Televisiohistorian pisimpään jatkunut kauhusarja Supernatural tuli tiensä päätökseen kaksi kuukautta sitten 15 vaiherikkaan ja tunteita herättävän vuoden jälkeen. Sarjan lopetus on herättänyt sen katsojakunnassa paljon keskustelua suuntaan jos toiseen, mutta olipa näkemyksesi hahmojen kohtaloista sitten minkälainen tahansa, Supernaturalin ainutlaatuisuutta tai merkitystä populaarikulttuurin kentässä ei ole kieltäminen. Tämä teksti luo katsauksen seikkoihin, jotka ovat mahdollistaneet sarjan ennätyksellisen pitkän iän ja suuren suosion.
Kauhuaiheisia sarjoja on esitetty televisiossa aina sen alkuajoista (1950-luvulta) lähtien. Vuosikymmenten saatossa ne ovat yleistyneet yleistymistään ja syyskuun 13. päivänä vuonna 2005 pilottijaksonsa esitti amerikkalaisen WB-studion kanavalla kahdesta hirviöitä metsästävästä veljeksestä kertova sarja, joka tulisi jättämään lähtemättömän jälkensä lukuisten ihmisten sydämiin ja elämään taipaleensa varrella. Kyseessä oli tietysti Eric Kripken luoma Supernatural.
Kyseinen sarja kertoo Sam ja Dean Winchesteristä (Jared Padalecki ja Jensen Ackles), jotka ajavat ympäri Yhdysvaltoja isänsä vuoden 1967 Chevrolet Impalalla ”pelastaen ihmisiä ja jahdaten hirviöitä”, kuten Dean itse pukee heidän elämänsä sanoiksi (1×02, ”Wendigo”). Veljesten yhteinen matka alkaa heidän kadonneen isänsä etsimisestä, mutta vuosien varrella kuviot mutkistuvat uusiin sfääreihin demonisten ja taivaallisten voimien astuessa pelikentälle. He joutuvat kohtaamaan suuria vaaroja, haasteita ja suruja, mutta mukaan mahtuu toki myös toivoa, ystävyyttä ja rakkautta. Supernatural onkin ennen kaikkea ”hybridisarja”, joka tarjoaa tarttumapintaa hyvin suurelle joukolle erilaisia katsojia sekoittamalla herkempiä teemoja intensiiviseen toimintaan, roadmovie-tyyliseen liikkuvuuteen sekä kauhu- ja yliluonnollisuuselementteihin.
Kuten mainittua ja kuten jo sarjan nimestäkin voi päätellä, Supernatural ei kuvaa Winchesterin veljeksiä tavallisten arjen vaikeuksien keskellä. Heidän elämäänsä värittävät kamppailut demonien, vampyyrien, muodonmuuttajien, kostonhimoisten henkien ja muiden pahaa tahtovien entiteettien kanssa. Tämä asetelma itsessään ei ole poikkeava kauhugenren sisällä: esimerkiksi Buffy vampyyrintappajassa (1997-2003), Siskoni on noidassa (1998-2006 + uusintaversio 2018 – ), True Bloodissa (2008-2014), Luciferissa (2016 – ) ja Sabrina: Pimeällä puolella -sarjassa (2018-2020) kaikissa päähenkilöt joutuvat kerta toisensa jälkeen vastakkain pahansuovan yliluonnosuuden kanssa. Mikä kuitenkin erottaa Supernaturalin näistä genretovereistaan on se, että sen päähenkilöt eivät itse omaa yliluonnollisia voimia, vaan ovat kaltaisiamme ihmisiä.
