Perheessämme on aina pidetty kiiltävistä ja prameista kuusenkoristeista. Muistan senkin kerran, kun lapsena toimme Jenkeistä tuliaisina pääasiassa joulukoristeita. Koko pitkä paluulento piti istua jalat harallaan, koska jalkojen välissä oli iso kassi lasisia ja herkästi särkyviä koristeita. Suurin osa näistä koristeista on edelleen äidilläni, pakattuna ohuesti paperiin, silloin kun eivät ole kuusessa. Niiden ihastelu tuo minulle edelleen pörröisen fiiliksen.
Oman perheeni kanssa olemme jatkaneet joulukoristeiden keräily perinnettä. Tai en nyt tiedä onko kyse niinkään perinteen jatkamisesta vai siitä että pidän joulukoristeista erityisen paljon ja en meinaa pystyä pitämään näppejäni erossa niistä. Olemme tehneet kuitenkin sellaisen rajoitteen, että uusia koristeita saa vuodessa ostaa maksimissaan kolme. Tämä muun muassa siitä syystä, että tekokuusemme oli pieni. Kuusivanhus tuli siis tiensä päähän ja tänä vuonna on aika ostaa uusi (isompi) kuusi. Pysynemme kuitenkin kolmen koristeen rajoituksessa, jotta voimme jatkaa keräilyä vielä vuosia, ennen kuin kuusemme täyttyy jälleen.
