseen ja talouskasvuun perustuva politiikka nähdään mahdottomana haihatteluna. Siksi sanotaan olevan helpompaa kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu. Kirja kuitenkin esittelee useita erilaisia vaihtoehtoisia talousmalleja (kuten hoivatalouden) ja vertailee niiden siirrettävyyttä kontekstista toiseen, sukupuolinäkökulmaa, antirasistista otetta ja suhtautumista talouskasvuun. Teos tarjoaa lukijalle työkaluja näkymättömän tekemiseen näkyväksi ja ohjaa kyseenalaistamaan totuttuja oletuksia talouden toiminnasta.
Isoista asioista selvällä suomella
Tässä teoksessa esitellään kansainvälistä tutkimuskeskustelua suomeksi. Vieraskielisiä käsitteitä ja keskusteluja on käännetty ja yhdistetty kotimaisiin esimerkkeihin. Feminismiä talouteen antaa monikerroksisille ilmiöille mieleenjääviä nimiä, kuten ylikansallinen bisnesfeminismi ja hyvinvointitalous.
Työllä on todella merkitystä, sillä olemassa olevat käsitteet vaikuttavat siihen, mitä havaitsemme. Siitä, mistä ei voi puhua, ei sitten puhuta. Talouskeskustelun demokratiaa lisää helposti ymmärrettävä sanasto.
Suomenkielisen tiedekirjan julkaiseminen on jo sellaisenaan arvostettava tiedeteko aikana, jolloin suomalainen akateeminen tutkimus on alkanut vaihtua pelkästään englanninkieliseksi. Vapaaehtoiseen omasta kielestä luopumiseen liittyy riskejä. Jos omia sanoja ilmiöille ei ole, vaivalla tieteen ja taiteen kieleksi rakennetun kielen käyttöalue kaventuu uudelleen. Silloin se alkaa nahistua takaisin pelkkien konkreettisten puuhien kyökkikieleksi, jolle ei enää nähdä paikkaa sivistyskielten joukossa.
Lisäksi ainoastaan englanniksi tuotettu tiede erottaa osan lukijoista uusimmasta tiedosta, jolloin ”asiantuntijat ja heidän tietonsa etääntyy kansasta, ja yhteiskunnan asiantuntijavihamielisyys lisääntyy”, kuten Lari Kotilainen ennusti osuvasti jo lähes vuosikymmen sitten (helpossa, kivassa ja mukaansatempaavassa) teoksessaan Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen.
Kohti tulevaa
Kirja on melko helppotajuinen ja lukukokemus miellyttävä. Kirja antaa selkeät ja yleistajuiset työkalut talouskeskustelun avaamiseen ja vaihtoehtojen visiointiin, joskin niukasti käytännön esimerkkejä. Napakka sisältö toiminee hienosti myös kurssimateriaalina. Jos kuitenkin kaipaat akateemisen otteen sijaan räyhäkkäämpää asennetta ja kuvitusta, hanki käsiisi aiemmin mainittu Kapitalismin suuri illuusio. Rinnakkain luettuina nämä teokset tukevat hyvin toisiaan.
Feminismiä talouteen kysyy kiperiä kysymyksiä: Mitä jos jakaisimme hoivavastuun toisin? Mitäpä jos emme kohtelisi ihmisiä kuluerinä ja luonnonvaroja loputtomiin riittävinä ilmaisina resursseina? Ollakseen feministisiä muutospyrkimysten on korostettava solidaarisuutta, toimittava joukkovoimalla ja pidettävä hoivaa keskeisenä osana taloutta. Vaihtoehtoiset visiot voivat olla rinnakkaisia ja olemassa yhtä aikaa. Ekologiseen kestävyyteen painottuneiden kansanliikkeiden on siis tehtävä yhteistyötä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ajavien liikkeiden kanssa.
Voittoa tavoiteltaessa kapitalismissa luodaan keinotekoisesti niukkuutta. Myös oikean tiedon säännöstely on tätä niukkuuden luomista, ja siksi talouspuheen jättäminen vain harvojen huoleksi ei palvele suuren yleisön etua. Tarvitaan juuri tällaista kriittistä toiveikkuutta ja ihmisten osallistamista itseään koskevaan keskusteluun.
Hanna Ylöstalo, Heini Kinnunen, Emma Lamberg, Inna Perheentupa:
Feminismiä talouteen. Opas kriittiseen talouslukutaitoon (231 s.)
Gaudeamus 2024
Arvostelukappale saatu kustantajalta.
