Taiteilija Emmi Valveen Polte (Zum Teufel, 2024) on sarjakuva oman seksuaalisuuden hahmottamisesta. Teos on episodimainen, eli se tarjoaa häivähdyksiä päähenkilön elämään seksuaalisuuden kautta. Emmi Valve on sanonut, että ihmisen seksuaalisuus on aina keskeneräinen (HS-haastattelu). Polte kuvaa toisaalta matkaa ja kehitystä joksikin; toisaalta voisi ajatella, että vaikka se päättyy tiettyyn pisteeseen, matka ja kehitys jatkuvat teoksen ulkopuolella myös siitä eteenpäin.
Henkilökohtaiset merkitykset
Polte oli minulle suorastaan järisyttävä elämys heti ensimmäisellä lukukerralla. Sitä on vaikeaa pukea sanoiksi, mutta yritän.
En pidä itseäni kovin visuaalisena ihmisenä. Pidän siitä, että asiat selitetään auki sanoilla. Mitä enemmän sanoja, sitä parempi. Polte taas on varsin niukkasanainen teos. Kuvilla on siinä tärkeä osuus – luonnollisesti, kun kyseessä on sarjakuva. Silti teos puhuttelee minua perinpohjaisella tavalla ja jopa väkevämmin kuin sanoilla olisi ehkä ollut mahdollista.
Teoksessa vaihtelevat päähenkilön seksuaaliset kokemukset, kukkakuoriaisen kehitystä kuvaava kertomus sekä koko sivun kokoiset taideteokset, joissa kiteytyvät hetket ja tunteet symbolisella tavalla. Ja minä ymmärrän sen kaiken! Symbolisen ja metaforisen kerronnan avautuminen on kuin kallisarvoinen lahja.
Jo teoksen alkupuolella, muutaman sivun luettuani, koin odottamattoman tunteen: ajattelin, että minäkin voisin tehdä sarjakuvakirjan. Siis tällaisen samantyyppisen. Ajatus oli aivan päätön, koska en juurikaan osaa piirtää enkä ole perehtynyt kuvakerrontaan, mutta uskoin siihen täysin. Niin voimakkaan ja syvälle menevän, inspiroivan vaikutuksen teos sai minussa aikaan. Vain muutamalla sivulla!
Omannäköiseen elämään
Teos alkaa 1990-luvun ilmapiirin kuvauksella. Homma on niin tahmeaa, että hunaja valuu pitkin sarjakuvan ruutuja: naisia ei voi ymmärtää, naiset eivät itsekään ymmärrä mitä haluavat; naisten homoseksuaaliset fantasiat ovat ok, mutta ne ovat vain fantasioita; vaikka naiset ja miehet eivät ymmärrä toisiaan, oikea halun kohde on naiselle kuitenkin mies, ja hänen tulee pitää mies tyytyväisenä.
Ei siis ole ihme, että vaikka tytöt saavat päähenkilön pään kääntymään, hän hakeutuu suhteisiin poikien ja miesten kanssa.
Seksi ei poikaystävän kanssa oikein toimi. Päähenkilö päättelee, että hänessä on jotain vikaa. Hän olettaa kuitenkin, että ajan myötä asiat lähtevät rullaamaan: ”Tiiätkö, mä luulen että tää menee ohi. Mä totun kyllä.”
Kaikki tämä – kiinnostavat naiset, yleinen ilmapiiri, seksuaaliset kokemukset – jää muhimaan päähenkilön mieleen. Se, mitä muut sanovat ja mitä oma keho ja mieli sanovat, muodostaa keitoksen, joka on lopulta päähenkilön ainutlaatuinen, omannäköinen elämä.
Värikäs seksuaalisuuden tutkimusmatka
Polte sopii ainakin lukijalle, joka on kiinnostunut sukupuolen ja seksuaalisuuden pohtimisesta, sekä taiteen ja sarjakuvien ystäville. Kuten kirjan kannestakin näkee, teos on kuvitukseltaan erittäin yksityiskohtainen ja värikylläinen. Episodimaisuus tekee tästä keveämmän kuin Emmi Valveen Armo-teos oli, mutta tässäkin käsitellään myös rankkoja aiheita. Pohjavire on kuitenkin kohti parempaa.
Emmi Valve: Polte (152 s.)
Zum Teufel 2024
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
