Nörttitytöt

Vuonna 2022 saimme taas uuden Batman-elokuvan jossa lepakkokorvaisen maskin takana on tällä kertaa aiempia versioita nuorempi Bruce Wayne. Matt Reevesin ohjaama elokuva kertoo Batmanin hahmon kehittymisestä, mutta se ei lähde liikkeelle Batmanin hahmon keksimisestä kuten Christopher Nolanin ohjaama elokuvasarja joka alkoi vuonna 2005 Batman Begins -elokuvalla. Sittemmin Batman on esiintynyt elokuvissa myös useammassa DC-Universumin elokuvissa.

Kuvassa Batman katselee Gothamia auringonnousun valossa.
Batman Gothamin auringonnousua ihailemassa. Kuva: © 2022 Warner Bros. Entertainment Inc. All rights reserved.

Tässä versiossa elokuvan alussa Batman (Robert Pattinson) on tuttu hahmo Gothamissa jo kahden vuoden ajalta, mutta kukaan muu kuin Alfred (Andy Serkis) ei tiedä ketä komisario Gordon (Jeffrey Wright) kutsuu öisin Bat-signaalilla. 

Elokuvan tarinassa Batman yrittää selvittää mysteeristä vyyhtiä murhista, korruptiosta ja kostosta. Klassisesta sivuhahmojen hahmokaartista mukana ovat Arvuuttaja (Paul Dano), Pingviini (Colin Farrell) sekä Kissanainen (Zoë Kravitz). Elokuva ottaa juonivaikutteita monesta sarjakuvasta, mutta selvimmin The Long Halloween -tarinasta, jonka genre on enemmän mafiaelokuva sarjamurhaajalla höystettynä kuin lepakkosankarin perinteisempää rosvojen jahtaamista – vaikkakin tarinassa iso osa annetaan Batmanin etsivätyölle. Gotham on melkein joka kuvassa märkä, harmaa ja kalsea, Waynen perintö taas retuperällä nahjusmaiselta vaikuttavan pojan käsissä.

Kuvassa on Batman ilman naamiotaan.
Naamion takaa löytyy uudet kasvot. Kuva: © 2022 Warner Bros. Entertainment Inc. All rights reserved.

Tämän elokuva-arvostelun kirjoittajilta ei puutu Bat-tietoa tai -tuntemusta, me molemmat olemme nähneet jo aika monta aiempaa versiota Batmanin ja Brucen Waynen tarinasta. Seuraavassa keskustelemme uudesta Batmanista ja minkä väristä Bat-signaalia näyttäisimme sille sumuisesta Helsingistä.

Mikä oli ensikosketuksesi Batmaniin, pääsitkö jo lapsena näkemään elokuvia vai oliko ensimmäinen lepakkojuttu na-na-na-na-Batman eli 1960-luvun camp-saturoitu tv-sarja?

Katja: Muistan nuoruudestani vanhan Batman-sarjan vaikka en sitä varsinaisesti seurannutkaan. Ensimmäinen varsinainen näkemäni Batman-elokuva oli Tim Burtonin Batman (1989).

Sanna: Minulle ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäni Bat-elokuva oli Batman Forever (1995), mutta olin jo nuorempana nähnyt 1980-luvun lopulla MTV:llä uusintana näytettyä alkuperäistä Adam Westin ja Burt Wardin TV-sarjaa sekä vähintään pätkiä ensimmäisestä Tim Burtonin ohjaamasta Batmanista.

Kuvassa on The Batman elokuvan juliste, jossa Batman seisoo punaista taustaa vasten.
The Batman -elokuvan juliste. Kuva: © 2022 Warner Bros. Entertainment Inc. All rights reserved.

Mikä on suosikkiversiosi Batmanista? Onko se joku elokuvatulkinta vai joku muu mediamuoto, tai hahmo Batman-universumissa?

Katja: Oma suosikkini Batman-elokuvista on Tim Burtonin 1989 ohjaama Batman. Burtonin elokuvassa on 1940-luvun klassikkoelokuvien tunnelmaa ja se on hieno yhdistelmä sarjakuvamaailmaa ja kasari-toimintaa. 2000-luvulla Christopher Nolanin Batman-trilogia vei supersankarimme uudelle tasolle pois sarjakuvamaailmasta lähemmäs realistisempaa otetta. Nolanin Batmanit ovat näyttäviä toimintaelokuvia, jossa myös käsikirjoitus on aikaisempia monitasoisempi. Nolanin jälkeen Zack Snyder kehitti DC-Universumia laajempaan suuntaan ja Batman oli osa isompaa kokonaisuutta. Vaikka Snyderin elokuvat on yleisesti haukuttu, niin niissäkin on hetkensä. Batmanin osalta tarina kuitenkin oli siinä jo nähty, joten sen jälkeen onkin hyvä hetki uudelle Batmanille.

Elokuvien lisäksi piirretty tv-sarja Batman: The Animated Series on ehdoton suosikkini. Sarjassa on sama tunnelma kuin Burtonin elokuvassa ja sarjassa nähdään lähes kaikki Gothamin pahikset.

