Nörttityttöjen kokeilevan kokkauksen sarjassa on päästy jo osaan 6! Tällä kertaa Elisan ja Kisun kokeilevassa kotikeittiössä tutustuttiin kulttitelevisiosarjoista tehtyihin keittokirjoihin.
They’ve got a cherry pie there that’ll kill ya!
Televisiosarjoiksi valikoituivat todelliset kulttiklassikot, osa pidempiä sarjoja, osa lyhyempiä, mutta kaikilla on omat vannoutuneet faninsa. Eli siis: Firefly, Supernatural ja Twin Peaks. Kaikissa sarjoissa ruoalla on myös tärkeä rooli, eikä siis ihmekään että näistä on tullut kirjoja. Yhdestä olimme saaneet käsiimme jopa kaksi ihan virallista kirjaa!
Kirjat olivat siis:
- Julia Tremaine: Supernatural: The Official Cookbook
- James Asmus & Adam Carbonell: Supernatural: The Official Cocktail Book
- Chelsea Monroe-Cassel: Firefly: The Big Damn Cookbook
- Lindsey Bowden: Damn Fine Cherry Pie: And Other Recipes from TV’s Twin Peaks
Yritimme valita kaikista mahdollisimman “edustavia” ruokia – toki aikarajoitusten puitteissa.
Supernatural-kirjat ovat molemmat ihan virallisia tuotteita, joista toinen on julkaistu vasta sarjan päättymisen jälkeen, ja toinenkin kattaa kymmenisen kautta. Supernatural-sarjassa todellakin syödään (ja juodaan) paljon, joten erilliset kirjat ruoista ja juomista tuntuivat loogisilta. Supernatural-keittokirja onkin erittäin hyvä tuote: käytännössä kaikki reseptit viittaavat ihan tiettyihin ruokalajeihin ja tiettyihin (mainittuhin) jaksoihin. Ruoista suurin osa on liharuokia, ja nimenomaan diner-tyyppisiä, mikä sekin on Winchesterin veljesten ikuiseen reissutyyliin sopivaa. Terveellisyydestä ei näitä ruokia oikein voi syyttää, vaikka Samin kohdalla toki useaan otteeseen mainitaan tervellisemmät ateriat. Ruoat ovat aika peruskamaa, juuri sellaista mitä baarista ostaisi, mutta muutamia erikoisempiakin vaihtoehtoja mukaan mahtuu (mm. kahden donitsin väliin tehtävä Elvis burger – tätä emme kokeilleet). “Oudoin” oli vegetarian tofu burger, jossa käytetään kyllä kasvispihviä, mutta tofua ei kyllä missään kohdassa mainittu. Ruoat on jaettu teemoittain: aamiainen, alkupalat, hampurilaiset, pääruoat, jälkiruoat ja juomat. Mittayksiköinä käytetään valitettavasti amerikkalaisia unsseja jne., mutta onneksi vain muutamassa ohjeessa oli mitään suoraan valmispaketista tehtäviä osia.
Supernatural: The Official Cocktail Book sen sijaan on pettymys. Sarjassa hahmot juovat pääosin olutta tai bourbonia, mutta kirjaan oli pitänyt keksiä paljon “temaattisia” juomia, eli selvästi ajatuksella “tätä ne voisivat juoda.” Osa toimii paremmin kuin toiset, ja muutamat vaikuttivat sen verran kammottavilta ettemme edes halunneet kokeilla: seurueestamme kukaan ei olisi varmastikaan tykännyt Wayward Sons -drinkistä, johon tulee ruisviskiä ja Jägermeisteria… Kuten näissä yleensä, ainesosat on listattu nestemäisinä unsseina ja monissa drinkeissä oli ainesosia jotka olisivat vaatineet enemmänkin Alkossa ramppaamista. Myöskään annoskokoja ei anneta: monista resepteistä tulee selvästi vain yksi drinkki, mutta osaan menee esimerkiksi kokonainen viski-/bourbon-/viinipullo, eli oletettavasti annoksetkin ovat isommat. Mukana on kiitettävän paljon myös enkeleiden suosimia mocktaileja, jotka vaikuttivat sisällöltään paremmilta kuin varsinaiset drinkit. Juomat on jaettu temaattisesti alaosioihin: on Perhettä, melkein kuin perhettä, demoneita, enkeleitä ja niin edelleen. Kirjassa on myös muutamia baariruokia, joista osa on samoja – toki eri resepteillä – kuin Supernatural-keittokirjassa. Jostain syystä näistä ruoista kaikki ovat sarjassa mieshahmojen tekemiä, ja esimerkiksi John Winchesterin ruoka mainitaan, mutta Mary Winchesterin ei, vaikka hän oli tunnettu keittotaidostaan (ainakin Deanin ja Samin mielestä). Keittokirjassa hahmotasapaino on parempi.
