Mikä ihmeen seksuaalisuus? 

Kirjoitan tätä postausta tammikuussa opintonsa aloittaneen tulevan seksuaalineuvojan näkökulmasta. En edusta postauksessa muuta tahoa kuin itseäni, vaikka teoriapohjaa jo jonkin verran omaankin. Postaus on kuitenkin kirjoitettu ennemmin omiin ajatuksiini kuin teoriaan nojaten, ja siksi joku opiskelutovereistani tai tulevista kollegoistani voi olla joistain seikoista kanssani eri mieltä. Se on ok, sillä ajatteluani saa haastaa. 

Kun puhutaan seksuaalisuudesta, alkaa liian moni vielä tänäkin päivänä miettimään pelkästään seksiä, jonka senkin vielä kovin moni mieltää yhdynnäksi. Todellisuudessa seksin määritelmä on hyvin moninainen ja eläväinen käsite. Seksiksi voikin periaatteessa laskea halutessaan kaiken, mikä tuottaa ihmiselle seksuaalista nautintoa. Seksuaalisuus taas on vieläkin abstraktimpi käsite. Seksi on osa seksuaalisuutta niille, jotka kokevat sen tärkeäksi. Mutta se on niin paljon muutakin. Se on ajatuksia, fantasioita, tunteita, haluja, se näkyy tavassamme toimia ja käyttäytyä, se voi ilmetä pukeutumisessa. Se on jatkuvasti muutoksessa, ja moni asia voi  muuttaa tai horjuttaa käsitystämme itsestämme ja seksuaalisuudestamme. Koska seksuaalisuus on jatkuvassa muutoksen tilassa, se on avoin ympäristön vaikutuksille – niin pienille kuin suurille. Ihanan ihmisen kohtaaminen, identiteetin löytäminen, lapsen saaminen, vammautuminen, sairastuminen, ikääntyminen tai trauma – kaikki muuttavat ihmistä ja niin myös usein seksuaalisuutta. Nämä muutokset voivat aiheuttaa epävarmuutta ja nostaa esille kysymyksiä.

Mietteiden ja epävarmuuksien kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Jos ihmisellä ei ole ketään, kenelle purkaa mietteitään ja jolta hakea apua, voi hän kokea olevansa ”rikki.” Tämä epäkohta saattaa näkyä mielenterveyden heikentymisenä, fyysisenä oireiluna, käytöksessä tai tavassa toimia. Saattaa olla, ettei omia tarpeita tai haluja osata sanoittaa. Kenties ei osata asettaa rajoja, vaan tehdään asioita esimerkiksi kumppania miellyttääkseen. Kenties seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyy ongelmia, jotka estävät tuntemasta nautintoa ja vieneet halut siten, että se haittaa ihmistä itseään.

Edes alan ammattilaiset eivät ole immuuneja seksuaalisuuteen liittyville epävarmuuksille. Monilla tuntemistani seksologeista on ollut taustallaan jotain seksuaalisuuteen liittyviä haasteita. Jokaisella alan ammattilaisella on myös omat näkemyksensä elämästä. Vaikka ammattilaisen henkilökohtaisen elämän näkemykset eroaisivat hänen asiakkaansa elämäntavasta, se ei estä heitä luomasta toimivaa terapiasuhdetta. Terapeutin ei tule koskaan tuputtaa näkemyksiään, vaan hänen on kohdattava asiakas ennakkoluulottomasti ja avoimesti.

Kuvassa sydämen muotoinen lukko

Kuva Pixabaysta

Mistä seksuaalineuvonnassa oikeastaan on kysymys?

Monella menevät puurot ja vellit sekaisin neuvonnan ja terapian kanssa, joten selvitetään tässä, mikä ero niiden välillä on. Kun puhutaan neuvonnasta, puhutaan tilanteesta, jossa mielen päällä on jokin akuutti keskusteluapua kaipaava seikka. Vaikka neuvonnassa pyritään keskittymään nykyhetkeen, saatetaan siellä ajoittain pyörähtää menneisyydessä, jotta päästäisiin käsiksi siihen, mistä ongelmassa oikeastaan on kysymys ja mistä se voi johtua. Terapiassa puolestaan keskitytään laajemmin ihmisen seksuaalihistoriaan ja siihen vaikuttaneisiin seikkoihin.

