Kun puhutaan kauneudesta, tuntuu jokaisella aikakaudella olevan sille omat kriteerinsä, konventionsa ja keinonsa. Ulkoisen olemuksen on uskottu kertovan myös henkilön luonteenlaadusta, ja tästä syystä ulkonäköön on pyritty vaikuttamaan positiivisesti kaikkina aikoina, joskus hyvinkin hämmentävillä kotikonsteilla. Marjut Hjeltin Yliluonnollisen kaunis on katsaus näihin konsteihin sekä Suomessa että muualla maailmassa.

Aiheen huomion ottaen teoksen vehreä ulkoasu oli ehdottomasti paikallaan. Kirja on kansiaan, sivuihin käytettyä paksua paperia ja kukkauutteita sisältävää kuvitustaan myöten herkullisen houkutteleva, etenkin kaltaiselleni bibliofiilille, jota kiehtovat sekä kirjat että kauneuden käsite.

Teoksen alkupuolella Hjelt käy läpi kauneudenhoidon historiaa varhaisimmista luukampalöydöistä kohti 1800-luvun hovimuotia. Erilaisten esinelöytöjen kautta kauneudenhoidon ja ehostamisen historian samankaltaisuudet ja erot kertovat, millaisiin asioihin ihmiskunnan historiassa on kiinnitetty huomiota eri alueilla ja eri aikakausina. Teokseen on koottu myös kauneuteen liittyviä sananlaskuja, uskomuksia ja käytännön vinkkejä, joita lukija voi halutessaan testata itse, toki omalla vastuullaan ja mahdolliset allergiat huomioiden. Kaikki vinkit olivat verrattain helposti toteutettavissa kotioloissa, ja niissä oli huomioitu myös esimerkiksi kasvien mahdollinen hiuksia värjäävä vaikutus. Kokeilevana luonteena lähdin itsekin testaamaan muutamia näistä, ja empiirinen tutkimus on osoittanut, että sitruunamehu todella vaalentaa maksaläiskiä. Toistaiseksi en vielä osaa sanoa, onko valkosipulista vastusta syylille, mutta ainakin sen hierominen jalkapohjaan ennen nukkumaanmenoa tekee makuuhuoneesta aromaattisen elämyksen aivan eri tavalla kuin laventeliöljy tuoksulyhdyssä.

Teoksen pääpaino oli suomalaisissa kauneudenhoitoon liittyvissä konsteissa ja uskomuksissa. Monet menneiden aikojen konstit hyödynsivät helposti saatavilla olevia raaka-aineita, kuten maitoa, hunajaa ja erilaisia kasveja. Villeimpinä ainesosina mainittiin muurahaiset, joiden käyttöön kuului sekä kasvojen upottaminen muurahaispesään että muurahaisten nauttiminen (3 kpl), sammakonkutu ja eri eläinten lanta. Uskomusten ja sananlaskujen lukeminen oli mielenkiintoista, mutta henkilönä, joka kaipaa merkitystä sanojen taakse jäin usein kaipaamaan niiden laajempaa avaamista – mistä esimerkiksi vertaus ”komeampi kuin köyhien taivas” on tullut, ja ennen kaikkea, mitä se oikeastaan kertoi henkilöstä, josta sitä käytettiin? Toisaalta ehkä tämä on juuri ollut kirjailijan tarkoitus: osoittaa, kuinka subjektiivisia kauneuteen liittyvät näkemykset ja ilmaisut aina ovat – lopulta ne kytkeytyvät ennen kaikkea katsojan näkemykseen siitä, mikä omaa silmää miellyttää.

Kovin filosofisena teosta ei voi pitää. Vaikka katsaus kauneudenhoidon historiaan pitää sisällään paljon huomioita siitä, mikä oli hyväksyttävää ja mikä tuomittavaa ja miksi, ulkonäön merkityksen pohtimiseen ei juuri käytetty aikaa. Kristinuskolla oli oma vaikutuksensa – vaikka kauneutta pidettiin niin tärkeänä, että odottava äiti saattoi jo raskausaikana tehdä taikoja syntymättömän lapsen suotuisan ulkonäön takaamiseksi, liiallista kiinnostusta omaa ulkonäköä kohtaan pidettiin syntinä. Ulkonäöllä oli tärkeä merkitys myös avioliittomarkkinoilla, mutta samaan aikaan kauniita ja komeita tunnuttiin pitävän muita yksinkertaisempina. Jos jotakin, teos osoittaa selvästi, että ulkonäköön on aina kytkeytynyt valtava määrä hyvin ristiriitaisia uskomuksia ja näkemyksiä, ja vaikka miellyttävän ulkomuodon katsottiin ja katsotaan edelleen tuovan etua, se ei välttämättä automaattisesti tarkoita, että se tekisi elämästä helpompaa.

Kaiken kaikkiaan Yliluonnollisen kaunis on viihdyttävä ja miellyttävä kokonaisuus, josta ainakin itse opin uusia asioita kauneuden hoitoon ja kaunistautumiseen liittyvistä konsteista, tuotteista ja tuotteiden historiasta.

Marjut Hjelt: Yliluonnollisen kaunis (191)
Graafinen suunnittelu: Satu Kontinen
SKS Oppi ja Tieto Oy 2021

Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.