Nörttityttöjen adventtikalenterin viimeisessä luukussa tarkastellaan, mitä joululeffa traditioita kelläkin on. Mikä on se leffa, joka on katsettava aina jounun aikaan? Onko joitain yllättäviä juoluleffoja?
Jos minun pitäisi nimetä Maailman Paras Elokuva, olisi se animaatioklassikko Nightmare Before Christmas! Näin sen ekan kerran sen ilmestyessä, ja ihastuin heti!
Ja niinpä tapanani on katsoa se kahdesti vuodessa, tietenkin Halloweenina ja juuri ennen joulua. Muuten olen joulun suhteen hyvin tiukka, enkä aloita mitään jouluvalmisteluita ennen kuin 1.12. tai ensimmäisenä adventtina, kumpi sitten tuleekaan ensin, mutta tämä pitää katsoa jo Halloweenina. (Glögiä ja pipareiden syömistä ei lasketa jouluvalmisteluksi…) Ja ehdottomasti ennen joulua, muuten joulu ei tule!
Niinpä se vuosi, jolloin lähdin reissuun juuri ennen joulua, oli lähellä muuttua katastrofaaliseksi: en ehtinyt katsoa elokuvaa ennen lähtöäni, eikä siihen aikaan ollut mahdollista esimerkiksi ladata suoratoistopalvelusta sitä koneelle! Ehdin jo murehtia joulun olevan täysin pialla, kunnes puoliso onneksi bongasi elokuvan lentokoneen viihdetarjonnasta. Kriisi vältettiin, pystyin katsomaan leffan koneessa – eihän se loistava elämys siinä ole, mutta pääasia että sen näin!
– Kisu, katsonut leffan tänä vuonna jo kerran, tietenkin!
*****
Kun mietitään vähän tuntemattomampia jouluelokuvia, niin minulle tulee mieleen peräti kolme hyvin sopivaa leffaa joulua maustamaan. Ensimmäinen on ihanan elämänmakuinen animeklassikko Satoshi Konin Tokyo Godfathers (2003), joka seuraa kolmen kodittoman ihmisen elämää ja kuinka heidän elämäänsä ilmestyy joulun alla pikkuvauva. Lapsen vanhempien etsiminen aloittaa tämän sydäntä lämmittävän elokuvan ja jos tarinan loppu ei saa sinua parkumaan kuin pentu tarinan lopussa, olet sydämetön.
Toinen elokuva on myös kulttimaineensa ansainnut, tällä kertaa tarkoituksena kuitenkin selkäpiitä karmiva kauhu jouluvalojen loisteessa. Musta joulu (Black Christmas, 1974) kertoo yliopistonaisista kampuksella jossain Yhdysvalloissa, ja he saavat jatkuvasti yhteisasuntoonsa häiriköiviä soittoja, joissa kuulee miehen masturbointia. Sitten naiset alkavat kadota yksitellen. Musta joulu on erityisen karmiva naispuolisille henkilöille, koska elokuvan pahis vainoaa vain ja ainoastaan naisia. Joka kerta, kun puhelin soi leffassa, herää katsojassakin vähitellen paniikinomainen terrori. Jos sokeriset jouluelokuvat eivät kiinnosta ja haluat katsoa jotain, joka saa hien valumaan ja veren kiehumaan, niin Musta joulu on ehdoton valinta. Bonuksena leffa on yllättävän feministinen aikaansa verraten.
Kolmas ja viimeinen suositukseni on täynnä vanhanaikaista romantiikka. Pikku myymälä (The Shop Around the Corner, 1940) on mestariohjaaja Ernst Lubitschin käsialaa ja leffaa tähdittää nuori James Stewart. Elokuvan juoni on hyvin simppeli, elokuvan kaksi päähenkilöä, Stewartin esittämä Mr. Kralik ja Margaret Sullavanin esittämä Ms. Novak lähettelevät toisilleen kirjeitä anonyymisti, mutta ovat verivihollisia tosielämässä. Juoni saattaa kuulostaa tutulta, ehkä siksi koska suurin osa tietää tähän elokuvaan perustuvan uusintaversion, Meg Ryanin ja Tom Hanksin tähdittämän romanttisen komedian Sinulle on postia (You’ve Got Mail, 1998), paremmin. Alkuperäinen elokuva on täynnä charmia, romantiikkaa ja sukkelaa sanailua, ja tarinan sijoittuminen joulun aikaan antaa sille kivan lisämausteen. Joten jos kaipaa romanssia jouluunsa, niin Pikku myymälä on osuva valinta tähän tunnelmaan.
– Jenni V.
*****
Vakiona katsottava joululeffa puuttuu, josko Lumiukkoa ei lasketa. Tosin sekin tulee katsottua vain, jos satutaan olemaan TV:n ääressä silloin, kun kyseinen leffa sieltä esitetään. Die Hard on tullut nähtyä useampana jouluna, mutta ei sekään tarkoituksella, vaikka selkeä joululeffa onkin.
Uutena perinteenä meillä on ystävien kanssa romattisten joululeffojen katsominen. Pääosin kaikki ovat vähintäänkin keskinkertaisia tai huonoja. Tosin osa on “väärällä tavalla huonoja” ja tänäkin vuonna jouduimme keskeyttämään ainakin yhden leffan ja vaihtamaan, koska ei vain pystynyt katsomaan loppuun saakka (taisi olla Hot Frosty eli Lumiukkoni mun). Tosin joukkomme todellinen romantikko taisi kyllä katsoa senkin sitten itsekseen loppuun.
Tämän vuoden “huonot, mutta hyvät” leffat olivat Lindsey Lohanin tähdittämä Our Little Secret, jossa entiset exät päätyvät saman katon alle jouluksi, koska heidän nykyiset seurustelukumppaninsa ovat keskenään sisaruksia. Toki aiempi suhde ja se, että he tuntevat toisensa salataan. Lopussa kaikki menee juuri, kuten arvata saattaa, eli täydellisesti ja kaikki elävät onnellisena elämänsä loppuun saakka. Leffassa oli ihan viihdyttävää huumoria mukana.
Viihdyimme myös erittän ennalta-arvattavan A Merry Scottish Christmas leffan ääressä. Tarjolla oli aika överit puitteet (linna, joka lopulta toki paljastui päätähtien perinnöksi), ihan hienoja asuja ja sitä ah, niin ennalta arvattavaa pikku draamaa höystettynä onnellisella lopulla. Tässä(kin) joululeffassa näytteli Lacey Chabert, joka on kunnostautunut varsinkin romanttisten joululeffojen saralla (hän näyttelee myös hylkäämässämme Hot Frostyssa).
-Liisa K.
