Perheelläni on ollut vuosien varrella paljon jouluperinteitä. Sen jälkeen, kun muutimme Englannista Suomeen ollessani yhdeksän, olin pitkälle teini-ikään asti erityisen tarkka jouluperinteistä, joita meillä oli Englannissa ollut. Piti viettää joulua joulupäivänä; minun ja siskojen sängyissä piti olla täpötäysi joulusukka aamulla; piti syödä kalkkunaa eikä kinkkua. Halusin säilyttää perhehistoriamme joulutapojen ja erityisesti -ruokien suhteen.

Vuosien varrella, elämäntilanteiden muuttuessa perheeni jouluperinteet ovat muuttuneet. Joulun juhlinnasta tuli monipäiväinen tapahtuma vanhempieni erottua. Laajentuneen perheeni joulunvietto on jo ennen koronaa ollut monesta eri syystä johtuen monimuotoinen ja vaihtelee kunkin vuoden tilanteen mukaan. Jotain perinteitä on silti jäänyt, ja toivottavasti tulee myös jäämään.

Meidän perheemme jouluruuat ovat aina olleet iloinen fuusio englantilaista ja suomalaista, usein enemmän englantilaiseen kallistuen. Kalkkuna, ruusukaalit ja veneperunat ovat olleet huomattavasti enemmän juttu kuin porkkanalaatikko. Asiat alkoivat muuttua pois perinteisen englantilaistyylisistä ruuista siinä vaiheessa, kun minä ryhdyin kasvissyöjäksi. Ja nykyään on oikeastaan aika tavatonta, että jouluruuat olisivat yhtään samanlaisia kuin edellisinä vuosina, lukuun ottamatta kenties isäni lähes joka vuosi taiteilemaa herkullista Bûche de Noëlia eli jouluhalkoa. Jouluruokamme ovat vuodenaikaan sopivia, juhlaisia ja runsaita, mutta niiden tarkka sisältö vaihtelee. Ei tule jouluruokatylsyyttä ainakaan!

Englantilaiset jouluherkut tekivät uuden tulonsa perheessäni joitakin vuosia sitten, kun nuorin siskoni päätti opetella tekemään makeita mince pies -piiraita. Perheessäni puhutaan sekä suomea että englantia ja englanninkielisistä sanoista tehdään sopivia väännöksiä suomeen, kuten luonnollista on. Mince piessit ovat siis meillä minssejä. Minsseihin laitetaan perinteisesti ihraa rasvaksi, mutta siskoni tekee kasvissyöjäystävällisen version. Hän tekee piiraiden sisällön kuivatuista hedelmistä, sitrushedelmistä ja kaikenlaisesta muusta herkusta. Siskolla on oma jokseenkin salainen reseptinsä, mutta esimerkiksi tämä resepti näyttää aika hyvältä, jos haluatte kokeilla itse.

Olimme joskus saaneet hankittua kaupasta minssejä joko tuliaisina Englannista tai Stockalta, ja ne olivat olleet satunnainen osa perheeni joulunviettoa. Pidin kyllä niistäkin, mutta maistaessani siskoni itsetekemiä minssejä ensimmäisen kerran meinasin pökrätä ilosta.

Kuvassa on punaisella lautasella mince pies -leivoksia.
Kuva: christmasstockimages.com
(Creative Commons Attribution 3.0 Unported License)

Siskoni ei leivo minssejä joka vuosi, mutta usein kuitenkin. Paras minssiseremonia on se, joka pidetään äitimme luona. Minssit lämmitetään juuri ennen tarjoamista. Ensimmäistä suupalaa kannattaa varoa, sillä niiden sisälmykset ovat todella kuumaa kamaa! Äidin luona syömme minssit eräänlaisena amuse-bouchena eli esialkupalana: joulupäivällinen alkaa minssi- ja glögitarjoilulla, jonka jälkeen voidaan laittaa muut ruokalajit valmiiksi. Glögi sopii todella hyvin minssien kanssa, ja tässäpä jälleen hieno esimerkki suomalais-englantilaisesta fuusioruokailusta.

En tiedä vielä, saanko tänä jouluna herkutella minsseillä, mutta odotan taas innolla seuraavaa minssihetkeä. Palakoon kieli vaikka sitten täytteen kuumuuteen, kun puraisen liian innokkaana kauan kaivattua jouluherkkua! Täydellisen minssin takia voi kärsiäkin hieman.