SPOILERIVAROITUS – tekstissä käydään läpi elokuvan juoni!
Nosferatu (2024)
Ohjaus: Robert Eggers
Pääosissa: Lily-Rose Depp, Nicholas Hoult, Aaron-Taylor Johnson, Emma Corrin, Willem Dafoe, Bill Skarsgård
Suomen ensi-ilta: 3.1.2025
Bram Stokerin Dracula (1897) kertoo ihmisistä, jotka kohtaavat elävän kuolleen hirviön, joka imee ihmisten verta. Kirjan päähenkilöt taistelevat vastaan tätä epäinhimillistä olentoa ja tarinan rakastavaiset joutuvat koetukselle, kun vampyyrihirviö puree naista muuttaakseen hänet epäkuolleeksi demoniksi. Kreivi Dracula ei ole tarinan päähenkilö, eikä hänelle koskaan anneta kirjassa sympatiaa tai häntä kuvata mitenkään myötätuntoisesti. Itse olen vahvasti sitä mieltä, koska Draculan tärkeimmät uhrit ovat naisia ja hän puree heitä ja muuttaa heidät omankaltaisikseen ilman mitään suostumusta, että Draculan voi nähdä kuvaannollisesti raiskaajana. Tähän tarinaan perustuen tehtiin elokuva Nosferatu vuonna 1922. Nosferatussa ei myöskään kuvata kreivi Orlokin vampyyria mitenkään sympaattisena tai väärinymmärrettynä – hän on hirviö, joka tuo surutta kuoleman kaikille kohtaamilleen.
Valitettavasti Bela Lugosin esittämän Draculan jälkeen on pop kulttuurissa jäänyt elämään versio Dracula – tyylisestä vampyyristä charmikkaana olentona, joka viettelee naiset magneettisella seksuaalisuudellaan. Ja luultavasti kaikista inhottavimmat versiot Draculan tarinasta yhdistää Oopperan kummituksen Erikin ja Kaunottaren ja Hirviön Hirviön, jotka ovat molemmat komplekseja hahmoja, helvetilliseen elävään kuolleeseen vampyyriin Draculaan ja tekee Minasta (alkuperäisen kirjan naispäähenkilöstä) tämän hirviön rakastajan. Erikistä ja Hirviöstä hahmoina voi olla montaa mieltä, mutta kummatkaan heistä eivät olleet epäsympaattisia raiskaajia. Tämä klisee “Draculan rakastaja” – juoni on mielestäni suurin loukkaus alkuperäistä tarinaa kohtaan ja pahoin pelkään, että tämä populaarikulttuurin kuva vampyyreistä viettelevinä rakastajina tulee turmelemaan analyysin myös Nosferatun uusintaversiosta.
Nosferatun 2024 voi oikeastaan nähdä kahdella tavalla: normi “Draculan rakastaja” – leffana tai tarinana hyväksikäytön uhrista, joka kostaa pahoinpitelijälleen. Itse olen taipuvainen jälkimmäiseen tulkintaan monestakin syystä, joka elokuvassa esiintyy. Ensinnäkin, toisin kuin monessa muussa versiossa, uusi Nosferatu pysyy uskollisena alkuperäiselle elokuvalle ja Draculan tarinalle esitellessään kreivi Orlokin vastenmielisenä hirviönä. Vampyyri ei ole charmikas, komea tai magneettinen vaan ruma, pelottava ja ällöttävä. Orlokin hahmossa on sekoitettu taitavasti maskeerausta ja tietokone-efektejä, joka antaa hahmolle uniikin epätodellisen kuvottavan ruumiin. Elokuva ei anna tippaakaan sympatiaa hirviölle ja eikä häntä koskaan kuvata romanttisena henkilöhahmona.
