Nörttityttöjen kirjoittajana ja päätoimittajanakin aiemmin toiminut egyptologi Mia Meri on kirjoittanut tietokirjan muinaisesta Egyptistä. Egypti – Kala sarkofagissa & muita mysteerejä on syntynyt käytännön tarpeesta. Aiheesta luennoinut Meri on monesti huomannut, että luentojen jälkeen yleisö on toistuvasti kysellyt samoja kysymyksiä, liittyen esimerkiksi pyramidien rakentamiseen, orjatyöhön ja kuolemaan. Teoksessaan hän käsittelee näitä kysymyksiä ja samalla murtaa tiettyjä sitkeitä väärinkäsityksiä.
Toinen käytännön syy kirjan kirjoittamiseen piilee Helsingin Amos Rex-taidemuseon ja Tallinnan Kumu-taidemuseon kaksoisnäyttelyssä, joka käsittelee muinaisen Egyptin kulttuuria. Teoksen kuvituksessa on käytetty pääosin Amos Rexin näyttelyn valokuvia esineistä, jotka ovat Torinossa sijaitsevan Museo Egizion lainaamia.
Teos on jaettu seitsemään eri osioon. Osioiden nimet ovat muinaisen Egyptin historia, muinaisen Egyptin uskonto, kuolema muinaisessa Egyptissä, muinaisen Egyptin taide, muinaisen Egyptin kieli, tavallisen kansan elämä ja onko Egyptissä enää mitään löydettävää? Jokainen osio alkaa aihealueen yleisellä esittelyllä ja sitten pureudutaan yksityiskohtaisempiin kysymyksiin, kuten oliko Egyptissä oraakkeleita, miksi ihmiset kuvattiin aina sivulta, kuinka hieroglyfejä luetaan ja millainen oli naisten asema. Kirjan päättää katsaus museo Egizion historiaan, jonka on kirjoittanut museon johtaja Christian Greco ja suomentanut Elina Suolahti.
Noin parisataasivuinen kirja on tuhti tietopaketti, joka on jaettu sopivasti sulateltaviin, muutaman sivun paloihin. Yleinen esittely on aina vähän pidempi, vaihdellen muutamasta sivusta kahdeksaan sivuun. Yksittäiset kysymykset vievät tilaa noin sivusta kolmeen sivuun. Kirjaa voikin lukea helposti pieniessä osissa, kysymys kerrallaan sieltä täältä napsien tai isompina kokonaisuuksina ahmien. Teksti tukee kumpaakin lähestymistapaa, sillä tietyt faktat toistuvat eri osioissa ja kysymyksissä, mutta tämä ei kuitenkaan tunnu tylsältä toistolta eikä kirjassa myöskään sorruta kuittaamaan jotain asiaa sillä, että siitä on puhuttu jo aiemmin.
Osiot ovat selkeää asiatekstiä, jossa viitteet on merkitty sopivan huomaamattomasti numeroin. Viitteiden selitykset ja lähdeluettelo löytyvät kirjan lopusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kirjoittajan persoona tulisi esiin tekstissä. Huumori pilkahtelee esiin siellä täällä hauskojen sanakäänteiden muodossa ja populaarikulttuuria sivutaan useasti, lähinnä väärinkäsitysten aiheuttajana. Erityisesti pohdinta Osiriksen ja Frankensteinin hirviön yhtäläisyyksistä ja eroista on viihdyttävää luettavaa. Onpa mukaan mahtunut myös muutama kakkajuttukin, esimerkkeinä mielenkiintoista loitsuista ja runoista.
Mielenkiintoisen asiasisällön lisäksi teos on kaunis katsella ja se sopii hyvin selailtavaksi kahvipöytäkirjaksi. Näyttelyesineiden kuvat on valittu tarkoin tukemaan tekstiä ja jokaisessa on informatiivinen kuvateksti. Lisäksi tekstiä elävöittävät muutamat piirretyt mukaelmat tiettyjen esineiden taiteesta ja kaaviokuvat sukupuista, jotka ovat Meren itse piirtämiä. Muutenkin teoksen ulkoasu on selkeä ja ilo silmälle. Marginaalit ovat mukavan leveitä, jokaisella osiolla on oma välilehtensä teemaan sopivalla piirroksella varustettuna ja osioiden fontit toistavat välilehden taustaväriä. Kansikuva herättää huomion kirkkailla väreillään ja leijonapäisen Sekhmet -jumalattaren kuvalla. Sivujen yläreunojen hieroglyfit tosin jäävät mysteeriksi. Oletan, että ne ovat osioiden nimet hieroglyfeiksi käännettynä, mutta en voi olla varma asiasta.
Kaiken kaikkiaan kirja on sekä informatiivinen että viihdyttävä lukupaketti, joka on omiaan herättämään kiinnostuksen niin Amos Rexin näyttelyyn kuin muinaisen Egyptin kulttuuriinkin. Vahva suositus sekä ummikoille että aiheeseen jo aiemmin tutustuneille!
Mia Meri: Egypti – Kala sarkofagissa ja muita mysteereitä
207 sivua
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2020
Kirja on saatu ilmaisena arvostelukappaleena kustantamolta.
