Kuvassa arvostellun kirjan kansikuva. Violetti tausta, jolla kaksi tyyliteltyä ihmistä. Yläreunassa isolla keltaisella tekstillä kirjan otsikko "TEKSTIANALYYSI. Tyyliteltyjen ihmisten alla pienemmällä keltaisella fontilla kirjan alaotsikko "miksi kielellisillä valinnoilla on merkitystä?". Kuvan alareunassa pienimmällä fontilla kustantamon nimi "Gaudeamus".
Kansi: Jussi Jääskeläinen

Herätys kaikki kevään ylioppilaskirjoituksiin, suomen kielen ja kirjallisuuden, journalistiikan tai valtiotieteellisen pääsykokeisiin valmistautuvat! Vesa Heikkisen Tekstianalyysi on teos, joka ei ehkä ole pääsykoekirjallisuuttasi, mutta varmasti antaa valmiuksia koetilanteeseen – enemmän kuin ehkä arvaatkaan. Varauksetta kuitenkin suosittelen teoksen lukemista kaikille. Siis aivan kaikille. Heikkinen tiivistää koko teoksen läpi kantavan ajatuksen kirjan viimeisessä kappaleessa:

Tekstien analysointi ei ole tutkijoiden yksinoikeus. Itse asiassa me jokainen harjoitamme tietynlaista tekstianalyysia alati, kun yritämme ymmärtää toistemme sanomisia ja ehkä omaakin kielenkäyttöämme. Erittelemme valintoja, hahmotamme niiden merkityksiä. Osa näistä merkitysten tuottamis- ja tulkitsemisprosesseista on automatisoituneita, tiedostamattomiakin.

Heikkisen tavoitteena on tehdä lukijalleen selkokielisesti, hetkittäin leikitellen, välillä vakavasti ja alati lukijaansa mukana saattaen näkyväksi sellaista, mikä useimmille meistä on huomaamattamme tuttua ja helppoa: ymmärtää suomen kielen tarjoamia moninaisia vivahteita, jotka johdattavat lukijaansa tai kuulijaansa muodostamaan käsillä olevasta asiasta mielipiteen vetämättä huomiota liikaa itseensä – siis kielellisiin valintoihin, jotka ohjaavat ajatuksiamme tiettyyn suuntaan. Taito ymmärtää omaa äidinkieltämme tulee meille sisäänrakennettuna, mutta vaikeampaa onkin eritellä, miksi ymmärrämme asioita kirjoitetusta ja puhutusta tekstistä rivien välistä enemmän, kuin mitä ensi vilkaisu välttämättä paljastaa. Heikkisen teoksen johdannon ensimmäinen alaotsikko onkin osuvasti nimetty ”Maailman luonnollisin asia”, jota seuraa kappale ”Havaitse, osoita, nimeä, avaa”. Juuri tämä on teoksen tavoite: antaa lukijalleen valmiudet tunnistaa kielenkäytössämme esiintyviä lukemattomia erilaisia valintoja, siis tekstin kirjoittajan tietäen tai tietämättään tekemiä ratkaisuja, joilla voidaan ja jotka voivat vaikuttaa vastaanottajaan. Miksi nykymaailmassa tiedämme enemmän maailmasta ja maailmankaikkeudesta kuin koskaan ennen ja silti tuntuu siltä, että ymmärrämme toisiamme entistä huonommin?

Monet Heikkisen käsittelemistä kielenkäytön välineistä voi tuntua hyvin ilmeisiltä äidinkielessä lahjakkaille oppilaille. Heikkinen osaa kuitenkin johdattaa lukijaansa läpi morfeemien, sijamuotojen, substantiivien ja tekstistrategioiden tavalla, joka antaa uutta ajateltavaa ja saa ihmettelemään, miten kukaan voi koskaan oppia kaikki kielenkäytön tarjoamat nyanssit ja mahdollisuudet. Heikkinen käyttää kielellisesti vaihtelevia ratkaisuja, jotka havainnollistavat jo kappaleen sisällä, miten valtavasti kielellisillä valinnoilla voidaan tarkoituksellisesti ja alitajuisesti lukijaan vaikuttaa. Miten asioista kerrotaan vaikuttaa suoraan siihen, miten arvioimme, arvotamme ja arvostamme niitä. Puhutaanko haasteista, ongelmista vai vaikeuksista? Puhutaanko metsästä, avohakkuista, luonnon tuhoamisesta vai sen vastuullisesta hoitamisesta? Se, miten nimeämme asioita on suoraan yhteydessä siihen, miten haluamme niitä kohdeltavan: valitsemamme sanat ja ilmaisut paljastavat näkökulmamme ja näkökulmamme paljastaa yllättävän paljon elämäntilanteestamme, arvoistamme ja ideologiastamme. Kenen näkökulmasta ylipäänsä lähestymme asiaa, mistä kerromme? Onko sanavalinnoissamme tärkeämpää toiminta vai tunne? Ja kenelle oikein kerromme alunalkaenkaan? Miten tietämämme tai olettamamme lukija- tai kuulijakunta vaikuttaa kielellisiin ratkaisuihimme?

Heikkinen tekee kappale kappaleelta kielenkäytön pienimpiä, sitten suurempia, myöhemmin kielikuvallisia ja lyhyesti filosofisiakin valintoja näkyväksi. Kaikki tämä on tuttua, ja samalla niin hämmentävää! Tuntuu, kuin olisi saanut käyttöönsä lähes supervoiman, taikasanan, loitsun; tavan ymmärtää ja tulla ymmärretyksi; kyvyn vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi. Jokainen teksti antaa meille mahdollisuuden arvioida, kenet sen kirjoittaja ja puhuja on valinnut kielellään tehdä näkyväksi. Mitä merkityksiä asioille annetaan? Millaista maailmaa tekstissä kuvataan? Mitä valittu mukaan ja mitä valittu jättää pois?

Puhuttu ja kirjoitettu kieli on ihmeellinen. Jokaisella valitsemallamme sanalla, sanalle annetulla merkityksellä on valtava voima. Voima on valtaa. Heikkisen sanoin:

Kaikenlainen vallankäyttö on voimakkaimmillaan silloin, kun se ei ole näkyvää. …
Näkymättömän näkyväksi tekeminen on kielitietoisen, kriittisen lukijan tärkein tehtävä.

Voit makustella Heikkisen teoksen pitkän tai lyhyen kaavan kautta: ahmien sen yhdessä illassa tai nauttien tavasta, jolla näkymätöntä yhteyttä ihmisten välillä tehdään näkyväksi. Harvaa teosta on tullut tällä tavalla yliviivaustusseilla väritettyä, ja harvoin yliviivaustussilla tulee merkittyä kokonaisia kappaleita. Kielen ammattilainen on osannut valita sanansa niin tiivistetysti ja hyvin, että liki joka lause on lainauksen arvoinen.

Suosittelen teoksen lukemista jokaiselle, joka haluaa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi; vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi.

Vesa Heikkinen: Tekstianalyysi: Miksi kielellisillä valinnoilla on merkitystä? (352)
Kansi: Jussi Jääskeläinen
Gaudeamus, 2020

Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.