Sateenkaarihistoriakuukauden aikana ei voi ohittaa runoilijaa, jonka kotipaikasta on johdettu sana lesbo ja jota antiikin klassiset kirjoittajat pitivät muusien veroisena.

Kuvassa maalaus Sapfosta soittamassa harppua
Yksityiskohta, Blue Tile, Victoria and Albert Museum, Sappho, WikimediaCommons

Hyvin vähän tiedetään Lesboksen saarella eläneestä runoilijasta. Sapfo (Sappho, Psappha) syntyi arviolta vuonna 620 eaa ja menehtyi vuonna 550 eaa. Hän sai osakseen niin ylistystä kuin pilkkaa, ja hänen töistään on säilynyt meidän aikaamme lähinnä vain katkelmia, runosäikeitä (Fragments / Fragmentit). Sapfon säilynyt runous tekee kuitenkin lukijaansa lähtemättömän vaikutuksen, ja Sapfon ylistäjiin lukeutunut Platon kuvasi häntä kymmenenneksi muusaksi. Sapfo luettiin antiikin aikana arvostetuimpiin runoilijoihin, ja Homeros kutsui häntä vain Runoilijaksi isolla R:llä.

Sapfon elämästä tietämisen kompastuskivenä on hänen kohtaamansa pilkka ja iva. Ne, jotka eivät arvostaneet häntä, ivasivat hänen seksuaalisuuttaan ja vapauksia, joita hän kuvasi runoissaan. Sapfoa pilkattiin eri näytelmissä, ja hänen kuolemastaan ei tiedetä juuri mitään muuta kuin pilkkatarina, jonka mukaan hän olisi loikannut kalliolta kuolemaan tultuaan torjutuksi lemmenasioissa.

Sapfo kirjoitti paljon rakkausrunoja. Hän kirjoitti rakkaudesta, jossa rakkauden jakoivat niin nainen ja mies, kuin nainen ja nainen. Sapfo kirjoitti eroottisesti, intensiivisesti, sensuroimatta ja yksilön näkökulmasta käsin. Hän rikkoi oman aikansa runouden sääntöjä ja loi uutta, mikä on kantanut meidän aikaamme asti.

Hänen runoistaan on useita käännöksiä eri kielillä. Olen itse lukenut kahta eri suomennosta ja useita englanniksi olevia käännöksiä. Poetry Foundation antaa lukea vapaasti muutaman englanniksi olevan käännöksen. Oma suositukseni suomennoksista on Pentti Saarikosken Iltatähti, häälaulu, jossa Saarikoski on luopunut Sapfon kääntämisestä alkuperäisen runomitan mukaisesti. Saarikoski on kääntänyt runot niiden olemuksesta käsin, sillä, se mikä toimii muinaiskreikassa runomitassa hyvin, asettaa suomeksi haasteita käännöstyölle. Runomitalle uskollinen käännös on mielestäni Päivö ja Teivas Oksalan suomennokset.

Miksi Sapfon runous sitten on niin ihmeellistä?

Sapfo on mestarillinen kuvaaja. Hän tuo tunteen esiin niin, että sen maistaa ja tuntee iholla. Sapfo puhuu vuosisatojen takaa nykyajalle ymmärrettävästi. Hän kirjoittaa rakastamisesta, sen ilosta ja surusta, ja hän kirjoittaa maailmasta terävästi, ihmisen heikkoudesta ja vahvuudesta. Sapfo kysyi itseltään samoja kysymyksiä kuin me kysymme nyt.

Oma rakkauteni Kymmenenteen muusaan alkoi tästä fragmentin katkelmasta, eikä se rakkaus on himmennyt.

Ratsumiesten jalkamiesten matruusien

toinen toisten toinen toisten sanoo olevan kauneimpia

tässä maailmassa

minun mielestäni

                      kaunein on se jota rakastaa”

(Sapfo, Fragmentti 16, suomentanut Pentti Saarikoski)

Vapaasti luettavat Sapfon runot englanniksi: Poetry Foundation, https://www.poetryfoundation.org/poets/sappho

Lähde ja lisää lukemista: Poetry Foundation, https://www.poetryfoundation.org/poets/sappho