If you’re gonna make an omelet, sometimes you have to break some spines
Supernaturalista valitsimme ruoaksi molemmissa kirjoissa olleen todellisen klassikon, eli friteerattuja suolakurkkuviipaleita ranch-kastikkeessa, ja tämä olikin illan ruoista se mihin syöjät suhtautuivat suurimmalla varauksella. Toisessa kirjassa suolakurkkujen ohje tuntui paremmalta, toisessa taas kastikkeen, joten tietenkin yhdistelimme niitä! Kurkkuina käytimme ihan valmiiksi viipaloituja “amerikkalaisen tyylin” suolakurkkuja, jotka olivat varsin makeita, eivätkä sellaisia mitä muuten ehkä söisimme. Ne kuorrutettiin jauho-mausteseoksella – toisessa ohjeessa olisi ollut tempuramaisempi taikina. Friteeraus oli ehdottomasti työläin osuus tässä ja siihen onneksi saimmekin ulkopuolista apua… Ranch-kastikkeesta mainittiin erikseen, että kannattaa tehdä itse eikä ostaa valmiina. Tuoreyrteistä, valko- ja shalottisipulista sekä majoneesista ja hapanmaitotuotteista tehty kastike oli kyllä todellakin pienen pilkkomisen arvoinen! Se maistui todella hyvältä makeahkojen suolakurkkujen kanssa ja herätti välittömästi ajatuksen kastikkeen tekemisestä uudestaan vaikkapa uusien perunoiden ja savukalan kaveriksi kesällä! (Kisu testasi kastikkeen jämiä seuraavana päivän savusiian kanssa ja kyllä, teoria niiden yhteensopivuudesta osoittautui oikeaksi.) Suolakurkkujen tullessa pöytään kaikilla oli jo niin kova nälkä, että kuva herkuista unohtui ottaa. 🙂
Curse your sudden but inevitable betrayal!
Juomia päädyimme tekemään vain kaksi tällä kertaa – ja sitten vielä yhden lisäkokeilun parin päivän kuluttua. Supernatural-keittokirjassa oli ihanan tuntuinen Rowena’s potion, jossa viskiin sekoitetaan (itse keitettyä) inkivääri-hunajasiirappia ja päälle valutetaan hieman vert… punaviiniä. Yhdistelmä oli hyvä, vaikka toki aika vahva! Toiseksi drinkiksi valittiin Supernatural Cocktail Bookin Darkness and Stormy, jossa sekoitettiin rommia, inkivääriolutta ja grenadinea. Drinkkiä oli helppo jatkaa (miedommalla, vaikka alkoholipitoisella) inkiväärioluella, ja pieni loraus edellä mainittua siirappia sopi sinnekin mainiosti.
Inkivääri-hunajasiirappia oli tarkoitus kokeilla myös Winchesterin veljesten isähahmon Bobbyn Idjit relief -juomassa, jossa siihen sekoitetaan bourbonia ja kuumaa vettä: bourbon-toti siis. Oli kuitenkin sen verran lämmin päivä, ettei tehnyt mieli tehdä mitään kuumaa. Koska siirappia jäi yli, ja koska “lähipiirissä” oli äkillinen flussa pari päivää yhteissyöpöttelyn jälkeen, tuli sitä testattua sitten flunssalääkkeenä… Ja hyvältähän se maistui. Bourbonia laitettiin hieman vähemmän kuin ohjeessa. Joko juomasta tai jostain muusta johtuen kyseinen sairastaja selvisi pahimmasta flunssastaan yhdessä illassa!
Shiny!
