Perinteeksi muodostunut joulupeli: The Long Dark
Lienee sanomattakin selvää, että lautapelit ovat perinteikäs ja suosittu joululahja. Sukulaisten kanssa pönötetty aattoilta saavuttaa odotetun suvantokohdan kun pukin kontista löytyy uusi lautis, jonka sääntöjä voi ryhtyä ähkyssä tavailemaan. Viitseliäimmät saattavat jopa testata, kestääkö jouluhermo ja ruuansulatus yhteisen pelisession vai oliko konvehtirasian viimeinen zabaglione liikaa.
Itse olen aina ollut enemmän digitaalisten pelien ystävä ja jouluperinteisiini kuuluu jännitys siitä, löytyykö Steamin joulusalesta mitään lahjakortilla lunastettavaa, vai olenko jo kuluneen vuoden aikana pelannut kaiken kiinnostavan.
Joulukuu on minulle rauhoittumisen aikaa ja jostain syystä tietyt pelit kuuluvat tunnelmaan, jota haluan pitää yllä. Ne ovat menneiden joulujen aikana iskostuneet minulle “joulupeleiksi” huolimatta siitä, ettei niillä välttämättä ole sisällöllisesti mitään tekemistä tonttujen ja puurokauhojen kanssa. Tällaisia pelejä ovat mm. Minecraft, Tabletop Simulatorin digitaaliset palapelit ja monet tarinavetoiset roolipelit. Ehkä paras koskaan pelaamani roolipeli, Disco Elysium, on minulle ikuisesti joulupeli vain sen tähden, että pelasin sen ensimmäisen kerran läpi joulun välipäivinä. Pelin todella omintakeinen tunnelma ja hypnoottisen enigmaattinen kertojaääni kietoutuivat lähtemättömästi joulun jälkeiseen maagis-mystilliseen sokerihumalaan, punaviiniin ja talven raukeaan pimeyteen.
Mutta! Ennen kuin tämä blogikirjoitus muuttuu vallan proosaksi, esittelen teille seuraavaksi pelin, joka tuo minulle seesteisimmän joulumielen.
Hinterland Studion kehittämä The Long Dark (2017) on äärimmäisen positiivisia arvosteluja kerännyt selviytymispeli, joka heittää pelaajan keskelle Kanadan lumisia erämaita. Apokalyptiset mittasuhteet saavuttanut katastrofi on pyyhkinyt pois lähes kaiken infrastruktuurin. Pelaajan kohtalona on päättymätön talvinen taivallus. The Long Darkin maalauksellinen väripaletti, luonnonmukainen äänimaisema ja kiinnostava kenttäsuunnittelu yhdistyvät todella immersiiviseksi pelikokemukseksi. Vuosien varrella peliin on tullut paljon lisää sisältöä, joten vaikka peli olisi entuudestaan tuttu, sitä kestää kokeilla uudestaankin.
Peli sopii kaamoksen tunnelmiin hyvin. Pimeässä metsästysmajassa kykkiminen tuntuu paikoin valtavan yksinäiseltä. Välillä tuntuu siltä, että sielukin jäätyy, tulitikut ovat loppu, sudet ulvovat selän takana ja toivo on heitetty. Mutta pimeän yön jälkeen koittava kuulas aamu ja horisontissa häilyvä turvapaikka antavat uutta puhtia. Melko mittavan pelimaailman vapaa tutkiminen on ollut itselleni mieluisin pelimuoto. Vuoren huipulle kiipeäminen on pitkää suunnittelua vaativa saavutus, joka todella tuntuu saavutukselta. Huipun yllä kimmeltävä tähtitaivas saa mielen suorastaan filosofiseksi.
Peli on minulle ehkä jonkinlainen freelancerin vuosikalenterin vertauskuva. Pelihän on yhtä lumessa rämpimistä, ja vaikka minulla on koko ajan mielessä jonkinlainen päämäärä ja strategia, sen tielle voi tulla yllättäviä esteitä. Joskus kirkas taivas tummenee yllättäen, reitilleni osuu lumimyrsky ja eksyn erämaahan. Voin joutua saarroksiin päiväkausiksi johonkin luolaan tai kalastajamökkiin ja resurssini hupenevat. Joskus joudun laskemaan reitin uudelleen, koska huomaan että alempana laaksossa hääräilee karhu tai susilauma, jonka tielle en halua joutua. Joskus tajuan, että olen unohtanut edelliseen majapaikkaan jotain tärkeää ja joudun kääntymään takaisin. Kaikki pitää itse tehdä, eikä päättymätön talvi tunne sosiaaliturvaa, työterveydenhuoltoa tai kulttuuriseteleitä.
Summa summarum: Koko ajan on hankalaa! Silti iloitsen onnistumisista, etenkin kun strategiani toimii ja vaellukseni päätteeksi löydän iskemättömän untuvatakin tai kiipeilykengät. Tai säilykkeitä, rätisevän radion, merkintöjä päiväkirjoissa ja muita välähdyksiä sivistyksestä.
Kaiken ähellyksen keskellä pelin teemoihin kuuluu myös pysähtyminen hiljaisuuden ja kauneuden äärelle. Joulunaika on minulle juuri tätä: Kökin yksinäni pimeässä jonkin pienen valon äärellä ja mietin sitä, miten pieni olen kosmisessa mittakaavassa. Ja miten hyvältä lämmin tee ja suklaa silloinkin maistuu! The Long Darkia pelatessa voi myös olla varma siitä, että tulee valkoinen joulu.
Tuuli Hypén
