Syyskuun viimeisenä viikonloppuna neljättä kertaa järjestetty Zineton eli “tosi nopee pienlehti haaste”, on hauska ja luovuutta herättelevä tapahtuma, johon osallistuin kolmatta kertaa. Tällöin perjantai illan ja sunnuntai illan välillä tehdään zine eli pienlehti.
Zineillä on juurensa mustien kirjallisuuslehdissä ja muun muassa tieteiskirjallisuuden fanien pienlehdissä. Zinet ovat ei-kaupallisia, omakustanteisia amatöörilehtiä, joiden aiheet voi olla mitä vain. Tunnetuin tyypit lienevät fanzine, eli fanien fanittamastaan aiheestaan tekemät lehdet, sekä sarjakuvazinet. Lisäksi zinejä voi tehdä esimerkiksi henkilökohtaisista kokemuksistaan ja ajatuksistaan (perzine) tai politiikasta. Mitään sääntöjä ja rajoja ei sinänsä ole: zinen voi tehdä piirtämällä, kirjoittamalla, valokuvaamalla, kollaasina, digitaalisesti tai perinteisesti paperille.
Zineton on zinemaratooni
Zinetonin alkaessa jokaiselle osallistuvalle tiimille (yksi tai useampi jäsen) arvotaan yksi viidestä aiheesta ja sen lisäksi arvotaan kaksi pakollista elementtiä, jotka ovat kaikille samat. Tänä vuonna teemat olivat kaverikirja, metsäkuiskaaja, rimakauhu, keinotekoisesti sinun ja löytötavara. Pakolliset elementit taas olivat bensa-asema ja sakset. Zineton ohjeineen on saatavilla myös englanniksi, ja siihen saa osallistua mistä päin maailmaa vain.
Itselleni osui tänä vuonna aiheeksi ”rimakauhu”, joka aiheutti itsessäni lähinnä rimatonta kauhua, koska en saanut siitä mitään hyvää ideaa. Aiempina vuosina saamani teemat kun olivat inspiroivia heti. Lopulta keksin idean – ongelmana oli vain se, että ideani oli sarjakuva, enkä ole erityisen nopea piirtäjä, jonka vuoksi minua jännitti ehdinkö piirtämään sen.
Käytin perjantain valmistautumiseen, tarkoituksenani aloittaa lauantaina. Herättyäni idea tuntui kuitenkin tyhmältä eikä tarpeeksi tärkeältä, että jaksaisin käyttää siihen kokonaisen viikonlopun, mutta Zinetonin Discord-ryhmän kannustuksen takia päädyin kuitenkin aloittamaan työskentelyn hivenen myrtyneenä. Onneksi tein niin, sillä sarjakuvani on todennäköisesti maailman ensimmäinen post-apokalyptinen rimakauhu-sarjakuva. Mitä se tarkoittaa selviää sarjakuvani lukijoille. Tämän kertainen zinetoni oli erityisen viihtyisä aktiivisen Discord-ryhmän seuran ansiosta. Onhan se muuten vähän yksinäistä, kun yksin pukertaa nopealla tahdilla projektia kasaan koko viikonlopun.
Muiden mietteitä
Kysyin muutamia kysymyksiä muilta Zinetonilaisilta, tarkalleen ottaen ensikertaa Zinetoniin osallistuneelta, pitkään zinejä tehneeltä, sekä Zinetonin järjestäjältä.
Ensikertalainen Miia
Miia osallistui ensikertaa Zinetoniin. Hänen zinensä nimi on Bensa paniikki. Hänen aiheensa oli rimakauhua, joka ei ollut kovin inspiroiva aihe hänellekään. Hänen zinensä on digitaalinen sarjakuvazine.
Miten päädyit Zinetonin äärelle?
– On vuosia kiinnostanut ottaa osaa johonkin zine/sarjakuva tapahtumaan. Olen kuitenkin pelotellut itseni niistä ulos sillä pidän itseäni suhteellisen hitaana piirtäjänä ja jään aina hiomaan linjoja vähän liiankin pitkäksi aikaa. Tällä kertaa työkaverini otti myös osaa zinetoniin ja hetken huumassa innostuin liittymään mukaan.
– Zineni tarina on tosiaan tyypistä, joka menee tankkaamaan autonsa ja hermoilee joka ikisestä vaiheesta, pelkää tekevänsä virheitä, tekeekin sellaisen! Ja lopussa ahdistus laukeaa, monet asiat tuntuu omassa päässä isommilta kuin ne onkaan.
Millaista oli tehdä ensimmäinen zine?
– Jännittävää, uuvuttavaa ja palkitsevaa! Jäi hieman ylpeä olo, vaikka en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, sain kuin sainkin puristettua zinen ulos! Jäi myös aika uupunut ja yliaktiivinen olo, kun yhtäkkiä tekeminen loppuikin. Uskon osallistuvani uudestaan jossain vaiheessa, haluan silloin koettaa erilaisia tekniikoita!
Pitkäaikainen zinen tekijä Mira-Pauliina
Mira-Pauliina on tehnyt erilaisia zinejä jo pitkään. Hänen zinetonissaan tekemä zine on nimeltään “Mistä mä tuun / Where I’m From – Fresh Boy Pera”, ja arvottuna aiheena oli Löytötavara / Lost and Found. Sisältö on yhdistelmä luonnoksia, valokuvaa, omaelämänkerrallista räppiä/runoutta ja kirjettä, minkä lopputulos on koottu digitaalisesti.
Miten päädyit tekemään zinejä ja millaisia olet tehnyt aiemmin?
