Samasta kirjahyllystä löytyy uutta ja vanhaa sulassa sovussa. (Kuva: Minna Mari Leivo.)
Karttapallo pitää kirjoille seuraa. (Kuva: Minna Mari Leivo.)

Rakastan kirjoja! Meillä on kotona yksi huone pyhitetty pelkästään kirjoille. Kirjahyllyjä on siis useita, mutta yksi niistä on se rakkain: Massiivinen, tummasta puusta tehty kirjahylly on ollut alunperin koristamassa isovanhempieni olohuonetta, ja on nyt meillä kirjastohuoneen parhaalla paikalla. Hyllyssä säilytän kirjastomme vanhimpia kirjoja; nekin perintönä saatuja. Vanhimmat ovat 20- ja 30-luvuilta ja ovat alunperin olleet osa isoäitini isän kirjastoa. Koska kirjat ovat niin vanhoja, on niiden käsittelyssä oltava varovainen. Siksi suurinta osaa ei ole tullut läpiluettua, mutta välillä niitä on hauska varovasti selailla ja ihmetellä. Poikkeuksena Tuhannen ja yhden yön tarinoita, jota on luettu ja selattu enemmänkin: Kun olin lapsi, mummi luki sieltä minulle tarinoita ollessani yövieraana heidän kesämökillään.

Kirjahyllyn toisella puolella on hylly, jossa on mukana myös vähän uudempia kirjoja. Vanhojen kirjojen kaveriksi olen kerännyt muista kirjoista muutaman klassikon; esimerkiksi Taru sormusten herrasta ja Linnunradan käsikirja liftareille. Klassikkohylly toimii samalla muistuttajana: nämä kirjat pitäisi ainakin kerran elämässä lukea. Suurimman osan olenkin jo lukenut, mutta muutama vielä puuttuu. Ehkä tänä jouluna voisi olla aikaa uudelle klassikolle?