Ei aivan ihmisiä -kokoelman novellit kuljettavat lukijaa kiehtovissa maailmoissa. (Kuva: Osuuskumma-kustannus.)

Missä kulkee ihmisyyden raja? Kuka ansaitsee yksilön oikeudet ja kuka ei? Kenen on vastuu, kenen valta?

Ei aivan ihmisiä -antologia herättelee monimutkaisia kysymyksiä älyn ja tekoälyn suhteesta, tietoisuuden konseptista ja kaikista niistä ikävistä tavoista, joilla ihmiset mahdollisesti onnistuisivat pilaamaan tulevaisuuden niin itseltään kuin muiltakin. Monessa kokoelman novellissa ihminen on vähemmän hohdokas toimija, itse itsensä valtaan nostanut. Usein tuhoisin seurauksin.

“Miksi tulla maailmaan, joka on vain yksi suuri valtameri, jos tahtoo niin kovasti kulkea kovalla maalla?”

Nadja Sokura Etäisyyksistä ja muutoksista

Ihmisen vimma hallita ja muokata heijastelee läpi kokoelman ja koituu monessa novellissa sekä muiden tietoisten olentojen että ihmisen itsensä tuhoksi. Ihmisen vallanhimo ja yksilöllisyyden kaipuu heijastelevat myös ihmislähtöisissä tietoisissa tekoälyissä. Toisaalta kyborgit, tietoiset koneet ja tekoälyt ovat perineet ihmisiltä myös kaikkea sitä mikä on kaunista ja herkkää – ihmisyyden valoisampia puolia. Ainutlaatuisuuden kaipuun ja puolustamisen vimmassaan novellien ihmiset eivät kuitenkaan usein mukisematta halua tunnustaa edes koneiden tietoisuutta.

“Tyhjyyden tunne oli kuin särkyä, vaikka monet väittivät, ettei kone voinut sellaista tuntea. Mutta historia tiesi, miten kauan ihmisiltä oli kestänyt uskoa, että kalatkin tunsivat kipua ja stressiä, ja ne sentään olivat biologisia eliöitä.”

J.S. Meresmaa Robotti, runoilija, unennäkijä

“Luomislain nojalla oli kielletty kaikki tutkimus, joka tähtäsi älyllisen olennon kehittämiseen keinotekoisesti kuten tiedostavan keinoälyn rakentamiseen tai ihmisen kloonaamiseen… Niin oli tarkoitus varmistaa, että ihmiskunta ei joutuisi ratkaisemaan vaikeita kysymyksiä liittyen keinotekoisen elämän oikeuksiin.”

M.A. Tyrskyluoto Huomenna hän on vapaa

Novellikokoelma on erittäin laadukas: kaikki novellit herättävät ajatuksia ja lähestyvät tekoälyteemaa kiinnostavista näkökulmista. Nadja Sokuran “Etäisyyksistä ja muutoksista” venyttää ihmisyyden rajoja ja pohtii kauniisti sitä, kuinka erilaiseksi ihmisalkuinen tietoisuus ja koneparannellut ihmiset voivat kulkea säilyttäen vielä yhteyden ihmisenä oloon.

Anni Kuu Nupposen “Pimeys joka olet” tarkastelee samaa teemaa nostaen esiin kyborgin itsemäärämisoikeuksia ja peilaa läpi kokoelman esiin tulevaa karua toiseuttamisen ja pois sulkemisen teemaa.

J.S. Meresmaan “Robotti, runoilija, unennäkijä” nostaa kerronnan keskiöön robotin jonka tarkoitus on tallentaa ihmisyyttä, ihmisen unia. Robottien asuttamassa kaupungissa lähes kaikilla muilla on jokin käytännönläheinen tehtävä jota varten ne on alun perin, ennen “villiintymistään”, rakennettu. Novellissa sivutaan mielenkiintoisesti olemassaolon tarkoitusta ja sitä, mitä se robotille voisi tarkoittaa. Viiltävän tarkkanäköisesti välittömään hyötyyn perustuva arvostus puhuttelee myös modernia ihmistä.

“Ompa piti ajatuksesta.
Se piti ajatuksesta, että sen varsin hyödytön olemassaolo maailmassa olisi yhtä tärkeä kuin muidenkin.”

J.S. Meresmaa Robotti, runoilija, unennäkijä

Novelleissa seikkaillaan tulevaisuuden Maa-planteetalla. Niissä seikkaillaan myös muualla maailmankaikkeudessa ja mitä mielikuvituksellisimmissa ympäristöissä. M.A. Tyrskyluodon viiltävän upea novelli “Huomenna hän on vapaa” sijoittuu tuntemattoman maailman suljettuun syrjäiseen tutkimuslaitokseen, pääosin oikeastaan vain yhteen huoneeseen.

Mikko Rauhalan Klemmarisodassa ihmiskunnan rippeet asuvat Marsissa, josta käsin käydään kiivasta sotaa ylivoimaista vihollista vastaan. Novelli käsittelee omintakeisen humoristisesti vakavaa aihetta ja nostaa esiin kysymyksen mielekkään olemassaolon reunaehdoista.

“He katselivat hiljaa, kuinka aurinko laski etäisyydessä siintävän Aeolis Monsin taa. Ohuessa kaasukehässä tähdet ilmestyivät nopeasti esiin. Tarun katse hakeutui niitä pitkin maahan. Koulutukseen kuului pysyä kärryillä taivaankappaleiden asemista.”

Mikko Rauhala Klemmarisota

Tekoälyteemallaan Ei aivan ihmisiä –kokoelman novellit ovat tieteiskirjallisuuden ydintä. Elämme nopean teknologisen kehityksen aikakautta ja kokoelma nostaa esiin paljon ajankohtaisia ajatuksia. Useimmat niistä rinnastuvat tekoälypohdinnan lisäksi myös siihen, kuinka ihmisinä kohtelemme muita ihmisiä sekä planeettamme muita lajeja. Kuinka huomioimme sen, että kaikilla meillä on tilaa ja oikeus arvokkaaseen, onnelliseen elämään. Vai huomioimmeko?

Solina Riekkola, Minna Roininen ja Matleena Sopanen (toim.):

Ei aivan ihmisiä – Novelleja tulevaisuuden älyistä (245 s.) Osuuskumma 2021

Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.