Uudessa postaussarjassa esitellään nörttejä harrastuksia. Ensimmäisenä vuorossa Nörttityttöjen käsityönörtteilijät.

Totoropipo ja muita nörttejä virkkauksia

Kolme kuvaa, joista ensimmäisessä virkattu pokemon-kynäkuppi, toisessa virkattu ruttotohtori ja kolmannessa keskeneräinen virkattu totoro-pipo

Kuva: Niina Tolonen

Peruskoulussa en välittänyt käsitöistä. Tai siis en “rättikässästä”, joka oli ns. tyttöjen käsityötä tekstiilien ja lankojen parissa. Pidin aina teknisestä työstä enemmän, ja yläasteella olinkin ainoa tyttö “poikien kässässä”. Löysin pehmeiden materiaalien taian vasta ollessani yliopistossa. Opettelin virkkaamaan YouTube -videoiden avulla, ja kun tein vuosien varrella mieleisiäni juttuja, kuten Totoro-pipon (2014) ja Pokemon-kynäpurkkeja (2016), alkoi erilaisten tekniikoiden opettelu kiinnostaa. Viime jouluna virkkasin puolisolle lahjaksi pikkuisen ruttotohtorin. Puolison kanssa olemme myös vuosien varrella tehneet Hama-helmillä ison läjän pikselitaidetta retropeleistä, kuten Kirbyistä, Lemmingsistä ja Mega Manista.

-Niina

*

Käsityöopiskelua etänä

Kuva: Dalek-pölyriepu / Huivi, jonka langat on värjännyt kirjailija Anne Leinonen / Tulevaisuuden tavoitteita

Minä vihasin (vihasin!) käsitöitä koulussa. Olin niissä huono, ja arvosanaa ei annettu todellakaan kannustavasti vaan ainoastaan lopputuloksen mukaan. Alle 10-vuotiasta, joka ihan oikeasti yritti tosissaan, arvosana 6 todistuksessa lannisti aika reippaasti. Eikä koskaan saanut valita mitä teki tai edes minkä värisistä langoista/kankaista. Ei. Ei ollut mun juttuni.

Aikuisempana sitten aloin huomata kuinka kaverit neuloivat coneissa ja se näytti mielenkiintoiselta tavalta keskittyä kuuntelemaan mitä paneeleissa puhutaan. Niinpä itsekin kaivoin nettisivustoja ja videoita esiin ja aloin neuloa. En vieläkään ole kovin hyvä ja tykkään etenkin ns. Netflix-neuleista, joita neuloessa ei tarvitse juuri keskittyä (eli voi samalla katsoa/kuunnella jotain muuta). Koska olen opetellut neulomaan vasta nyt, olen pystynyt myös hyödyntämään tekniikoita joita lapsuudessani ei opetettu, esim. Magic Loop tai kärjistä aloitettavat sukat – Ei tarvitse ensin oppia pois vanhoista tavoista.

Nämä nettilähteet liittyvät sinänsä hauskasti (?) myös työhöni. Kun aloitin verkko-opetuksen kehittämisen viime vuosituhannen puolella, puhuttiin paljon siitä mitä kaikkea verkossa voi opettaa ja – ennen kaikkea – mitä ei voi. Käsityöt mainittiin malliesimerkkinä siitä, mikä vaatii aina jatkossakin live-opetuksen ja fyysisen läsnäolon. No, näinhän juuri ei tapahtunut! Käsitöiden tekijät ovat tehneet nettiin pinotolkulla loistavia opetusvideoita, joista ainakin meikäläinen on oppinut enemmän kuin käsityötunnilla ikinä! Samaa asiaa voi katsoa monta kertaa, parhaimmillaan asia on kuvattu eri kuvakulmistakin! Eri ohjaajien tyyli sopii eri oppijoille ja niin edelleen. Tässä kohdassa siis tulevaisuuden ennustaminen meni reippaasti pieleen!

Haluaisin oppia paremmaksi neulojaksi, sillä haluaisin neuloa enemmän oikeita nörttineuleita. Minulta löytyy kirjahyllystä jo useita nörttineuleopuksia, uusimpana virallinen Star Wars-neulekirja, vanhemmista mm. Knits for Nerds ja Vampire Knits. Näissä on paljon nimenomaan kirjoneuleita, joiden kanssa en ole oikein vieläkään päässyt sinuiksi. Mutta toivottavasti joku päivä…!

-Kisu

*

Nörttejä vaatteita

Kuvassa Aino haltiaprinsessan vaatteissa

Kuva: Tuomas Puikkonen. Keskikesän tarinoita -larp. Pukua tehdessäni käytin pohjana kahta vanhaa cosplay-pukuani, jotka saivat uuden elämän haltijaprinsessan vaatteina.

Minäkin kuulun niihin, jotka eivät erityisemmin pitäneet koulun käsityötunneista, vaikka en niitä erityisemmin inhonnutkaan. Yläasteen luokkatovereistani moni harrasti cosplayta, se oli ainoa käsityöharrastus lähipiirissä. Sitten kun sopiva animehahmo osui omalle kohdalle, niin minussakin heräsi ensimmäisen kerran ajatus, että “hei, olisipa hauska tehdä käsityö”.

