Nörttitytöt
Mistä sitä oikein aloittaisi, jos pitäisi saada aloitettua? (Kuva: Unsplash.)

Kun elää ADHD:n kanssa, oppii pian, että kaikkein vaikeinta asioiden saamisessa aikaan on aloittaminen. Aina löytyy jotain mielenkiintoisempaa tekemistä, ja aina tuntuu, että asiaa voi lykätä tunnilla tai päivällä. Itselläni on vielä paljon oppimista, mutta koska olen painiskellut asian kanssa jo vuosia, joitakin hyväksi havaittuja keinoja on kuitenkin kertynyt. Nyt jaankin niistä muutaman teidän kanssanne!

1. Tomaattitekniikka

Tomaattitekniikka eli tutummin pomodoro-tekniikka on työskentelyä tukeva tapa, jossa hommat jaetaan kahdenkymmenen minuutin aktiivisiin pätkiin ja viiden minuutin taukoihin. Kun aloittaminen tuntuu vaikealta, sovin usein itseni kanssa, että teen tehtävää nyt parikymmentä minuuttia (tai vaikka vartin, jos se tuntuu helpommalta), ja sitten saan pitää tauon. Usein sen kahdenkymmenen minuutin jälkeen huomaankin, että työflow on syntynyt, ja pystyn jatkamaan toisen, kolmannen ja ehkä neljännenkin pomodoron verran.

Pomodoro-tekniikkaa varten löytyy paljon erilaisia sovelluksia ja myös vaihtoehtoja, joissa esimerkiksi kasvatetaan metsään puita sillä, että ei kosketa kännykkään vaikkapa kahteenkymmeneen minuuttiin. Kaikkea tällaista voi kokeilla, mutta myös pelkkä ajastin riittää.

2. Yhteinen työskentely

Jos sovit yhteiset työskentelytreffit, usein saat itsekin hoidettua hommia paremmin. Näin korona-aikana ja muutenkin myös etätyöskentely on toimiva ratkaisu: voitte vaikka sopia, että aloitatte kumpikin samaan aikaan, ja lopuksi juttelette siitä, mitä saitte aikaan. Olen havainnut, että itselleni mukavampaa on kuitenkin aina se, jos työskentelyn jälkeen on myös mahdollisuus viettää aikaa yhdessä. Esimerkiksi teehetki tai yhteinen ruoanvalmistus toimivat samalla myös palkintona ahkeroinnista.

3. Rutiinit

Vaikka rutiinit tuntuvat usein tylsiltä – ja etenkin ADHD:n kanssa ne ovat vaikeita – niistä on kuitenkin suuresti apua. Jos työskentelyyn varaa joka viikko saman kellonajan, ennemmin tai myöhemmin sitä tottuu siihen, että se aika käytetään hyödyksi. Lisäksi rutiineissa on se hyvä puoli, että kun tehtäville on oma selkeä aikalohkonsa ja paikkansa, niitä ei tule sitten mietittyä ja stressattua vapaa-ajalla. Itselleni rutiinien asettamisessa tärkein apuväline on kalenteri, mutta olen myös huomannut, että iso merkitys on sillä, että eräs kirjoittajaystäväni osaa jo tiettyihin kellonaikoihin toivottaa mukavaa kirjoitushetkeä, ja kirjoitammekin usein samoihin aikoihin.

4. Leimakortti

Monet käyttävät to do -listoja, mutta minä olen opetellut viime aikoina käyttämään leimakorttia, johon laitan merkinnän aina kun olen saanut jonkin tärkeän tehtävän tehdyksi. Sitten kun merkintöjä on kertynyt kymmenen, vien itseni esimerkiksi kahville tai ostan ainekset johonkin uuteen reseptiin. Kolmella täydellä leimakortilla saan ostaa itselleni kirjan, jos säästän niitä siihen. Eri ihmiset varmasti painottavat tehtäviä eri tavoin, ja toki esimerkiksi taloudellinen tilanne vaikuttaa väistämättä siihen, millaisia palkintoja voi itselleen tarjota. On kuitenkin hyvä huomata, että palkinnoksi kelpaa melkein mikä tahansa mieluinen asia, kuten vaikkapa kirjastovaraus tai pelihetki ystävän kanssa.

5. Tee aloittamisesta helpompaa

Jos teet vaikkapa tyhjän kirjoitustiedoston valmiiksi edeltävänä päivänä tai keräät tarvitsemasi tarvikkeet esiin, on niihin helpompi tarttua sitten, kun tehtävän aika on. Aloittamisen kynnystä voi madaltaa aloittamalla etukäteen, eli tavallaan huijaamaan aivoja siihen, että homma on jo aloitettu. Myös tehtävän palastelu pienempiin osiin voi auttaa. Esimerkiksi “avaan koneen”, “avaan tekstitiedoston”, “kirjoitan ensimmäisen lauseen” – siinä on jo pienempiä portaita, joita on helpompi kavuta.

Mutta oli niin tai näin, aloittamaankin oppii vain harjoittelemalla. Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä! Ja jos teillä on omia hyviä vinkkejä, niitä voi mielellään kertoa kommenteissa.