Mitenniinmuka-kirjan kansi

Teksti: Marketta Pyysalo

Kuvitus: Carlos da Cruz

Lastenkeskus 2020

Arvostelukappale saatu kustantajalta

Mitenniinmuka-kirja vie pienet lukijat matkalle filosofian maailmaan, jossa ei ole tyhmiä kysymyksiä, jos kohta vastauksiakaan ei aina kaikkiin kysymyksiinsä niin vain saa. Aatos on pieni poika, jonka Sofia-kissa on kova karkailemaan. Kissanetsintäretkelle Aatos saa apua muinaisesta kreikasta saapuneesta filosofi-Aspasiasta ja tämän lemmikkipöllö Minervasta. Matkalla Aatos oppii tien tietämisestä ja tutustuu paitsi filosofian perusteisiin, myös moniin tunnettuihin filosofeihin. Mutta löytyykö Sofia-kissa? Entä kuinka on vastausten löytymisen laita? Aatoksella nimittäin riittää kysyttävää.

Piirroskuva kissasta
Sofia-kissa lähtee karkumatkalle. Kuva Mitenniinmuka-kirjasta.

Kissanetsintäreissulla Aatos ja Aspasia pohtivat kysymyksiä ja vastauksia, tutustuvat filosofian historiaan ja oppivat erilaisista luomismyyteistä. Matkalaiset pohtivat myös totuuden luonnetta ja tietämisen vaikeutta, sekä epätotuuksia (palturia, pajunköyttä, potaskaa…). Aatosta kiinnostaa myös, mistä tietää olevansa perillä, ja mikä tekee minusta minut ja sinusta sinut.

”Ei ole olemassa vastauksia, jos ei ole ketään, kuka kysyy. Ja jos kukaan ei enää kysy, jäämme jumiin vanhoihin ajatuksiin, vaikka maailma ympärillämme muuttuu. Kysymykset ovat tienviittoja tulevaisuuteen.”

Aatoksen kysymystulva on hengästyttävä ja vie ajoittain voiton 3-vuotiaasta koelukijastakin. Kyselyikäisen lapsen vanhemman näkökulmasta on lohduttavaa, ettei Aatoksen oppaana toimiva Aspasia edes yritä vastata Aatoksen kaikkiin kysymyksiin, vaan pitää itse kysymysten esittämistä tärkeänä. Kirjan edetessä lukijat oppivat yhdessä Aatoksen kanssa, että filosofia on ihmettelyä, jonka ei aina tarvitse päättyä valmiiden vastausten keksimiseen.

Carlos da Cruzin riemukas kuvitus jaksoi viihdyttää pieniä koelukijoita illasta toiseen. Joka aukeamalta löytyy jotain uutta ihmeteltävää vielä useamman lukukerran jälkeenkin, ja Mitenniinmuka-kirjasta tuli ensimmäinen teos, jonka 5-vuotias koelukija luki osittain itse. Sisällöllisesti kirja oli 3- ja 5-vuotiaille vielä melko haastavaa, mutta kirjan kysymyksiin ja ajatuksiin palataan varmasti vielä monia kertoja. Ja ainakin koelukijat oppivat tunnistamaan kuuluisien filosofien nimiä ja muistavat sitten joskus koulun oppitunnilla, että Descartes oli se maailmanpyörässä maailman olemassaoloa epäillyt tyyppi, ja Sartre pyöri liikenneympyrässä pohdiskelemassa, että on niin vapaa ettei tiedä minne mennä.