Firefly: The Big Damn Cookbook on käsittääksemme ihan virallinen fanituote, mutta se on julkaistu vasta 2019 eli kuusitoista vuotta sarjan loppumisen jälkeen. Kirjan on tehnyt jälleen kerran Chelsea Monroe-Cassel, joka on tehnyt useita muitakin tässä artikkelisarjassa esiintyviä keittokirjoja. Tämä on kuitenkin niistä paras tähän asti, ehkä jopa paras ylipäätään.
Temaattisesti kirja on Kayleen kokoama, johon on haluttu mukaan Serenityn miehistön lempiruokia, mutta onneksi valikoima ei rajoitu siihen. Perinteisemmän ruokatyyppien mukaan järjestellyn keittokirjan sijaan tässä on vain kolme isompaa reseptikokoelmaa, joista ensimmäinen tosiaan kokoaa yhteen miehistön lemppareita ja muita avaruusalukseen sopivia ruokia, toisessa osassa on reseptejä avaruuden raja-alueilta ja kolmannessa enemmän yläluokan reseptejä eri planeetoilta. Tämä jako toimii todella hyvin ja vaikka kaikista löytyy alkupaloja, pääruokia, jälkiruokia ja juomia, ovat ne tarpeeksi erilaisia sekä toisiinsa nähden että myös muihin Monroe-Casselin kirjoihin verrattuna. Vaikka kyse on scifi-sarjasta, Fireflyn maailmassa on vain ihmisiä, eli teennäiset “ihmiset voivat korvata tämän ainesosan jollain muulla” tai “hauskasti alien-termiset” reseptit puuttuivat luonnollisesti kokonaan, mikä on vain hyvä asia.
Tuttuun tapaan alusta löytyy oma osio kastikkeille, taikinoille ja mausteseoksille, hieman tietoa Fireflyn maailman ruoka-aineista ja muutama ehdotus juhlamenuista. Suurimmasta osasta ruokia on kuvat, osasta jopa ihanan isot sellaiset. Sarjan hahmoistakin löytyy muutamia aukeaman kokoisia kuvia lainauksilla höystettynä. Reseptien alussa on lyhyt fiilistelyesittely sekä selkeät infot ajasta, vaikeudesta, ruokalajista ja ruokavaliosta.
Koska Firefly sekoittaa maailmassaan amerikkalaista Western-estetiikkaa pan-aasialaiseen kulttuuriin, reseptitkin edustavat tämän tyyppistä fuusiokeittiötä. Monissa resepteissä siis tarvitaan soijakastiketta, seesamiöljyä sekä viismaustetta. Serenityn resepteissä korostuu säilyvyys ja yksinkertaisuus eli niissä käytetään useasti säilykkeitä ja ne myös kestävät säilytystä kuten laivakeksit ja hedelmänahka. Yläluokan resepteistä taas löytyy enemmän tuoreita vihanneksia, marjoja ja kalliimpia lihoja. Valikoimassa on useita puhtaasti kasvisreseptejä ja jopa vegaanisia reseptejä. Osa liharuoistakin on helppo muuttaa kasvisproteiinien avustuksella kaikille sopiviksi. Elisa on kokeillut kirjasta todella monta reseptiä ja kaikki ovat olleet herkullisia!
Did she really make fresh bao!?
Valitsimme kaksi reseptiä avaruusalukseen sopivista ruoista: Saffronin tuoreet baot sekä Blue Sun Corporationin Canned Peach Cobbler. Kummatkin olivat varsin helppoja ja nopeita tehdä ja hyvin herkullisia. Persikkatorttuun laitettu viismauste antoi siihen kivan säväyksen ja baojen kasvistäytteeseen (sieniä, herneitä ja sipulia) toi potkua punainen currytahna ja mausteet. Työläin osio oli umpinaisten baojen rypyttäminen, mutta saimme loppujen lopuksi senkin tehtyjä suhteellisen pienellä vaivalla. Siitä olisi kyllä ollut kiva olla kirjassa jotain tekniikkaohjeita.
Place both wonderful and strange
Satsin ainoa epävirallinen keittokirja sijoittuu Twin Peaksin pikkukaupunkiin. Sen on kirjoittanut Lindsey Bowen, joka on järjestänyt Englannissa Twin Peaks -fanifestivaalia vuodesta 2010 saakka. Tämä tausta näkyykin kirjassa hurmaavasti, sillä reseptien lisäksi siinä on paljon muutakin hauskaa, kuten ohjeita omien Twin Peaks -iltamien järjestämiseen, teemapukeutumiseen, origamipöllöjen askarteluun ja kysymykset sekä vastaukset Twin Peaks -aiheisen visan vetämiseen, vain muutamia mainitaksemme.
