Suomen Tolkien-seura Kontu ry juhlistaa 30-vuotista taivaltaan akateemisesti painottuneella seminaarilla 26.3.2022. Nörttitytöt haastatteli seuran tiedottajaa Liisa Kujalaa yhdistyksen historiasta, seminaarista sekä J. R. R. Tolkienin viehätyksestä.
Kaikkea kirjallisuuspalkinnosta pubi-iltoihin
Opiskelijat perustivat Suomen Tolkien-seura Konnun 3.1.1992 Helsingissä. Tuona samana päivänä kirjailija J. R. R. Tolkienin syntymästä oli kulunut tasan sata vuotta. Nykyään seuraan kuuluu laaja ikähaitari erilaisia ihmisiä. Jokunen aktiivijäsenistä on ollut mukana lähes seuran alkuvaiheista saakka.
Vuonna 2012 seura yhdistyi verkkoyhteisö Kontu ry:n kanssa. Tästä lähtien yhdistyksen nimi on ollut Suomen Tolkien-seura Kontu ry. Verkkoyhteisö Konnussa on poristu jo 20 vuoden ajan ja siellä keskustellaan edelleen säännöllisesti. Suomenkielisenä Keski-Maan ja Tolkienin hakuteoksena tunnettu Kontuwiki on saman yhteisön ylläpitämä.
”Yhdistys on pieni, jäseniä on vajaa sata. Suuri osa jäsenistä on kuitenkin aktiiveja”, Kujala kertoo.
Seuran tarkoituksena on edistää Tolkienin teosten ja elämäntyön tuntemusta ja tutkimusta Suomessa sekä toimia yhdyslinkkinä kotimaisen ja ulkomaisen fanikunnan välillä. Kolmantena tavoitteena on edistää fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien harrastamista ylipäätään. Fantasia kiinnostaa yhdistyksen jäseniä lajityyppinä eikä pelkästään Tolkienin tuotannon osalta. Seuran lukupiireissä luetaankin kirjoja laidasta laitaan.
Tavoitteidensa edistämiseksi yhdistys järjestää erilaisia tapaamisia eteläisen Suomen alueella. Ennen koronaa seuralaiset kokoontuivat säännöllisesti viikonloppuisin ja tapasivat noin neljä kertaa vuodessa miiteissä. Tapaamiset ovat hengeltään vapaamuotoisia, mutta toisinaan miiteissä on fantasia-aiheisten tietokilpailujen tai larppaamisen kaltaista ohjelmaa. Seuran toimintaan voi osallistua myös ilman jäsenyyttä. Jäsenet saavat alennuksia miittimaksuista sekä seuran jäsenlehden sen ilmestyessä.
”Verkkokeskusteluita on ollut muutaman kerran vuodessa, varsinkin nyt korona-aikana. Se on ihmisille helppo tapa osallistua, kun ollaan eri puolilla Suomea.”
Tapaamisten lisäksi seura tiedottaa suomeksi maailmalla tapahtuvista Tolkieniin liittyvistä asioista ja julkaisuista. Ulkopuolelle kenties kaikkein näkyvin osa seuran toimintaa on kuitenkin vuosittain myönnettävä Kuvastaja-kirjallisuuspalkinto. Yhdistyksen valitsijaraati lukee vuoden aikana suomeksi kirjoitetut aikuisille tarkoitetut fantasiakirjat ja valitsee voittajaromaanin. Onnekas voittaja palkitaan yleensä Helsingin kirjamessuilla.
Seminaari nostaa esille suomalaista Tolkien-tutkimusta
Kun Kujala ja muut yhdistyksen aktiivit aloittivat seminaarin järjestämistä, he ajattelivat sen olevan seuran historiassa ensimmäinen laatuaan. Lopulta selvisi, että 1990-luvun loppupuolella on pidetty yksi seminaari. Seminaarit eivät kuitenkaan ole Tolkien-seuran arkipäiväistä toimintaa.