Elokuva alkaa Ellenin, tarinan naispäähenkilön, ollessa nuori teini ja kuinka hän yksinäisyydessään halusi jonkun seuraa ja hänen pyyntönsä vastasi hirviö, joka kuvaannollisesti (melkein jopa sanoisin kirjaimellisesti) hyväksikäytti nuorta tyttöä useasti ja sai tytön uskomaan, että se oli kiintymyksen osoitus. Mutta elokuvan kulkiessa eteenpäin käykin ilmi, että Orlok on pelkkä valehtelija eikä pysty tuntemaan kiintymystä tai rakkautta ja totesikin tämän suoraan aikuiselle Ellenille. Elokuvassa tehdään aika selväksi, että Ellen nähtiin hiukan outona lapsena, ja tämä oli osasyy, minkä takia Orlokin oli niin helppo saada Ellen väkivallan verkkoonsa ja manipuloida nuori ajattelemaan, että mitä hän tytölle teki oli rakkautta. Kukaan ei myöskään tarinassa usko Elleniä, että hän on kokenut nämä asiat lapsuudessaan, vaan häntä pidetään hysteerikkona ja mieleltään järkkyneenä. Niin kuin varsin usein hyväksikäytön uhreja kohdellaan nykypäivänäkin. Edes Ellenin rakastava mies Thomas ei usko häntä kuin vasta sitten, kun itse kohtaa saman hirviön ja kauheudet. Vasta professori von Franzin tullessa kuvioihin saa Ellen sieluntoverin, joka ymmärtää ne epäinhimilliset hirveydet, mitä Ellen on kokenut. Ellen päättää lopussa kohdata pahoinpitelijänsä ja uhrata itsensä pelastaakseen rakkaansa, mutta myös kostaakseen oman hyväksikäyttönsä.
Tarinassa on elementtejä, jotka tukevat myös “Draculan rakastaja” – tulkintaa ja jotka iskevät haitallisesti silmään – kuten Ellenin toteamus, että hän toi pahan heidän elämäänsä ja otti olion rakastajakseen nuoruudessa (tätä en itse pidä pätevänä argumenttina, koska Ellen oli lapsi ja Orlok manipuloi häntä, mutta muut voivat sitä käyttää), hän ottaa tarinan lopussa Orlokin vastaan häämekossa ja syleilee Orlokia tämän kuollessa. Olisin myös toivonut, että Ellen kutsui miestään kuollessaan, kuten alkuperäisessä elokuvassa, mutta olin tyytyväinen naishahmon voitonriemuiseen hymyyn, jonka hän antoi Orlokille aamusarastuksen osuessa olentoon tappaen tämän. Itseuhrautumisesta en yleisesti pidä, erityisesti kun on kyse väkivallan uhrista, joka uhraa itsensä saadakseen oikeutta, mutta ainakin tässä versiossa Ellen oli täysin tietoinen siitä, mitä hän joutui tekemään eikä kyse ollut “neitseellisestä uhrautumisesta”. Olen myös vähän epäileväinen miesten tekemiin tarinoihin naisten ja tyttöjen kohtaamasta väkivallasta, mutta Nosferatussa on kuitenkin loppujen lopuksi mielestäni tarpeeksi aineksia tukemaan narratiivia hyväksikäytön uhrista, joka kostaa pahoinpitelijälleen. Plussaa elokuva saa minulta myös siitä, että nainen kostaa väkivallan tekijälleen, eikä niin, että miehet tappavat raiskaajan niin kuin Stokerin romaanissa.
Robert Eggers on yksi nykypäivän suosikkiohjaajiani ja hänen tyylinsä, jota monet saattavat kutsua teennäiseksi, on juuri minun makuuni. Elokuva näyttää upealta ja hillityt värit tuovat leffaan vanhanaikaisen tunnelman, mikä on varmasti ollut tarkoituskin. Näyttelijäsuoritukset ovat loistavia ja erityisesti Ellenin esittämä Lily-Rose Depp on saanut henkilöhahmoonsa vivahteita naisesta, joka on hyvin haavoittuvainen mutta ei heikko. Musiikki ei ollut mitään sen erikoisempaa, mutta soveltui hyvin tarinan ilmapiiriin. Suosittelen leffaa lämpimästi varsinkin niille, jotka tykkäävät Stokerin kirjasta, alkuperäisestä elokuvasta tai kauhusta, jossa ei ole romantiikkaa vampyyrin ja hänen uhrinsa välillä.