– Olen aina rakastanut erilaisia lehtiä, lapsena erityisesti sarjiksia ja Akkaria tietenkin. Jossain vaiheessa heräsi ajatus, että niin voisin tehdä ihan omaakin lehteä. Kiehtoi kaikenlaisten omien juttujen ja tarinoiden kirjoittaminen ja toimittaminen. Kuudennella luokalla menin sarjakuvakerhoon ja haave omasta sarjakuvalehdestä kävi askel askeleelta lähemmäs. Haave ei konkretisoitunut ennen kun 17-vuotiaana menin Limingan taidekouluun, missä omakustannetoimintaan kannustettiin valtavasti. Siellä sain ekan pienlehden tehtyä, kopioitua ja vaihdettua kavereiden kanssa. Tunnelma oli katossa! Tehtiin taidekouluvuosien aikana ystävien kanssa lukuisia yhteisprojekteja Pokemon-fani sarjakuva-antologiasarjasta ihan sekoiluzineihin. Omaelämänkerrallisia minizinejä tuli tehtyä myös tosi paljon yhdessä vaiheessa ja niitä vaihdeltua ihan kansainvälisestikin. Sitten oli monen vuoden tauko zineilyssä ja taiteessa ylipäätään. Ystävien ja yhteisön innostuneisuus on herättänyt pienlehti-ilottelun uudestaan eloon!
Mistä aiheesta teit zinen nyt, miten ideoit zinesi aihetta?
– Tällä kertaa tein zinen turvapehmolelustani Perasta. Pera on tosi suosittu ystäväpiirissäni, mutta hänellä on myös vihollisia. Pera kertoo zinessä elämäntarinansa ja asenteestaan, ja hän haluaa lähettää viestin fiiliksistään.
– Lähdin ideoimaan lehteä heti perjantaina, kun teema ja pakolliset elementit tulivat. Nämä määrätyt raamit ovat mielestäni tosi kivat, ne saa pään jylläämään ajatuksista yhdistäviä tekijöitä. Minulla oli aikataulullisesti vaikea viikonloppu Zinetonin kannalta, pääsin tekemään varsinaista toteutusta vasta sunnuntaina iltapäivällä. Siihen mennessä ajatus oli ehtinyt hioutua jo melko selkeäksi, vaikka sitten tekovaiheessa tarina alkoi vielä elää omaa elämäänsä (mikä oli siis varsin hyvä juttu).
Zinetonin järjestäjä Anna Suonsyrjä
Miten päädyttiin järkkäämään Zinetonia?
– Meillä oli jännästi Lillen kanssa vähän samoja ideoita muhimassa samaan aikaan vuonna 2020. Lille oli kehitellyt jo ekan idealuonnoksen Zinetonista silloin, kun Suomi oli pahimmassa koronahorkassa 2020. Mulla ei ollut taas oikein töitä tuohon aikaan ja päätin, että voisi kehitellä jonkun yhteisöllisen apurahaprojektin, jossa erilaiset tyypit tai porukat jakaisivat vinkkejä tai elämäänsä, ehkäpä zinen muodossa semmosella konseptilla, että tähän vois nimenomaan osallistua etänä hyvin erilaisista lähtökohdista. Esittelin mun ajatuksia Lillelle, jonka kanssa siis oltiin tunnettu jo saman kaveriporukan kautta pitkään. Kävikin ilmi, että Lille oli vähän niinku hionu tän mun “oman huippuidean” ihan superhyväksi konseptiksi jo. Siitä lähdettiin tosi nopeasti hakemaan apurahoja ja kehitteleen tapahtumaa meidän näköseksi ja oltiin niin onnekkaita että monet tahot innostu ideasta ja lopulta kaikki järjestäminen meni tosi luikkaasti eteenpäin.
Mitä Zineton antaa sinulle?
– Varmaan lopulta se isoin juttu on inspiraatio, sillee todella holistisesti. Se, että joku noin 150 ihmistä tekee samana viikonloppuna samoista teemoista oman pienen teoksensa, aiheuttaa sellasen aika mielenkiintosen kokoelman ajasta meidän galleriaan. Se on sellanen kurkistus eri ihmisten ajatteluun, taiteelliseen tyyliin, sen hetkisiin mieltymyksiin ja tekniikoihin, arkisiin asioihin, pelkoihin, iloihin ja politiikkaan. Se on ihan hiton siisti ajatus.
– Tollasen faktuaalisen “tuloksen” (niinku meidän zinegalleria ja kaikki upeat teokset) lisäksi tää meidän tuloksettomuus ja kokeilua sekä keskeneräisyyttä syleilevä tulokulma on selkeesti haaste ja innoke meidän osallistujille, mutta myös meille järjestäjille. Se, että on rajattu aika ja paljon kannustusta ympärillä saa aika ihmeitä aikaan. Tuntuu, että oon joka vuosi eniten koskettunut siitä millaista kaunista kannustusta, apua ja empaattista voimaa osallistujat antavat toinen toisilleen. Se rohkaisee itseään taas jatkamaan sellaista uteliasta työnteon asennetta, jossa ei pyritäkään vain yhteen lopputulokseen esim. taidenäyttelyyn, vaan se itsessään voi “tuottaa” hirveästi enemmän: uusia yhteisöjä ja kavereita, uskoa omiin kykyihin, tietty ihania uusia teoksia ja ennen kaikkea uusia tapoja ajatella.
Lue lisää ja tutustu tehtyihin zineihin Zinetonin nettisivuilla:
Vuoden 2023 Zinetonin tuotokset pyritään julkaisemaan marraskuun aikana.