Sanna: Pidin lapsena Batman Foreverin maailmasta ja tietenkin Adam Westin värikkäästä pölhöilystä, mutta sitten Batman Returns loksautti palaset päässäni kohdalleen – rakastan sen omituista ja omalaatuista maailmaa mikä ei ollut enää ihan lapsille suunnattu. Leffan kanssahan kävi niin että sponsorina ollut pikaruokajätti MacDonalds poltti päreensä tajutessaan miten väkivaltainen ja synkkä elokuva oli ja vaati että seuraava elokuva (siis Batman Forever) olisi taas selvemmin lapsille sovelias.

Michelle Pfeiffer on Returnsissa silkan ikoninen Catwoman PVC-puvussaan ja en ole vieläkään nähnyt lähellekään yhtä hyvää hahmon roolisuoritusta. Minua ei häiritse ollenkaan ettei elokuvan Kissanainen ole sarjakuvien cat-burglar eli murtovaras, vaan mieleltään järkkynyt kostaja. Itse asiassa hänen hahmonsa on edelleen todella samaistuttava: miten pahoinpitely katkaisi harmahtavan toimistotyöläisen ikuisuuksiin venyneen pinnan ja sai tämän muuttumaan yliluonnollisin kissa-avuin anarkistiseksi kaaosvoimaksi. Jolla ehkä on tai ei ole oikeat yhdeksän elämää.

Olen myös lukenut muutaman Frank Millerin klassikko-sarjakuvatarinoista, mutta etenkin nykyään niiden rankistelu tuntuu nykyään turhanpäiväiseltä edgyilyltä. Hyvä Batman-tarina on mielestäni kuitenkin synkkä, muttei silti grimdark-tasolla. Brucen hahmo on yleensä elokuvissakin se tylsin mielenkiintoisten pahisten viedessä aina huomion, mutta Batman Foreverissa pidin juuri siitä miten Bruce Wayne oli kirjoitettu menneisyytensä painajaisten kanssa painivaksi hermoheikoksi. Vielä kun elokuvan lopulliseen leikkaukseen olisi saatu ohjaaja Joel Schumacherin haluama psykologinen jättilepakko, niin se olisi varmasti ollut ziljoonasti parempi elokuva. ​​Silti, mikään ei peittoa Batman Returnsin nostalgia-painajaista.

Miltä tämä Batman mielestäsi tuntui, oliko se ennakko-odotusten mukainen? Piditkö jostain erityisesti?

Katja: Olen odottanut uutta The Batman-elokuvaa siitä asti kun Matt Reeves astui puikkoihin. Tykkäsin hänen Apinoiden Planeetta-elokuvista ja uskoin, hän saisi loihdittua tästä toimivan supersankari-elokuvan. Joten odotukset uutta Batman-elokuvaa olivat suhteellisen korkealla.

Matt Reevesin elokuva lähtee uudesta asetelmasta. Ihan kokonaan Bruce Waynen tarinaa ei tässä kerrota, vaan oletetaan, että katsojat tietävät taustatarinan.

Aina kun katsoo uutta Batman-elokuvaa sitä toivoo näkevänsä tiettyjä samoja peruselementtejä. Mutta jotta asia pysyy mielenkiintoisena, täytyy paketissa olla jotain uuttakin. Näitä asioita ajatellen The Batman onkin onnistunut. Bruce Waynen kaksijakoinen persoona ja menneisyys, dystopiaa muistuttava synkeä Gotham ja sen moni-ilmeiset pahikset on kaikki mukana ja ilman niitä se ei ehkä olisikaan Batman-elokuva.

Samalla elokuvassa on uutta näkökulmaakin eikä pelkästään hahmoissa. The Batman saa Nolaninkin kalpenemaan, sen verran tyylikästä kuvausta ja meininkiä elokuva tarjoaa. Ja kun kuvassa soi grunge-musiikki, niin elokuva ansaitsee kiitettävän arvosanan.

No entäs henkilöt sitten. Aika moni tyrmäsi Robert Pattisonin Batman-roolin heti alkuunsa. Pattison ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen Batmanin esittäjäksi, mutta mielestäni hän hoitaa homman kotiin hienosti omalla tyylillään.
Muista hahmoista erityisen hyvin suoriutuvat myös Andy Serkis Alfredina ja Jeffrey Wright Komisario Gordonina. Pahiksista Paul Dano on mahtava Arvuuttaja. Colin Farrellia ei tunnista Pingviinin maskin alta, mikä on lähinnä hämmentävää.

Kaiken kaikkiaan The Batman on hieno elokuva, vaikkakin lähes kolme tuntia oli ehkä pitkä elokuvaksi, muttei mahdoton.

Sanna: Minulla oli ennen elokuvaa vähän samat fiilikset kuin Katjalla, kuullessani että ohjaajana olisi Reeves ja Batmanina Robert Pattinson tiesin että projekti olisi paljon mielenkiintoisempi kuin aiemmat Justice League -elokuvat joissa Batman oli patsasmainen super-Batman. Ja vielä enemmän kun näin promokuvia joissa Pattinsonin Batman oli liimatukkansa kanssa melkein luihumainen ilmestys – mikä tietenkin on selvä irtiotto Ben Affleckin versiosta.

