Mustan kuun majatalo, 310 s.
Reetta Niemelä (kirjailija)
Katri Kirkkopelto (kuvittaja)
Lasten keskus 2021
Arvostelukappale saatu kustantajalta
Saimi päätyy isänsä kanssa puolivahingossa ostamaan keskellä yötä vanhan majatalon, jonka tiskin takana mököttää vanha noitaukko ja puutarhassa parveilee uhanalaisia perhosia. Isän käynnistellessä eläinlääkäriklinikkansa toimintaa alakerrassa Saimille alkaa hiljalleen selvitä, ettei majatalo ole täysin lopettanut toimintaansa. Ja isä ei saa missään nimessä tietää, minkälaisia vieraita talossa käy. Saimi on nimittäin salamieli, ihminen, joka kykenee olemaan yhteydessä salaväkeen. Hän ystävystyy hiisiprinsessan kanssa, perustaa salakerhon, johon kuuluu muun muassa yksisarvinen ja kyklooppi, ja yrittää uusien ystäviensä kanssa saada selville, mitä läheisessä tehtaassa oikein tapahtuu. Joku haluaa salaväkeläisille pahaa, ja jotenkin se liittyy tehtaan uuteen omistajaan, Quumestariin.
Mustan kuun majatalo aloittaa Musta kuu -sarjan. Kirjassa esitellään laaja ja monimutkainen fantasiamaailma, ja sen suuria teemoja ovat ympäristönsuojelu ja ihmisten toiminnan aiheuttama kärsimys luonnolle ja luonnon olennoille, joita salaväki kirjassa edustaa. Kirja on hyvin omakielinen: Vaikka useimpien esiteltyjen olentojen taustalla on selvästi tuttuja mytologisia hahmoja ja ilmiöitä, niiden nimet on väännetty uuteen muotoon. Lohikäärmeistä on tullut lohiskäärmeitä, vampyyreista vampiireja ja taikuudesta loihtua. Jos sattuu lukemaan kirjaa ääneen iltasaduksi lapsille, ei välttämättä kiitä näistä ratkaisuista, kun kieli menee toistuvasti solmuun vieraiden sanojen kanssa. Tosin sama ongelma on myös kirjan henkilökaartin nimien kanssa. Anskariinaa ja Morri Colliandera sai tavata muutaman kerran, ennen kuin ne pystyi takeltelematta lausumaan.
Mistä päästäänkin suositukseen: En aivan varauksetta suosittele tätä kirjaa ääneen luettavaksi iltasaduksi ihan jo siitä syystä, että kirjassa on melko hurjia tapahtumia ja olentoja. 5-6-vuotiaalla koelukijakunnalla oli selvästi välillä nieleskelemistä, uskaltaako tämän päälle vielä nukkuakin. Sen sijaan kirja sopii varmasti paremmin jo itse lukevalle lapselle. Luvut ovat lyhyitä, joten vähemmänkin kokenut lukija selviää kirjasta, joka on lasten romaaniksi kokonaisuudessaan melko pitkä.
Aikuiselle lukijalle Mustan kuun majatalo oli virkistävän erilainen lukukokemus, joskin minua jäi vähän harmittamaan, että kirjassa pedattiin niin vahvasti salakerhon yhteenottoa pahan Quumestarin kanssa, mutta ilmeisesti tämä tullaan näkemään vasta sarjan jatko-osissa. Pidin siitä, miten rohkeasti ja anteeksipyytelemättömästi ihmisen aiheuttamia ympäristöongelmia kirjassa käsiteltiin. Jotkut asiat täytyy lapsillekin kertoa sellaisina kuin ne ovat. Myös Saimin kaikkea muuta kuin alistuva asettuminen salamielen rooliin oli mieleeni. Kun salaväki odottaa Saimista pelastajaa, päättäväinen Saimi tekee selväksi, että jos hän päättää auttaa, hän tekee sen siksi, että haluaa auttaa, ei siksi, että on salamieli, ja auttaminen kuuluu salamielen tehtävään.
Lapsen (6v) ajatuksia: ”Tykkäsin siitä, kun Saimi istutti räpeltäjiä kukkaruukkuihin. Olisin halunnut tietää, kuinka salaväki selviää Quumestarista.”
