Erilainen kuusi keskellä Kööpenhaminaa. Kuva: Ella Lopperi.
Kylmää riisipuuroa ja marsipaaniporsaita
Tanskalaiset jouluperinteet tulivat elämääni ehkä parisen kymmentä vuotta sitten. Vaikka moni asia on samankaltaista kuin Suomessa – olemmehan sentään pohjoismaissa – yllättäviäkin eroja tavoissa ja perinteissä on päässyt kohtaamaan. Etenkin omien ”kerettiläislasieni” kautta tarkastellessa tanskalaista joulua värittää Suomea vahvemmin kirkollisesti tärkeiden päivämäärien, kuten adventtien, korostuminen yhteisöllisenä ja sosiaalisena tapahtumana. Tämä tuo toki oman mausteensa soppaan.
Sopasta puheen ollen… En ole enää varma tarkasta vuosiluvusta, mutta kirkkaana mieleen on jäänyt, miten tanskalaisen isäpuoleni valmistama paistettu ankka (andesteg) kastikkeineen upposi ensiepäilyjen jälkeen myös meihin suomalaislapsiin kuin kuuma veitsi voihin. Vaikka kyseistä ruokalajia on sittemmin tullut nautittua hyvin harvakseltaan, on se taltioitunut makumuistoihini aivan erityisenä elämyksenä. Kinkkua joulupöytään kaipaaville tanskalaisilla on toki myös oma versionsa: possu erittäin rapealla kamaralla (flæskesteg).
Vaan mitäpä olisi jouluruokailu ilman riisipuuroa? Tämänkin ruokalajin tanskalaiseen varianttiin suhtauduimme aluksi veljieni kanssa kunnioittavalla epäuskolla. Kyseinen keitos on nimittäin aika kaukainen serkku kotoisan mutkattomalle ja lämpimänä höyryävälle puurolle, jonka päälle kenties sirotellaan kanelia, ja johon kätketään yksi manteli tuomaan onnea sen löytäjälle. Tanskalainen riisipuuro eli risalamande valmistetaan sekoittamalla riisipuuron sekaan reippaasti kermavaahtoa ja hakattuja manteleita. Lopputulos viilennetään ja tarjoillaan siis kylmänä – tosin lämpimällä kirsikkakastikkeella kruunattuna.
Ei kuitenkaan syytä huoleen! Kyllä tähänkin puuroon se yksi kokonainen manteli kuuluu. Sen löytäjä saa Tanskan malliin (varmastikin suomalaisen onnen lisäksi) mantelilahjan (mandelgave), joka on aiemmin tyypillisesti ollut marsipaanipossu. Hyvänä uutisena meille, jotka eivät juurikaan marsipaanin päälle ymmärrä: nykyään mantelilahjan määritelmä on melko joustava. Omassa perhepiirissäni mantelin onnekas löytäjä esimerkiksi saattoi saada palkkiokseen jonkin lautapelin.
Valon ja ilon juhlaa Tivolissa
Olen kuullut sanottavan, että Euroopan jouluhurahtanein kansa löytyy Tanskasta. Mene ja tiedä, mutta se täytyy myöntää, että maassa osataan todella ottaa kaikki irti pimeimmän vuodenajan keskelle osuvasta juhlasta. Omissa mielikuvissani tanskalaisessa joulunalusmaisemassa yhdistyvät Scandinavian chic ja lähestulkoon jenkkityylinen more is more – tietysti hyggeä unohtamatta.
Viimeistään marraskuussa Kööpenhaminan kaupunkikuvaan alkaa hiipiä joulukuusia, värikkäitä lasipalloja ja toinen toistaan upeampia valonauhoja. Kongens Nytorv -aukio täyttyy suloisista kojuista koristeluineen ja glögimausteiden tuoksu seuraa kaikkialle. Minulle sykähdyttävimmät Tanskan joulumuistot liittyvät kuitenkin huvipuisto Tivoliin. Siinä missä kesäisin Tivolin puutarhat täyttyvät loisteliaista kukkaistutuksista ja puisto jäätelösuin laitteisiin jonottavista ihmisistä, on talviaikaan luvassa hieman erilaista riemua ja loistoa.
Esimerkiksi Tivolin historiaa huokuvassa ”lasisalissa” (Glassalen) olen päässyt kiemurtelemaan naurusta Vivienne McKeen perinteeksi muodostuneen Crazy Christmas Cabaret -esityksen yleisössä. McKeen jo vuodesta 1982 kynäilemä, jatkuvasti uudistuva show on mieletön yhdistelmä brittiläistä panto-perinnettä, koomisia kommelluksia, käännöskukkasvitsejä (ei hätää jos tanskasi on ruosteessa – esityskieli on näitä lukuunottamatta englanti) sekä luonnollisesti yhteislaulua. Tällaista reipasta ilottelua joulun alle kaipaisin enemmän Suomeenkin!
Valon leikkiä vetten yllä. Kuva: Ella Lopperi.
Tivoli joulun aikaan on jotain, mikä jokaisen joulufiilistelijän pitäisi ainakin kerran elämässään päästä kokemaan. Ilmassa huokuvat yhtä aikaa räiskyvä ilo ja puutarhan sopukoiden lempeä rauha; värien ja tuoksujen suloinen sekamelska. Hulppeat valoasetelmat täplittävät tyylikkäästi puistoa ja sen laitteita kauttaaltaan; niiden välkettä voisi jäädä ihastelemaan tuntikausiksi. Pikkunälän yllättäessä kojuista löytyy suolaisten naposteltavien lisäksi jouluisia herkkuja pipareista marsipaaniin ja risalamandesta pannukakkupalleroihin (æbleskiver). Illan hämärtyessä hygge asettuu sydänalaan jäädäkseen.
Ella Lopperi