Samin ja Deanin ihmisyys luo entistä vahvemman potentiaalin siihen, että katsoja kehittää samaistumisen tunteita heitä kohtaan. Vaikka heidän kohtaamansa ongelmatilanteet ovat luonteeltaan suurimmaksi osaksi yliluonnollisia, he joutuvat selviytymään niiden kynsistä pääasiallisesti inhimillisin keinoin. He joutuvat muun muassa tekemään tutkimustyötä, luottamaan vaistoihinsa ja omiin kykyihinsä, käyttämään fyysisiä aseita sekä pyytämään apua selvitäkseen tapauksista. Tilanteet eivät siis ratkea suoraan taikavoimia tai vastaavia yliluonnollisia taitoja hyödyntäen. Yleisön on todennäköisesti helpompi kuvitella itsensä googlettamaan paikallisia outouksia, soittamaan kokeneemmalle kollegalleen tai käyttämään omia nyrkkejään kiperän tilanteen osuessa kohdalle kuin taistelemaan esimerkiksi keijuvoimien tai loitsujen avulla. Samaistuminen yliluonnollisiin päähenkilöihin saattaa siis jäädä osittain vajavaiseksi verrattuna Supernaturalin Samiin ja Deaniin, sillä katsojalla ei ole omakohtaista, käytännönläheistä kokemusta kaikista heidän ominaisuuksistaan. Myös Entertainment Weeklyn toimittaja Samantha Highfill toteaa osuvasti sarjan perintöä pohtivassa artikkelissaan Supernaturalin merkittävintä antia olevan nimenomaan sarjan perimmäinen viesti siitä, että ”me ihmiset olemme kykeneviä katsomaan pahuutta silmiin ja pelastamaan itse itsemme” ja että ”me ihmiset olemme pelastamisen arvoisia” (EW, 17.11.2020: Celebrating Supernatural’s humanity in its time of dying.
Toinen sarjan perimmäisistä viesteistä liittyy teemoista ikiaikaisimpaan eli rakkauteen. Mutta toisin kuin lähestulkoon kaikissa muissa fiktiivisissä televisiotuotoksissa genrestä riippumatta, Supernaturalissa tämä ei suinkaan tarkoita romanttista rakkautta. Toki Sam ja Dean kokevat sarjan 15 vuotisella taipaleella myös romanttisia tunteita, mutta nämä lyhyet hetket jäävät ehdottomasti veljesrakkauden ja ystävien välisen rakkauden varjoon eikä sarjan ideana ole missään vaiheessa nähdä kuinka he kamppailevat hirviöitä vastaan tavoitteenaan saavuttaa onnellinen loppu mielitiettynsä kanssa (vertaa esim. Vampyyripäiväkirjat, jossa Salvatoren veljekset tahtovat asettua aloilleen tyttöystäviensä kanssa tai Lucifer, jossa nimikkohahmo pyrkii onnellisuuteen poliisinaisen seurassa tai True Blood, jossa seurataan Sookien ja Billin rakkaustarinaa). Supernatural keskittyy alusta lähtien ”perheyritykseen”, Samin ja Deanin yhteiseen matkaan heidän isänsä jalanjäljissä ihmisyyden puolustajina, ja yksi sarjan mieleenpainuvimpia lainauksia onkin toteamus siitä, että ”perhe ei pääty verisuhteisiin, mutta se ei myöskään ala niistä” (10×17, ”Inside Man”). Sarjan aikana veljesten merkityksellisimmiksi ihmissuhteiksi nousevat toistensa lisäksi heidän syvällinen ystävyytensä oppi-isä Bobby Singerin (Jim Beaver), enkeli Castielin (Misha Collins) ja nefili Jackin (Alexander Calvert) kanssa. Supernatural erottuu siis selkeästi kaltaistensa joukosta tässäkin suhteessa ja muistuttaa jatkuvasti katsojaansa siitä, että rakkautta on olemassa enemmän kuin vain yhtä lajia ja että myös nämä toiset rakkauden versiot ovat aivan yhtä voimakkaita, merkittäviä ja aitoja kuin sen perinteinen romanttinen muoto.
