Marraskuussa 2020 vietetään Suomessa kolmatta kertaa sateenkaarihistoriakuukautta. Katinka haastatteli Sateenkaarihistorian ystävät ry:n puheenjohtajaa Tuula Juvosta ja varapuheenjohtajaa Riikka Taavettia sateenkaarihistoriantutkimuksesta.

Kuvassa vanha ikkuna sateenkaaripohjalla

Sateenkaarihistorian ystävät ry perustettiin vuoden 2020 alussa ottamaan vetovastuu sateenkaarihistoriakuukauden tapahtumista ja tiedottamisesta. Yhdistys on tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille, mutta tämänkertaisessa pääkirjoituksessa keskitymme erityisesti tutkimuksen näkökulmaan, joten ensinnäkin, mistä me puhumme, kun puhumme sateenkaarihistoriantutkimuksesta? Olen kuullut puhuttavan myös queer-historiantutkimuksesta. Onko näillä termeillä jotain eroa?

Riikka Taavetti: Sateenkaarihistorian tutkimus on seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden historian ja niitä rajaavien normien tutkimusta. Queer-historia on akateeminen ja vieraskielinen käsite, johon sisältyy viittaus queer-teoriaan. Sateenkaarihistorialla tätä viittausta ei välttämättä ole, ja se on populaarimpi termi.

Kuinka kauan Sateenkaarihistoriantutkimusta on tehty? 

Riikka Taavetti: Homo- ja lesbotutkimuksen juuret ovat 1970-luvun Amerikassa. Varhaisempiakin esimerkkejä on löydettävissä varsinkin tutkijoilta, jotka itsekin kuuluvat sateenkaareviin. Suomessa tutkimus lähti liikkeelle 80-luvulla aktivismina ja aineiston keräämisenä. Esimerkiksi Terhi Saarinen keräsi jo 1980-luvulla haastattelukokoelman Alussa oli kellari – viisi helsinkiläistä lesbotarinaa, joka julkaistiin uudelleen 90-luvulla Setan julkaisusarjassa. 

Tuula JuvonenRitva Hapulin pro gradu- tutkielma Lesbolaisuuden ja siihen liittyneenä homoseksuaalisuuden määrittäminen Euroopassa vuosien 1880-1930 välisenä aikana julkaistiin sekin 1980-luvulla, ja 90-luvulla julkaistiin haastattelukokoelma Toisenlaisia naisia.

Vaikka tutkimusta on Suomessakin tehty jo kolmisenkymmentä vuotta, joutuuko näkökulmavalintaansa perustelemaan tai puolustelemaan omassa tiedeyhteisössään?

Riikka Taavetti: Itse en ole joutunut perustelemaan, mutta se on ihan säkästä kiinni, millainen asenne on esimerkiksi omalla ohjaajalla. Näkökulmaa voidaan pitää joko tarpeettomana tai mahdottomana ja sanoa, että tätä ”on jo tutkittu” tai tätä ”ei voida tutkia”.

Tuula Juvonen: Aiheen hyväksytyksi tuleminen riippuu oppiaineesta. Mutta jos haluaa tehdä tutkimusta tästä näkökulmasta, niin sitten vaan tekemään! Työ tekijäänsä neuvoo, ja Suomessakin on jo julkaistu laajasti tutkimusta sateenkaarihistorian teemoista.

Millaiset aiheet ovat nyt pinnalla sateenkaarihistoriantutkimuksessa? 

Tuula Juvonen:  Moninaisuus. Ennen tuntui olevan tärkeää määritellä joku esimerkiksi lesboksi, joka on yhdessä toisen naisen kanssa hautaan asti. Nykyään tajutaan kategorisoinnin hauraus ja satunnaisuus. Esimerkiksi se, milloin ja mihin yhteiskuntaluokkaan on syntynyt, tunteeko muita kaltaisiaan ja miten suvaitsevainen tai ahdasmielinen lähipiiri on vaikuttaa siihen, kuinka itsensä voi määritellä. Tutkijatkaan eivät halua jumittaa siihen, kuinka joku asia pystytään todistamaan, vaan seksuaalisuus ja sukupuoli halutaan nähdä dynaamisena osana laajempaa kokonaisuutta. Samalla ravistellaan heteroseksuaalisuuden oletusta. Jos homoseksuaalisuus ”keksittiin” 1860-luvulla, mitä meillä on ollut ennen sitä?

