Elisan ja Kisun keittokirjoja kokeileva sarja jatkuu. Tällä kertaa valinnanvaraa oli paljon, mutta aikaa vähän, eli päädyimme vain kahteen kirjaan, joita yhdisti selvä teema: juhlat!
Jutussa testatut kirjat:
Kim Laidlaw: The Rocky Horror Cookbook – 50 Savory, Sweet, and Seductive Recipes from the Cult Musical [Officially Licensed] (Running Press Adult, 2024)
Kim Laidlaw, Jody Revenson, Caroline Hall: Tim Burton’s The Nightmare before Christmas – The Official Cookbook & Entertaining Guide (Insight Editions, 2021)
Kirjoiksi siis valikoituivat Tim Burton’s The Nightmare before Christmas – The Official Cookbook & Entertaining Guide (jatkossa NBC) ja The Rocky Horror Cookbook. Ensimmäisessä juhlitaan – tietenkin – Halloweenia ja joulua, toisessa Rockyn syntymää. Sattumalta molempien kirjojen reseptit on laatinut sama henkilö, Kim Laidlaw, ja molemmat ovat ihan virallisia tuotteita: Rocky Horrorissa on jopa Richard O’Brienin kirjoittama varsin erikoinen esipuhe. NBC-kirjassa on myös paljon muutakin kuin ruokareseptejä, eli ohjeita erilaisten juhlakokonaisuuksien (barbeque jne.) järjestämiseen sekä askartelu- ja leikkiohjeita juhliin. Kirja on selvästi tarkoitettu aikuisille, jotka haluavat järjestää myös nuoremmille juhlia: kaikki juomaohjeet olivat lähtökohtaisesti alkoholittomia, tosin niihin oli annettu myös terästysvinkkejä. Rocky Horror sen sijaan oli täysin aikuisten kirja, mikä ei varsinaisesti yllättänyt. Kirja keskittyy ensisijaisesti näytelmään, vaikka toki viittauksia elokuvaankin on. Toisaalta esimerkiksi “Tim Curry’s curry” sopii molempiin, koska Curry – kuten monet muutkin – näytteli molemmissa. Valokuvat ovat erilaisista teatteriproduktioista, mikä oli kiva lisä.
Molempien kirjojen ongelmat olivat myös hieman samankaltaiset: ei tarpeeksi kuvia ruoista. Tämä on ikävän yleistä (genre)keittokirjoissa. Kasvisruokia löytyi molemmista, ja Rocky Horrorissa oli useampikin mainittu mahdollisuus korvata liha jollain muulla. Täysin vegaanisia oli merkittävästi vähemmän, eli juustoa ja kananmunia oli mukana monessa reseptissä. Etenkin NBC:ssä oli paljon erilaisia leivonnaisia.
Tällä kertaa tehtiin siis lähinnä bileruokia, ei varsinaista pääruokaa ollenkaan. Yritettiin kuitenkin saada jonkinlainen tasapaino makeiden ja suolaisten välille, ja ensimmäinen hyvä esimerkki siitä olivatkin popcornit, joiden resepti löytyi molemmista kirjoista. Rocky Horrorin popcornit maustettiin chilillä ja limetillä, johon suositeltiin valmismausteseosta, mutta jonka resepti onneksi löytyi myös ohjeesta. Hieman olimme konservatiivisia chilin suhteen – sitä olisi voinut olla enemmänkin – mutta oikein kiva makuyhdistelmä ja ehdottomasti pienen vaivansa (raasta limetinkuori) arvoinen! NBC:ssä sen sijaan tehtiin Sallyn väriteeman mukaisia karamellisoituja popcorneja, jossa keitettiin ensin karamelli, sitten värjättiin se (käytimme kahta eri väriä), levitettiin popcorneihin ja niitä vielä paahdettiin uunissa hetki. Lopputulos oli herkullinen ja visuaalisesti näyttävä, vaikkakin hieman työläs. Molemmat ohjeista olivat vegaanisia. Kuten aiemminkin olemme huomanneet, sokerin ja veden keittäminen karamelliksi kestää tuskallisen kauan ja siinä todellakin tarvitaan hommaan sopivaa lämpömittaria. Karamellin kaataminen ja sekoittaminen popcorneihin vaatii myös nopeutta, sillä karamelli alkaa jähmettyä heti kun sen ottaa liedeltä pois. Herkullisia poppareista kyllä kaikesta huolimatta tuli.