Tyylillisen, protagonistisen ja rakkaudellisen poikkeavuutensa lisäksi Supernaturalista tekee erityisen myös sen fanikunta, johon viitataan usein myös termillä SPN Family. Vaikka sarja ei ole koskaan ollut ammattikriitikkojen kärkilistalla, sen on silti onnistunut päästä valtaisaan kulttimaineeseen genresarjojen ystävien keskuudessa. Ei ole siis kaukaa haettua todeta, että Supernaturalin fanit ovat ehdottomasti omistautuneimpien ja uskollisimpien television katsojien joukossa. Tämä näkyy perinteisten sosiaalisesta mediasta löytyvien fanisivujen ja -taiteen lisäksi esimerkiksi siinä, että ennen covid-pandemian alkua sarjan näyttelijäkaarti kiersi kuvausten lomassa vuosittain noin 20 loppuunmyydyssä, juurikin Supernaturaliin keskittyvässä fanitapahtumassa ympäri maailmaa. Näiden tapahtumien ansiosta sarjaa rakastavat katsojat ja sen tekijät pääsivät välittömästi ilmaisemaan molemminpuolisen arvostuksensa toisiaan kohtaan. Myös sarjan näyttelijöiden lanseeraamat lukuisat hyväntekeväisyyskampanjat (esim. GISH, I Wish for This, Always Keep Fighting ja Wayward AF) ovat keränneet vuosien varrella fanien avustuksella tuhansia dollareita erilaisiin tärkeisiin tarkoituksiin. Tämä näyttelijöiden ja katsojien välinen kahdensuuntainen välittämisen kulttuuri on vahvistanut täten koko SPN Familyn kestävyyttä ja kirjaimellisesti myös parantanut maailmamme oloja.
Erityistä SPN Familyssä on siis myös se, että se ulottuu sarjan tekijöihin asti. Näyttelijät ja muu tuotantotiimi ovat olleet erityisen hyvissä väleissä keskenään koko sarjan tuotannon läpi – joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta – mikä heijastuu myös heidän työsuorituksiinsa. Samin ja Deanin keskinäinen suhde näyttäytyykin televisioruudulla entistä voimakkaampana Jaredin ja Jensenin välisen aidon kemian ansiosta. Hyvien välien ansiosta sarjan kuvauspaikat ovat myös olleet miellyttäviä työympäristöjä, joihin tekijöillä on ollut aitoa halua palata puolentoista vuosikymmenen ajan. Osoittaakseen erityistä suhdettaan fanikuntaansa vielä lisää, Supernarutalin käsikirjoittajat jopa loivat sarjaan Becky Rosenin (Emily Perkins) hahmon edustamaan katsojiaan. Chuck Shurelyn (Rob Benedict), tai tuttavallisemmin Jumalan, voidaan puolestaan nähdä olevan heijastus sarjan luovista tuottajista. Hahmojen keskinäinen vuorovaikutus sisältää näin ollen mielenkiintoista metatekstiä sen oikean maailman vastakappaleista.
Kaikkien näiden erityisten elementtien ja olosuhteiden ansiosta Supernaturalista muodostui hyvin nopeasti ainutlaatuinen populaarikulttuurin ilmiö, jollaista ei ole aiemmin nähty tai koettu televisiohistorian aikana. Se uudisti ja muovasi kauhugenren tarinankerrontaa luoden samalla yhden vankkumattomimmista ja vaikutusvaltaisimmista katsojayhteisöistä. Eikä tietysti sovi unohtaa sen tärkeitä, tarkkanäköisiä ja toiveikkaita temaattisia opetuksia rakkaudesta, periksiantamattomuudesta sekä ihmisyydestä. Sam ja Dean Winchesterin matka televisioruuduissamme saattoi tulla koskettavaan päätökseensä marraskuun 19. päivänä 2020, mutta heidän perintönsä – Samin sanoin ”ihmiset, jotka olemme pelastaneet” (12×18, ”The Memory Remains”) – ei tule unohtumaan ja he kulkevat yhä eteenpäin tuhansien ihmisten sydämissä hamaan tulevaisuuteen asti.
Siispä: Carry on, my wayward son.
Kaikki Supernaturalin 15 tuotantokautta (2005-2020) ovat tällä hetkellä nähtävissä Suomessa maksullisen Amazon Prime Video -suoratoistopalvelun kautta.