Riikka Taavetti: Nykykäsitteillä on rajoitteensa, jotka ohjaavat katsomaan tiettyjä menneisyyden ilmiöitä, mutta ohittamaan toisia. Miten näemme historiassa esimerkiksi naisten välisen rakkauden, joka ei jäsenny nykyisen lesbouden kautta? Intersektionaalisesta näkökulmasta mietitään, kenestä puhutaan ja ketä pystytään tutkimaan. 

Tuula Juvonen: Nyt tutkitaan myös kansainvälisyyttä. Emme esimerkiksi tiedä sitä, kuinka kulttuurivaikutteet siirtyivät vaikkapa Saksasta Suomeen, tai millaisia olivat helsinkiläisten miesten bilereissut Tallinaan huikeaan homoelämään 1920-luvulla. Kenttä on laaja ja mielenkiintoinen, ja sen penkominen muuttaa radikaalisti käsitystä Suomen historiasta.

Riikka Taavetti: Kansainvälisyys ei ole kiinnostavaa vain seksuaalisuuden ja sukupuolen näkökulmasta, vaan ylipäätään näiden ihmisten kontaktit maailmalle kiinnostavat tutkijoita. Samalla voi avautua uusia näkökulmia kansainvälisten yhteyksien ja virtauksien historiaan.

Tuula Juvonen: Sateenkaarihistoriaa ei useinkaan ole kirjoitettu muistiin, vaan se kulkee suullisena perinteenä ja hauraana muistitietona. Esimerkiksi kertomus Aulangon omistajasta Hugo Standertskjöldistä, joka kulki Tampereella hevosvaunuilla pokaamassa poikia mukaansa. Tällainen suullinen perimätieto kulkee rippeinä vuosikymmenten yli. Sateenkaarihistorian ystävät ry pyrkii tarttumaan tällaisiin rippeisiin ja tekemään niistä osan meidän kansallista historiaamme.

Miten sukupuolen moninaisuutta menneisyydessä pystytään tutkimaan?

Riikka Taavetti: Sukupuolen moninaisuus ja transhistoria ovat selkeästi sateenkaarihistorian nousevia teemoja. Mielestäni sateenkaarihistoria ei voi koskaan väittää olevansa teoriatonta tai käsitteetöntä. Sateenkaarihistoriantutkija on aina kiinni nykyisissä käsitteissä ja neuvottelee niiden kanssa lähestyessään menneisyyttä. Tutkijan täytyy myös ymmärtää, että käsitteet eivät ole samoja nykyisyydessä ja menneisyydessä. Tärkeää on myös rivienvälistä lukemisen taito. Täytyy muistaa, että menneisyyden jäänteitä ei ole tarkoitettu tulevaisuuden tutkijoille ja siksi tutkija joutuu miettimään, millaisilla kysymyksillä voi aineistoaan lähestyä.

Tuula Juvonen: Muistitieto on sateenkaarihistoriantutkimuksessa tärkeässä roolissa, koska näitä asioita ei ole aina haluttu tallentaa. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta voi lähteä tutkimaan esimerkiksi päiväkirjoista, vaatetuksesta, valokuvista, potilas- ja poliisiasiakirjoista sekä oikeudenkäyntipöytäkirjoista.

Olemme puhuneet nyt pääasiassa 1900-luvun tutkimisesta. Itse olen 1600-luvun tutkija, ja omista aineistoistani löytyy häviävän vähän viittauksia sateenkaariväkeen. Kuinka vanhempien aikojan sateenkaarihistoriaa pystyttäisiin tutkimaan?

Tuula Juvonen: Suomessa uuden ajan alussa tavallisia ihmisiä asia tuskin kiinnosti. Seksuaalisuutta kontrolloitiin lähinnä lisääntymisseksuaalisuuden kautta, ja koska homoseksistä ei seurannut äpärälapsia, ei seksuaalisuhteista myöskään nostettu syytteitä – eikä meillä siksi ole oikeudenkäyntiaineistoja tutkittavanamme .