Suolaiset tarjoilut olivat tällä kertaa Igorin juustoluut (NBC) ja Rocky Horrorin Phantomeiden (ne Rockyn luomisjuhlaan osallistuneet juhlijat, jotka Time Warpiakin tanssivat) minifrittatata. Juustoluut tehtiin – ohjeen mukaan – kaupasta ostetusta pizzataikinasta, ja ne olivatkin hyvin nopeita ja yksinkertaisia tehdä. Hieman pienempiä olisimme voineet niistä askarrella, nyt olivat vähän isoja, mutta “vaivaansa” nähden nopea ja hyvä biletarjottava kyllä jatkoon. Frittatat täytettiin pinaatilla (tuorepinaatti, jonka ryöppäsimme) sekä fetalla ja niistäkin tuli oikein hyvän makuisia. Ohjeissa annettiin muitakin täytevaihtoehtoja (paprikaa, kinkkua yms.), mutta meillä ei ollut syytä tehdä muutoksia. Annoskoko oli hyvä, saimme noin 18 minimuffinssivuoan kokoista suupalaa tarjolle. Näissä luiden vegaanisuus olisi onnistunut vegaanijuustolla, mutta kananmunien korvaaminen frittatassa ei ole kovin helppoa.
Popcornien lisäksi ainoa makea resepti NBC:stä oli “Halloween Scaredy Canes” eli appelsiini-kaakao-keksit, jotka muotoiltiin amerikkalaistyylisesti karkkitankojen muotoon. Varsinainen taikina oli helppo ja nopea tehdä, se oli hyvin perus pikkuleipäohje. Hieman kikkailua vaati se, että taikina jaettiin kahteen osaan, josta toiseen tuli kaakaota, toiseen appelsiinia ja oranssia elintarvikeväriä (sekoitimme punaista ja keltaista). Muotoilu olikin sitten aika vaikeaa, sillä taikinat kaulittiin, leikattiin soiroiksi ja kierrettiin yhteen. Kokenut leipuri saa näistä varmasti pieniä ja nättejä, mutta nyt niistä tuli aika, noh, kömpelöitä. Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä, maltillisen makea, jossa sekä kaakaon ja appelsiinin aromit erottuivat oikein hyvin.
Juomiksi valittiin yksi cocktail kummastakin kirjasta. NBC:n “Cucumber and Mint Limeade Love Potion” oli nimensäkin mukainen hyyyyvin kurkkuisa, raikas ja helposti juotava. Tämä sopisi kesäpäivän viilentäjäksi mainiosti myös alkoholittomana versiona. Rocky Horrorin “Sonic Transducer “Send you to another planet” shooters” ei herättänyt suuria intohimoja ja siinä alkoholi maistui enemmän kuin Love Potionissa. Kahviliköörin ja votkan yhdistelmä oli aika jännittävä, mutta bilekontekstissa – ei siis välttämättä torstai-iltana – se voisi olla ihan hauskakin shotti heti alkuun. Nyt Love Potion kelpasi osallistujille paremmin, sekä alkoholilla että ilman (annoimme osallistujille mahdollisuuden terästää itse juomansa mielensä mukaan).
Molemmat kirjat olivat varsin hauskoja, vaikka ei nyt ihan ekana olisi tullut mieleen että Rocky Horrorista saisi keittokirjan aikaiseksi! Vaikka tokihan elokuvassa syödään… Hieman erikoisesti monet Rocky Horrorin ohjeista olivat varsin “perusruokia”, ja se sopisikin itse asiassa varsin hyvin jonkin verran kokkaamista osaavalle ns. peruskeittokirjaksi. Mukana oli paljon ihan hauskoja sanaleikkejä, esim.simpukka-annos “Rocky’s Mussles”. NBC oli selvästi erikoisempiin ruokiin keskittyvä, ja monessa ohjeessa visuaalisuus oli tärkeässä roolissa – ja siihen niitä valokuvia olisi sitten tarvittu. Molemmat olivat ihan virallisia tuotteita ja ainakin molempien Todella Suuri Fani (Kisu. Se oli Kisu.) niistä tykkäsi.
