Työorientoitunut rikosetsivä, joka on tyly ja äkäinen ja kittaa kaljaa. Niin nähty – mutta Mare of Easttown -sarjassa asetelmaan tuodaan myös nyansseja ja muutosta.
Keskiössä on päähenkilö Mare Sheehan (Kate Winslet), hänen perheensä ja ystäväpiirinsä, sekä pennsylvanialaista Easttownia piinaavat rikokset.
Sekä Mare Sheehanilla että hänen ystävillään on ollut elämässään rankkoja vaiheita. Niistä selviytymiseen ei auta edes pikkukaupungin tiivis yhteisö, kun tunteista ei puhuta eikä niitä käsitellä.
Sarjassa selvitellään rikosta, ja juoni on tiheä ja täynnä käänteitä. Pakahduttavan lisäkierteen tarjoaa Mare Sheehanin perhe, joka pyristelee monisukupolvisen trauman otteessa. Rikosjuoni tarjoaa erinomaista viihdettä, kun taas traumajuonne puhuttelee ihmisyyttä. Miten päästä eteenpäin musertavista tapahtumista, kun minkäänlaisia käsittelykeinoja ei ole? Tunteista sopii näyttää aggressio, lievästä piikittelystä väkivaltaan. Jo teinit ovat epäluuloisia ja vihamielisiä. Kuinka muutenkaan, kun sitä heidän ympäristönsäkin on täynnä.
Mare Sheehanin tapa pyrkiä elämässä eteenpäin on uppoutua työhönsä. Hän pölähtää paikalle kesken mukavan illanvieton kuulustelemaan sukulaisiaan, ja kaikkien ilme valahtaa hänen ilmestyessään ovensuuhun. Perhe on hänelle kaikki kaikessa, mutta hänen kykynsä osoittaa se on rajallinen. Hänen huonoja ratkaisujaan on välillä pöyristyttävää seurata, mutta se on myös samastuttavaa. Hahmo ei suinkaan ole yksioikoinen. Kate Winslet näyttelee Sheehania upeasti ja sitä on ilo katsoa.
Sarjassa on paljon henkilöitä, ja aluksi oli vaikea pysyä perässä siitä, kuka on kuka. Pelkästään Mare Sheehanin perheeseen kuuluu jälkeläisten lisäksi samassa talossa asuva äiti sekä naapurissa majaileva eksä ja tämän uusi puoliso. Väkevä tarinankerronta kuitenkin auttaa pääsemään sisälle hahmojen elämään.
Pikkukaupungin väestä kaikki tuntuvat olevan joko sukua toisilleen tai vanhoja luokkakavereita. Pistää silmään, miten moni on saanut nuorena lapsia. Sarjassa on paljon teinivanhempia ja nuoria isovanhempia. Pidin suhteiden verkostojen kuvaamisesta, vaikka välillä se voi myös ahdistaa, jos on kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Erityisesti, kun niin monella menee tavalla tai toisella huonosti.
Sheehanin tytär Siobhan (jota näyttelee Angourie Rice) kuuluu seksuaalivähemmistöön ja on ihanaa, miten luonteva osa sarjaa se on. Seksuaalisuuden moninaisuus on normaali osa elämää. Näin tämän kuuluisikin olla. Siobhan saa myös selväsanaisimman dialoginpätkän kuvaamaan perheensä tilannetta, kun hän tekee tuttavuutta uuteen ihmiseen ja tämä kysyy, miten he oikein selvisivät tragediastaan perheenä – ja Siobhan toteaa, että eivät he selvinneetkään.
Guy Pearce esittää Mare Sheehanin romanttista kiinnostuksenkohdetta ja on huomattavan siloittelematon ja iäkkään näköinen. On hienoa, että tv-sarjojen kuvasto laajenee tässä suhteessa. Näyttelijät voivat näyttää myös ikäiseltään ja enemmän tavalliselta. Pearcen hahmo on todella kärsivällinen Mare Sheehanin suhteen, mutta kukapa ei olisi, jos pääsisi iskemään Kate Winsletiä baarissa. Sheehan ei oikein näe heillä tulevaisuutta, kunnes työkriisissä Pearcen hahmo on ainoa, joka ilmaisee uskovansa Sheehanin pätevyyteen hoitaa hommat.
Peter Evansin hahmo tilataan auttamaan Sheehania rikosten ratkaisemisessa. Hänet esitellään sankarina, joka ratkaisee mahdottomiakin juttuja, ja Sheehan tietysti inhoaa häntä heti ensihetkestä alkaen. Evansin hahmo tuo kuitenkin sarjaan, ja Sheehanin elämään, mahdollisuuden uusiin reagointitapoihin. Hän yrittää aidosti saada Sheehaniin yhteyden eikä pura epävarmuuttaan hyökkäämällä. Evans tuo hahmoonsa pidettävyyttä ja monitahoisuutta. On sarjan kohokohtia, kun tämän yhteistyö Sheehanin kanssa alkaa toimia. Valitettavasti tarinalinjaa ei ole kirjoitettu loppuun asti yhtä taidokkaasti.
Mare Sheehan ei näe itseään haluttavana kumppanina. Hän kuvailee elämäänsä paskasirkukseksi. Epäonnistumiset ja tragediat ovat seuranneet toistaan hänen elämässään. Katsojalle on nimenomaan upeaa, että sarjan keskiössä ovat keski-ikäisen naisen monikerroksiset ihmissuhteet ja monimutkainen elämäntilanne. Sheehanin äiti, jota näyttelee Jean Smart, on yksi osoitus sarjan monitahoisuudesta. Hänellä on sekä humoristisia kohtauksia että viiltävyyttä ja haavoittuvuutta. Nämä ihmiset eivät toimi hankalissa olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta erittäin inhimillisiä he ovat.
Hyvät ja huonot puolet
Mare of Easttown on mielestäni hieno sarja. Siinä on hyviä näyttelijöitä, kihara rikosjuoni ja aidon oloisten ihmisten kipuilua sotkuisissa elämäntilanteissa. Aloin katsoa sarjaa murhamysteerin ja Kate Winsletin takia, mutta sarja yllätti koskettavuudellaan.
Huonoina puolina voin mainita käsikirjoittamisen pari notkahdusta. Jonkun mielestä rikosjuonen loppuratkaisu voi olla vähän pinnistetty.
Yhteisön kuvauksena, tukahdutetun ja peitetyn haavoittuvuuden kuvauksena Mare of Easttown on erinomainen. Se on tunnistettava, ja sellaisena se voi olla hyvin ahdistava. Mutta se tarjoaa myös perspektiiviä ja toivoa.