Omaperäistä elokuvassa oli että Batmanin etsivätaidoista (tai välillä niiden puutteesta) oli tehty elokuvan ydin, eikä tässä Bruce vielä hallinnut muitakaan velvollisuuksiaan täysin – Waynen perikunnan varojen järjestely oli jäänyt vuosiksi hoitamatta ja hän selvästi vielä etsi lepakkohahmonsa ydintä. Olen myös samaa mieltä että Kissanaisen hahmo jäi tässä turhan sivuun, eikä hänellä ollut juonen kanssa lopulta paljoa tekemistä. Tämän version Kissanainen oli kuitenkin parempi kuin Nolanin elokuvien versio.

Pidin muuten myös Pattinsonin Batmobiilista, koska se oli ensimmäistä kertaa 1970-luvun muskeliautojen näköinen, mutta Bat-tyyliin niitä vielä härskimmäksi viritetty. Mikä kuvasti elokuvaa muutenkin.

Kuvassa on Kissanaisen hahmo arkiasussa.
Kissanaisella on henkilökohtainen kytkös elokuvan pahikseen. Kuva: © 2022 Warner Bros. Entertainment Inc. All rights reserved.

Oliko elokuvassa jotain mistä et pitänyt?

Katja: Omasta mielestäni Kissanaisen hahmo ei ole ihan täysin onnistunut. Toki Batmanilla pitää olla ihastuksen kohde, mutta tässä Kissanainen jäi vaisuksi.

Sanna: Harmillisesti elokuva ei uponnut minulle niin yhtään mitenkään. Kolme tuntia tuntui tuskastuttavan pitkältä ajalta katsoa nättejä, verkkaisia kohtauksia joissa ei ollut liki ollenkaan tunnelatausta. Periaatteessa idea hidastempoisemmasta Batmanista rähjäisessä, mutta realistisen näköisessä Gothamissa on mainio, mutta tässä melkein joka kohtaus oli korostetun rauhallinen ja hitaasti etenevä. Ja koska juonta riitti niin ettei kaikkea päästy edes purkamaan (paitsi ehkä jatko-osassa tai HBO:lle tulevassa Pingviinin omassa sarjassa?), niin elokuva alkoi myös puuduttaa pituudellaan. Muutama kohtaus tuntui olevan jopa silmiinpistävän selvästi tehty suoraan fanserviceksi One Perfect Shot -twittertilille.

Meemi jossa mieshahmo (joka on yleensä Watchmen-sarjakuvan Tohtori Manhattan) käy läpi menneisyyttään jossa jokainen uusi Batman-versio on vain uusi synkkä versio, alkoi käydä valitettavasti toteen. Minulle sarjamurhaajan ja Batmanin yhdistäminen meni jo sinne turhan edgyilyn alueelle, saati kun Arvuuttaja oli vielä onnistunut kokoamaan armeijan kouluampujamaisista yksinäisistä susista. Rankistelu muuttuu tylsäksi yllättävän nopeasti.

Katsoisitko jatko-osan tälle elokuvalle?

Katja: Ehdottomasti ja sitähän jo odotellaan. Myöskin tulevat tv-sarjat kiinnostavat. Tulossa on tämänhetkisten tietojen mukaan Pingviini-hahmoon keskittyvä sarja ja piirretty Caped Crusader-sarja.

Sanna: Luulen että edelleenkin käyn elokuvateatterissa katsomassa tai kärsimässä seuraavatkin Batman-elokuvat, koska tiedän että aika usein tästä lähteestä tehdyt adaptaatiot eivät ole täysiä huteja. Toivoisin kuitenkin näille maksimipituudeksi kahta tuntia, jonka aikana jo pitäisi saada esitettyä tasapainoisesti edes yksi kokonainen tarinankaari ja sen sivuhaarat.

Millainen olisi unelmiesi Batman-sovitus?

Katja: Voisi olla hauskaa nähdä Batman hieman iäkkäämpänä, kuten Titans TV-sarjassa tai Batman vähän eri ympäristössä kuten nähtiin Gotham by Gaslight -piirretyssä.

Sanna: Olen jäänyt kaipailemaan sitä 1990-luvun elokuvien karkkivärimenoa, miksei se voisi voisi toimia taustana synkälle tarinalle? Pitäisin myös myös paljon enemmän psykologisesta Bruce/Batman-tulkinnasta, jota oli mukavan paljon 1990-luvun lopun elokuviin asti. Aina välillä on myös hyvä muistaa ettei aina realistisemman näköinen tulkinta Batmanista ole välttämättä parempi tulkinta, Batmanin ei tarvitse tulla “meidän” maailmaan jotta hahmo tuntuisi uskottavalta. Jyminää ja jyskettä kyllä saa edelleen olla soundtrackilla.