Meidän perheessä – kuten ehkä monessa muussakin! – jouluun kuuluvat olennaisesti piparkakut. Eivätkä vain mitkä tahansa piparkakut, vaan nimenomaan Lucian piparkakut, joiden resepti onkin kulkenut suvussa jo vuosikaudet.
Lucian piparkakut ovat, moniin muihin reseptehin verrattuna, ohuempia ja hieman kovempia, eli purutuntuma on eri kuin monissa muissa pipareissa. Niihin ei myöskään käytetä piparimausteita, vaan ainoastaan neilikkaa, pomeranssinkuorta ja kanelia – ei siis myöskään inkivääriä, vaikka silti näistä aina englanniksi puhumme nimellä “gingerbread cookies.” Pippuria niihin ei myöskään tule. Piparit sopivat loistavasti kuorrutettaviksi tai juustojen kanssa syötäviksi, mutta talonrakennukseen käytämme yleensä valmistaikinoita.
Pipareiden tekoon liittyy tietenkin Prosessi! Kun olin pieni, äidinäiti teki aina taikinan ja joko toi sen meille ennen joulua tai vaihtoehtoisesti pakasti sen ja lähetti Matkahuollon välityksellä. Äitini kanssa sitten leivoimme piparit ja äiti kuorrutti ne. Kun isoäidistä aika jätti, siirtyi taikinan teko seuraavalle sukupolvelle, tai oikeastaan se hyppäsi hieman ylikin: taikinasta tulee aika paksua, ja sen vaivaamiseen tarvittiin hieman enemmän voimaa, joten sisarestani tehtiin ylin piparitaikinan tekijä. Sittemmin tämä tärkeä tehtävä on vaihdellut puolisoni ja sisareni välillä, aina hieman riippuen kumpi ehtii taikinan tehdä.
Leipominen on myös aina oma ohjelmanumeronsa. Aiemmin leivoimme äidillä, nyt sitten jo seuraavan sukupolven kanssa sisareni kotona. Leipojina toimivat minä, äitini ja sisareni jälkikasvu, sisareni ei itse juuri leipomisvaiheesta välitä. Perinteisesti kuuntelemme joululauluja, ja etenkin aiemmin aina nimenomaan Jackson 5 -yhtyeen joululevyä. Pipareita tehdään usean eri muotoisia, ja joka vuosi tehdään muutama isompi johon kuorrutetaan syöjän nimi. Aiemmin tässä käytettiin tosi kummallista, ilmeisesti porsasta esittävää muottia (jouluvirtahepo ei kuulosta todennäköiseltä), mutta sittemmin se on korvattu perheeseemme paremmin sopivalla Muumi-muotilla. Perinteisten piparimallien lisäksi teemme aina myös esim. hampaan (viittaus äitimme ammattiin) ja pingviinin (viittaus Linux-tietokoneisiin) muotoisia pipareita! Aina pitää miettiä myös tarkkaan eri kokoisten pipareiden määrää ja mitkä kuorrutetaan ja mitkä jätetään juustojen kanssa nautittavaksi.
Pipariprosessin viimeinen vaihe on tosiaan tietenkin kuorruttaminen. Sisareni hoitaa yleensä tämän puolen, mutta piparit siirretään tätä varten äitimme kissattomaan asuntoon, kuorrutteessa kun kestää pari päivää kuivua.
Pipareiden resepti löytyy täältä – “sattuneesta syystä” tarinoissa on paljon yhtäläisyyksiä!
http://kartsinpartsi.blogspot.com/2012/12/lucian-piparkakut-ja-perinteita.html
Leivon myös itse pipareita valmistaikinasta, koska minulla on pino kivoja piparimuotteja, joita haluan käyttää (mutta jotka eivät ole Perinteisiä). Kotona pipareita tuleekin siis tehtyä aiheista yksisarvinen, llama, ankka, noita, pöllö ja lepakko, eli siis ihan perinteistä joulusymboliikkaa!