”Tapahtumavastaavalla on kokemusta conien järjestämisestä, mutta melkoista opettelua tämä on ollut. Teemme yhteistyötä keskustakirjasto Oodin kanssa ja saamme järjestää tilaisuuden heidän tiloissaan”, Kujala kertoo.
Ajatus seminaarista syntyi vuonna 2019, kun yhdistyksen aktiivit olivat palaamassa Iso-Britanniasta the Tolkien Societyn tapahtumasta. Iso-Britannia on kirjailijan kotipaikka ja suurehko englanninkielinen maa, joten siellä on paljon aktiivista toimintaa. The Tolkien Society onkin tavannut järjestää joka vuosi yhden isomman tapahtuman sekä muita pienempiä tieteellisiä seminaareja.
”Paluumatkalla junassa heräsi ajatus siitä, että voisimmekohan järjestää vastaavan tapahtuman suomeksi. Tiesimme, että Suomessa kuitenkin tehdään melko paljon Tolkien-aiheista tutkimusta.”
Suomalainen tutkimus on hajaantunut useiden eri tieteenalojen alueelle. Seura halusi koota tutkimuksen yhteen tapahtumaan. Kaikki puhujaksi pyydetyt tutkijat ja Tolkien-tuntijat olivat innokkaita osallistumaan tapahtumaan.
Akateemisesti painottuneessa seminaarissa on paljon erilaista ohjelmaa: heti tapahtuman aluksi seuran perustajat puhuvat Legolas-lehdestä, joka oli 1990–2000-luvuilla merkittävä osa toimintaa. Lehti käsitteli fantasiaa ja julkaisi myös novelleja.
Kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Jyrki Korpua luennoi Tolkienin kristillisplatonisen fantasian tutkimuksesta. Hän on käsitellyt aihetta myös vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan ”The Mythopoeic Code of Tolkien: A Christian Platonic Reading of the Legendarium”.
Iltapäivällä Kuvastaja-raadin pitkäaikainen puheenjohtaja Marianna Leikomaa kertoo paitsi palkinnon historiasta myös suomalaisen fantasiakirjallisuuden kehityksestä. Tapahtuman päätteeksi Kujala ja Tolkien-seuran tapahtumavastaava Miikka Uotila haastattelevat tietokirjailija Vesa Sisättöä ja WSOY:n toimituspäällikkö Mikael Ahlströmiä, joilla on paljon tietoa Tolkienin teosten kustantamisen kulisseista.
Fantasian harrastaminen on vastapainoa arkielämälle
Nörttitytöt kysyi Liisa Kujalalta myös, miksi J. R. R. Tolkienin tuotannosta kannattaa edelleen kiinnostua. Kujalan mukaan fantasia ei ole kaikkien makuun, mutta jos se kiinnostaa, Tolkien on ehdottomasti lajin klassikko. Tolkienin fantasiamaailma on kielien, kulttuurin ja taustatarinan puolesta hyvin pitkälle kehitetty.
”Toisaalta kirjoissa on ajattomia teemoja ystävyydestä, rohkeudesta ja toivosta”, Kujala toteaa.
Fantasian harrastaminen luo Kujalan elämään vastapainon työlle ja arjelle. Se tarjoaa mahdollisuuden irrottautua arkimurheista. Tolkienin tarinoista voi ammentaa itselleen voimaa ja tyyneyttä jaksaa.
”Minulle on luettu jo lapsena Hobittia, joten Tolkienin tarinat ovat vaikuttaneet omaan ajatteluuni. On olemassa muutakin kuin tavallinen maailma, on mielikuvitusmaailma, johon voi peilata todellista elämää.”
Tolkien vie myös yllättäviin paikkoihin, sillä harrastuksessa on kansainvälinen puolensa. Eri maissa järjestettävissä tapahtumissa tutustuu ihmisiin, joita ei olisi muuten koskaan tavannut.
”Se on ollut kauhean antoisaa omalta osaltaan.”