Ensimmäisen puvun kohdalla noudatin vielä käsityöopettajan ohjeita, silitin joka välissä saumoja, huolittelin reunoja, mittailin tarkasti. Oikea käsityön riemu alkoi kuitenkin löytyä vasta, kun kokemuksen karttuessa alkoi huomata, ettei kaikkea ole pakko tehdä niin vaikeasti ja kunnolla, kuin mitä koulussa opetettiin. Voin oikoa just niissä vaiheissa missä haluan!

Cosplay jäi muutaman aktiivisen vuoden jälkeen hiljalleen pois harrastuksistani, mutta ompelua olen jatkanut. En ole juurikaan tehnyt arkivaatteita – niitähän saa kaupasta – vaan jatkanut edelleen nörttilinjalla ommellen larppiasuja ja historiallisia pukuja. Myös jälkimmäiset teen omaan laiskaan tyyliini: otan inspiraatiota, mutta en uppoudu etsimään oikeanlaista ompelulankaa, historiallisia kaavoja tai yleensä edes autenttisia kankaita. Lopputulos on tarpeeksi hyvä, kun se näyttää omiin silmiini tarpeeksi hyvältä!

-Aino

*

Vegaanineulonta

Kuvassa mustat sakset ja mustia lankakeriä

Kuva: Katinka Sarjanoja

Kun päätin pitkän jahkailun jälkeen alkaa täysin vegaaniksi, luulin pahimman tuskan tulevan suklaan ja juuston muodossa, mutta vielä pahempi ongelma muodostui neuloosistani. Neulon paljon. Siis paljon! Viime vuonna syntyi 30 paria villasukkia, joista suurin osa polvipituisia kirjoneulesukkia. Olen ennenkin sukkalankoja valitessani murehtinut sitä muovin määrää, jonka kuskaan kotiin lankojen mukana (muutoin pyrin välttämään kaiken ylimääräisen muovin hankkimista). Sukkalangat kun yleensä vaativat muovivahvikkeen kestääkseen kulutusta. Veganismiin siirtymisen myötä myös langoissa oleva villa alkoi arveluttaa. Varsinkin edullisemmista langoista on todella vaikea ottaa selvää, mistä villa on peräisin, ja joka tapauksessa villa on eläinperäinen tuote.

Kun lähtee etsimään villatonta neulelankaa, ensimmäinen ja helpoiten saatavilla oleva vaihtoehto on yleensä puuvilla. Lankakaupoissa on jopa muovivahvikkeisia puuvillaisia sukkalankoja. Puuvilla ei kuitenkaan ole kaltaiselleni viherhippeilijälle ihan paras mahdollinen vaihtoehto, se kun ei välttämättä ole yhtään sen ympäristöystävällisempi tai eettisempi vaihtoehto kuin villakaan. Puuvillan kasvattaminen vaatii valtavia vesimääriä, ja usein sitä tuotetaan vähintäänkin kyseenalaisissa olosuhteissa, puhumattakaan puuvillan käsittelyssä käytettyjen kemikaalien ympäristövaikutuksista. 

Olen vegaanineulojan urallani vasta alussa. Kokeilen ja opettelen, selvitän mikä lanka sopii mihinkin tarkoitukseen parhaiten. Englanninkielisistä neuleblogeista löytyy pienellä vaivalla hyviä vinkkejä vegaaniin neulontaan, ja olen oppinut niistä tähän mennessä muun muassa, että puuvillalla voidaan vahvistaa toisia kasvilankoja niin, että niistä saadaan käytössä kestävää muovitonta sukkalankaa. Tällä hetkellä minulla on puikoilla kokeilussa puuvilla-bambu-sekoitelanka. Bambu on nopeakasvuinen raaka-aine, joka vaatii paljon vähemmän vettä kuin puuvilla, ja sekoitelankaan luonnollisesti kuluu vähemmän ympäristön kannalta haitallista puuvillaa kuin 100% puuvillalankaan. Puuvillalankoja on myös tarjolla kierrätysmateriaaleista tehtynä, esimerkiksi vanhoista farkuista tehtyä lankaa. Sukkalangaksi voisi harkita myös uusinta löytöäni, joka on tehty kierrätetystä puuvillasta ja merestä kerätystä muovista.

Samaan aikaan kun tuskailin sukkalankojen muovien kanssa, yksi isoista maitokauppojen lankamerkeistä toi myyntiin tencelillä vahvistettua sukkiin sopivaa villalankaa. Tencel on materiaalina yksi ympäristöystävällisemmistä. Pohdin, että jos sillä kerran voidaan villalanka vahvistaa, niin miksi ei sitten kasvikuituakin. Seuraavaksi aionkin kokeilla bambu-tencel-sekoitetta, jonka kestävyydestä en vielä osaa sanoa yhtään mitään, mutta joka ainakin näpeissä tuntuu ihanalta neulottavalta.

-Katinka