Reseptit on jaettu kuuteen osioon: aamiainen, kuppilamenu, donitsit ja leivonnaiset, White Lodge Family dining, Black Lodge supper club ja jälkiruuat & cocktailit. Sarjan teemaan sopivasti monia reseptejä maustaa viski, kahvi ja vaahterasiirappi. Aamiaisosiossa on ei niin yllättävästi paljon pekonia siellä täällä ja kuppilamenussa on paljon burgereita. Reseptit ovat kuitenkin yllättäviä ainesosiltaan (purilaisissa esimerkiksi karamellisoitua ananasta ja päärynää sekä maapähkinävoimajoneesia) ja kaikki kastikkeet, seokset ja jopa kirsikkacola tehdään alusta asti itse. Vähän liian erikoiselta tosin kuulosti purkkajäätelö, jossa tosiaan itsetehtyyn jäätelöseokseen tulee oikeaa purkkaa, yyh. Hyvin harva ruoka on alkujaan kasvisruoka, mutta aika ison osan pystyy kyllä sellaiseksi muuttamaan. Jännästi kirjassa on kuitenkin kaksi kirsikkapiirakan ohjetta, joista toinen on vegaaninen.
Reseptien alussa ilmoitetaan annoskoko, valmisteluaika ja kypsentämisaika, ja valmistusohjeet ovat kätevästi numeroitu ja niitä tuntuu olevan helppo seurata. Harmillisesti läheskään kaikki reseptit eivät ole kuvallisia, mikä tuntuu olevan epävirallisissa keittokirjoissa hyvin tavallista. Fyysistä kirjaa on nykyään myös ikävän vaikeaa löytää halvalla tai ollenkaan, mutta onneksi e-kirja on olemassa ja se maksaa vain muutamia euroja.
A slice of cherry pie
Valitessamme reseptiä tästä keittokirjasta ei meillä ollut käytännössä vaihtoehtoja. Kirsikkapiirakka on niin ikoninen osa sarjaa, että jos se ei olisi hyvää, niin se kertoisi kirjasta käytännössä kaiken. Valitsimme kahdesta ohjeesta sen perinteisemmän mutta muokkasimme taikinaa hieman jättämällä pois mantelijauhon. Ajankohdasta johtuen meillä ei myöskään ollut tuoreita kirsikoita, mutta onneksi kaupan pakastealtaasta löytyi kivettömiä kokonaisia kirsikoita. Jälkikäteen ajateltuna kirsikat olisi ehkä pitänyt sulattaa ensin kunnolla tai lisätä täytteeseen suurustusaineena toimivan maissitärkkelyksen määrää, sillä täyte kupli hieman yli uunissa ja oli syödessäkin vielä kovin juoksevaa. Se ei onneksi haitannut, sillä maku oli mitä mahtavin! Tässäkin reseptissä täytteeseen tujautettiin muutama ruokalusikka bourbonviskiä, joka toimi mielettömän hyvin! Maku ei ollut pistävän viinainen, vaan siinä oli vivahdus makeaa savuisuutta. Elisa on syönyt useitakin versioita Twin Peaksin kirsikkapiirakasta ja tämä vei kyllä voiton niistä kaikista kirkkaasti.
My food is problematic
Cocktail-kirjaa lukuunottamatta kaikki teokset toimivat hyvin sekä keittokirjoina että fanituotteina.
Vaikka aiemmin epäviralliset keittokirjat ovat olleet niitä vähän heikompia esityksiä, tällä kertaa vain yksi ihan virallisista kirjoista oli sellainen johon ei kannata rahojaan tuhlata. Toki Twin Peaksista ehdimme testaamaan vain yhtä ohjetta, mutta sekä ohje että teoksen muu fanisisältö vakuutti siitä, että kirja on hyvä löytyä omasta hyllystä. Kaikki kokeillut reseptit olivat mainioita ja ruoat syötiin viimeistä murua myöten.
