Dreams for Sale: unelmien iltamat viimeisille ihmisille. (Kuva: Studio Totalin promokuva.)

Vierailin keskiviikkona 1.9.2021 kahden filosofin kanssa maanalaisissa juhlissa, joissa meille huutokaupattiin unelmia ja kerrottiin tarinoita tuhosta ja uusista aluista. Itse onnistuin huutamaan itselleni unelman rakkaudesta: pahvirasian, jonka sisältä löytyi muun muassa basilikansiemeniä.

Oikeasti kyse oli Studio Totalin teatteriesityksestä Dreams for Sale, jolla oli aivan poikkeuksellinen esityspaikka. Katsojat johdatettiin Kansallisteatterin alla sijaitsevaan lastaustilaan, joka oli louhittu kallioon satoja metrejä maanpinnan alapuolella. Portaissa oli kyllä kipuamista, ja maski päässä etenkin paluu maan päälle alkoi ihan hengästyttää. Toisaalta esityksen tunnelmien jälkeen kiipeäminen takaisin ylös tuntui melkein katharttiselta. (Teokseen on mahdollista päästä myös esteettömästi.)

Koronatoimet oli teoksessa myös huomioitu hienosti. Jokainen katsoja sai itse valita jakkaransa ja liikkua tilassa vapaasti, eikä katsojamäärä ollut kovin suuri. Vähän harmittelin sitä, että olin tullut katsomaan näytelmää kahden seuralaisen kanssa, koska yksin olisin ehkä uskaltanut heittäytyä mukaan vielä vahvemmin. Nyt perinteinen suomalainen nolostelu ja kehtaamattomuus saivat minut välillä pysymään paikallani, vaikka olisi tehnyt mieli liikkua.

Mistä Dreams for Sale sitten kertoo? Mistä siinä on kysymys? Teos koostuu Tuomas Juntusen monologiosuuksista ja erinomaisesta näyttelijäntyöstä, jota rytmittävät kahden virolaisen näyttelijän, Rea Lestin ja Ragnar Uustalin, videoidut kohtaukset. Videot ovat aina yksittäisiä unelmia esimerkiksi mielikuvituksesta tai puhtaudesta. Kokonaisuuden on ohjannut toinen Studio Totalin vakikasvoista, Anna Lipponen. Dreams for Sale ammentaa kuvauksensa mukaan muun muassa Hannah Aredntin, Slavoj Zizekin ja Pentti Linkolan ajatuksista, mutta iskevistä filosofisista nimistä huolimatta väitän, että teoksesta saa eniten irti, jos siltä ei etukäteen osaa odottaa juuri mitään.

Seuralaiseni, eli filosofipuolisoni ja filosofiystäväni, olivat nimittäin molemmat sitä mieltä, että Pentti Linkolaa lukuun ottamatta viittaukset filosofiaan jäivät aika ohuiksi. Itse en osannut niitä niin kaivatakaan, koska nautin teoksen estetiikasta ja Tuomas Juntusen vaikuttavasta lavakarismasta. Dreams for Sale oli täynnä herkullisia hetkiä: unelmien huutokauppa, duettona laulettu kappale yhdessä videolla laulavan Rea Lestin kanssa, kuumeesta kiiluvin silmin yleisöltä tivatut vastaukset.

Minusta teos oli parhaimmillaan juuri matkana, jonka varrelta saattoi poimia elementtejä pyöriteltäväksi ja ajateltavaksi, mutta josta ei tarvinnut löytää mitään erityisen terävää tai viiltävää sanovaa. Unelmat ovat kuitenkin lopulta sellainen aihe, että kuten toivokin, ne usein vain valjuuntuvat, jos ihminen yrittää liiaksi valjastaa niitä palvelemaan omia tarkoitusperiään tai selittää niitä auki.

Dreams for Sale herätti kuitenkin minussa kaipuun nähdä lisää, ajatella lisää, tehdä vähän enemmän.

Se on aina onnistuneen teatteriteoksen merkki.

Dreams for Sale on mahdollista käydä katsomassa vielä 12.9.2021 asti.