Äidin kanssa askarreltu joulukalenteri
Kun Minä Olin Pieni (™), askartelin äidin kanssa joulukalenterin. Tai siis, äiti askarteli, minä olin aivan liian pieni osallistumaan itse, mutta kuulemma yhdessä tehtiin.
Kalenteri rakentui 24 + 2 tyhjästä tulitikkulaatikosta, jotka kiinnitettiin yhteen kanttinauhalla. Miksi +2? Koska äiti halusi mukaan myös mahdollisuuden aloittaa kalenterin avaaminen jo 1.adventtina, jos se sattuu osumaan marraskuun puolelle, samalla tavalla kuin partiolaisten joulukalenterissakin on. Äiti rakensi samalla samanlaisen kalenterin veljelleen, ja tämä onkin sittemmin herättänyt hieman ihmetystä: mistä ihmeestä hän sai 52 tyhjää tulitikkurasiaa, kun perheessä/suvussa/edes tuttavapiirissä kukaan ei tupakoinut? Tämä ei ole ratkennut vieläkään.
Jokaiseen rasiaan laitettin päälle joko yksivärinen pahvi tai joku kiva kuva, ja jokaiseen luukkuun myös kuva, joko kiiltokuva tai jostain lehdestä leikattu. Tämä ei siis ollut mikään suklaa/tavarakalenteri! Poikkeuksen muodosti juuri tämä päivä, 12.12., jolloin syntymäpäivänsankari löysi jonkun pienen lahjan kalenterista. Myöhemmin myös toiselle päivälle lisättiin pieni lahja, kun toinenkin kalenterinavaaja tuli mukaan kuvioihin. Ja kuvia ei suinkaan vaihdettu joka vuosi, vaan osa kuvista on edelleen alkuperäisiä, nyt jo vintageksi muodostuneita kuvia.
Osa kuvista on toki vaihdettu. Kalenterilla alkaa olla ikää kohta puoli vuosisataa ja se on kärsinyt vuosien varrella, se on kuitenkin käyttöesine. Osa kuvista todettiin jossain vaiheessa myös aika rumiksi, ja siksi ne päätyivät vaihtoon. Mutta iso osa on siis aitoja ja alkuperäisiä.
Ja tämä onkin juuri kalenterin ihanuus: se on tuttu, turvallinen, ja joka vuosi samanlainen! Perinne on myös jatkunut ja äitini lapsenlapsi on jo saanut samanlaisen kalenterin oman äitinsä tekemänä.
Marianna “Kisu” Leikomaa