Tapaaminen on turvallinen tila, jossa voi avoimesti pohtia asioita. Kun pääsee puhumaan asioista, saattaa havahtua haitallisiin toimintamalleihin. Ei ole vain yhtä hyvää syytä harrastaa seksiä. Suostumus on intiimin kanssakäymisen ehto, mutta yhtä hyviä motiiveja seksiin ovat himo ja tylsyyskin. Siitä huolimatta omia motiiveja seksin harrastamiselle (tai sen harrastamattomuudelle) on toisinaan viisasta pohtia. Kaikki motiivit eivät välttämättä sovi kaikille. Itse tajusin tämän vasta, kun istuin neuvonnassa keskustelemassa tuntemuksistani. Yhtälailla seksuaalineuvojalla voi keskustella aseksuaalisuuden herättämistä tuntemuksista.

Seksuaalineuvonnan kulmakiviä on luottamus. Kaikki, mitä asiakas tapaamisessa sanoo, pysyy myös huoneessa. On tärkeää, että asiakas voi tulla vastaanotolle ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Neuvojan tehtävä ei ole tuputtaa omia näkemyksiään, eikä ratkaista ongelmia ns. taikaiskusta. Sen sijaan hänen tehtävänsä on auttaa asiakasta hahmottamaan haasteita, niihin liittyviä syitä ja tarjota työkaluja tilanteen ratkaisuun. Sessioita on yleensä 1-5, jonka jälkeen harkitaan terapian mahdollisuutta. Neuvontaan voi hakeutua esimerkiksi Sexpon kautta, jossa neuvonta on ilmaista. Yksityisillä käyminen puolestaan maksaa, sillä luonnollisesti tekijät haluavat palkkansa.

Kun olen ottanut vastaan muutaman harjoitusasiakkaan, minulle on laitettu viestiä: ”Onkohan seksuaalineuvonta minulle oikea paikka kun…” Yleensä vastaus on kyllä. Seksuaalineuvontaan voi hakeutua jos haluaa aidosti keskustella jostakin seksuaalisuuteen liittyvästä mietteestä. Neuvontaan ovat tervetulleet kaikki seksuaalisuuteen liittyvät huolet ja murheet. Kaikki kehoon liittyvät ”normaaliuden ” paineet, omaan seksuaalisuuden ilmaisuun, rajoihin, akteihin, nautintoon, identiteetteihin, epämiellyttäviin kokemuksiin, tai ihmissuhteisiin liittyvät mietteet ovat pätevä syy hakeutua seksologin puheille. Ammattilaisen penkkiin ei tarvitse istahtaa yksin, sillä usein neuvontaan voi mennä myös pari – tai moniskuntana, jos askarruttavaan asiaan liittyy muita osapuolia. Se, sopiiko ammattilainen juuri sinun tarpeisiisi, riippuu paitsi hänen persoonastaan, myös esimerkiksi hänen erikoistumistaustastaan. Kannattaa siis ottaa selvää juuri sinulle sopivasta terapeutista.

Seksuaalineuvonta ei suinkaan ole pelkkiä asiakastapaamisia ja terapiointia.  Se on myös materiaalin luomista ja tiedon levittämistä. Itse uskon, että tulevaisuudessa minun toimintani alalla painottuu nimenomaan sisällöntuotantoon. Miksikö? Kirjoittaminen on vahvuuteni, ja  ilman seksologeja ei olisi asiantuntevaa kirjallisuutta. Ilman seksologeja ja heidän esimerkiksi somessa tekemää työtään, ei avoin keskustelu välttämättä leviäisi niin nopeasti.

Koska moni on kysynyt opintojeni sisällöstä, vastaan siihen lyhyesti: Seksuaalineuvojalla ei tarvitse olla sote-alan koulutusta, vaikka se onkin yleistä. Saadakseen auktorisoinnin täytyy neuvojalla kuitenkin tällä hetkellä olla sosiaali – tai terveysalan koulutus. En itse siis voi valmistuttuani saada (ainakaan toistaiseksi) auktorisointia, mutta neuvontaa voin silti tarjota.  Itse opinnot ovat, ainakin Sexpolla, kalenterivuoden, ja laajuudeltaan 30op. Suurin osa opiskelusta on itsenäistä opiskelua, joko yksin tai ryhmissä ja keskimäärin kaksi seminaaripäivää kuussa. Lisäksi täytyy suorittaa 30h harjoittelua, ja tehdä loppuessee. Teemoja seksuaalineuvonnan seminaaripäivissä on laidasta laitaan. Toistaiseksi olemme käsitelleet esimerkiksi sukupuolen moninaisuutta ja lapsen seksuaalikasvatusta sekä antirasismia seksuaalineuvonnassa. 

Seksuaalisuus lukuisine muuttuvine aspekteineen on osa meitä kehdosta hautaan. Se hämmentää, ihastuttaa ja toisinaan myös vihastuttaa. Siksi on tärkeää, että seksologeja on ja että sekä heistä että heidän tekemästään työstä puhutaan aiempaa laajemmin.