Toiveiden kerä
Kosketukseni alla kultalanka, toiveiden toteutuma. Kuin uni olisi astunut kynnyksen yli ja ottanut hahmon.
Heti jokin minussa oli toisin. Astelin peilin eteen, koetin ottaa kuvajaistani kiinni. En saanut otetta yhdestäkään käpälästä.
“Voi Misse, sinähän olet hassu kuin kissantassu!”
Julkimoidoli nosti minut syliinsä.
Haaveeni oli käynyt toteen!
Kokeilin poskea eturaajallani. Hän nauroi.
“Varo, sillä tehdään rahaa!”
Julkimoidoli koppasi minut kumppaninsa käsivarsille.
Tunsin yhä hänen lämpönsä turkkini läpi, kun kultakerä vieri anturoideni ulottumattomiin. Toteutunut toiveeni: päästä hänen lähelleen keinolla millä hyvänsä, vaikka eläinhahmossa.
Havahduin takaisin ihmiskehoon päiväunilta. Kauas idolista, kerästä, kumppanista.
Kiskottelin.
Tunnustelin: ei viiksiä.
Parasta jatkossa olla tarttumatta jokaiseen kiiltävään langanpätkään.
