Tunnustettakoon heti alkuun, että tämä projekti on vielä in progress -tilassa, eli täydellisiä vegepipareita tällä ei vielä saa, mutta hyvän makuisia kuitenkin. Tämän ohjeen suuri juju on siinä, että näihin pipareihin ei tule kanelia, joten pikkulapsetkin voivat vedellä näitä kaksin käsin.

Meidän perheessämme, niin kuin monessa muussakin, on vanhemmilta lapsille kulkeva pipariohje. Tässä tapauksessa ohje on kotoisin isomummoni reseptikirjasta, ja siihen on tehty käsin korjauksia jo pari sukupolvea. Olen päättänyt, että minun panokseni tämän ohjeen kehittämiseen tulee olemaan ohjeen veganointi, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet vaihtelevia.

Kuva repaleisesti reseptikirjan sivusta
Kuva: Katinka Sarjanoja

Alkuperäinen ohje:

200g sokeria (yliviivattuna, korjauksessa lukee mummoni käsialalla siirappia)

200g fariinisokeria

200g voita tai margariinia

2 pientä munaa

1/2 kg vehnäjauhoja (yksi omista lisäyksistäni tulee olemaan, että jauhoja tarvitaan reippaasti enemmän)

1 1/2 tl soodaa

1-2tl neilikkaa

1 tl pomeranssin kuorta

Marginaalissa lukee äitini käsialalla 200 astetta, n. 5 – 7 min.

Valmistusohje: Keitä siirappi, lisää sokeri ja voi/margariini, sekoita (kylmässä vesihauteessa) kunnes seos on kädenlämpöistä (kuuma siirappimössö on ihan älyttömän kuumaa, siihen ei ikinä kannata tökätä sormeaan, jos tykkää pitää sormenjälkensä). Alkuperäisessä ohjeessa tässä kohtaa lisätään kananmunat ja mausteet. Sooda liuotetaan pieneen määrään vettä, jota ei ohjeessa erikseen mainita, ja lisätään yhdessä jauhojen kanssa. Taikina seisotetaan seuraavaan päivään ja leivotaan pipareiksi.

Vegaanileivonta on yleensä tavattoman helppoa: Jätä alkuperäisestä ohjeesta kananmuna pois tai korvaa se aquafaballa tai flax-eggillä, korvaa voi margariinilla. Koska alkuperäisessä ohjeessakin annetaan voin vaihtoehdoksi margariini, aloitin ensimmäisen kokeiluni pari vuotta sitten yksinkertaisesti jättämällä kananmunat pois. En kuitenkaan ajatellut ihan loppuun asti, että alkuperäistä ohjetta suunnitellessa jääkaappi ei välttämättä ole ollut itsestään selvä keittiövaruste, joten tökkäsin taikinan yöksi jääkaappiin. Siitähän tuli sitten kivikova klimppi, jonka leipominen kysyi melkein yhtä paljon hermoja kuin hauistakin. Lopputulos oli mureneva, ja pipareiden siirtäminen leivonta-alustalta ehjänä pellille suorastaan mahdotonta.

Toki tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että tämä perinnepiparitaikina ei ei-vegaanisenakaan pidä muotoaan yhtä hyvin kuin kaupan piparitaikinat. Mitään kovin yksityiskohtaista muotoa tästä ei siis kannata lähteä valmistamaan.

Seuraavana vuonna skippasin jääkaapin, ja jätin taikinan yöksi pöydälle. Kyllä, siitä tuli helpommin leivottavaa, mutta ongelmana oli edelleen painettujen pipareiden siirtäminen pöydältä pellille.

Tänä vuonna aion kokeilla seuraavaa: Kananmunien tilalle flax-egg, reippaasti enemmän jauhoja kuin ohjeessa sanotaan, taikina pöydälle yöksi.

Miksi näitä astetta hankalampia pipareita sitten kannattaa vuodesta toiseen yrittää valmistaa, kun kaupasta kerran saa varsin kelvollista vegaania piparitaikinaa? Koska jouluperinteet. Niin yksinkertaista se on. Meidän joulu on aina maistunut isomummon pipareilta.

*

Nörttitytöt lomailevat 9.1.2022 asti. Hyvää joulua/Hyvää lomaa kaikille!