Riikka Taavetti: Joissain maissa uuden ajan alussa samaa sukupuolta olevien väliset suhteet kiinnostivat ihmisiä hyvinkin paljon ja aiheuttivat jopa vainoja. Kiinnostava kysymys onkin, miksi näin oli ja miksi toisaalta joissain yhteiskunnissa niihin ei vaikutettu kiinnittävän juurikaan huomiota. 

Tuula Juvonen: Aineistoissahan ei välttämättä ole jälkiä mielihyväseksistä, mikä tekee ei-heteroseksisuhteiden tutkimisen vaikeaksi.

Riikka Taavetti: Voisi myös kysyä, mistä heteroseksuaalisuuden historia alkaa. Seksuaalisuus on voinut olla ennen täysin toisenlaista ja järjestynyt toisella tavalla.

Kuinka paljon Suomessa on sateenkaarihistoriantutkijoita?

Riikka Taavetti: Määritelmästä riippuen muutamia tai muutamia kymmeniä. Suomessa aihetta tyypillisesti ovat tutkineet muut kuin historiantutkijat. Tutkimusta tehdään esimerkiksi sukupuolentutkimuksen, taidehistorian ja yhteiskuntatieteiden piirissä.

Tuula Juvonen: Osa tutkijoista jää roikkumaan yliopiston ovenkarmeihin, mutta osa tekee väitöskirjan ja lähtee sen jälkeen tekemään jotain muuta.

Riikka Taavetti: Ja toisilla on sateenkaarihistoriantutkimuksen piirteitä omassa työssään, vaikka eivät sateenkaarihistoriantutkijoita olisikaan.

Tuula Juvonen: Kenttä ei todellakaan ole täynnä, tervetuloa mukaan!

Rikka Taavetti: Alalla kaivattaisiin myös heteroseksuaalisuuden historian tutkijoita.

Kuinka paljon tutkimusaineistoa Suomessa sitten on tarjolla, ja kuinka paljon sitä on ehditty analysoida?

Tuula Juvonen: Aineistoa on rannattomat määrät ja sitä on analysoitu vasta raapaisemalla. Ongelmana on usein aiemmin käytettyjen käsitteiden tulkitseminen. Esimerkiksi Hilda Käkikoski mainitsee kirjeenvaihdossaan toistuvasti ”nämä minun lapsellisuuteni” ja viittaa niillä taipumukseensa rakastua toistuvasti naisiin. Arkistot ovat arvatenkin väärällään tämänkaltaisia aineistoja, joita ei ole vielä tutkittu sateenkaarihistorian näkökulmasta.

Riikka Taavetti: Kaikkea voi tutkia sateenkaarihistorian näkökulmasta. Olen itse ollut järjestämässä Setan arkistoa Työväen Arkistossa, mutta edes sitä ei ole tutkittu kunnolla. Koska esimerkkejä tutkimuksesta ei ole, sateenkaarinäkökulma ei välttämättä näy perusopinnoissa. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä queer-historiaa tärkeänä, on paljon muitakin mielenkiintoisia tutkimusaiheita ja että suuri osa historiantutkimuksesta käsittelee edelleen yhteiskunnan ylätasoa.

Tuula Juvonen: Yhteiskunnan ylätasonkin tutkimus voisi kuitenkin pitää sisällään sateenkaarinäkökulmaa. Aihepiiri menee kuitenkin nopeasti vaikeaksi, jos rippeitä pitää kerätä sieltä täältä. Erityisesti gradun tekijälle tämä on vaikeaa. Minulla on paraikaa työn alla sateenkaarihistorian hakusanakirjan laatiminen tämän työn helpottamiseksi.

Onko aineistossa selkeää painotusta, löytyykö miehistä enemmän tietoa kuin naisista?

Riikka Taavetti: Osittain kyllä. Miesten kokemuksista löytyy esimerkiksi enemmän jälkiä oikeudenkäyntipöytäkirjoista.

Tuula Juvonen: Naiset ovat eläneet omia suhteitaan neljän seinän sisällä ja ystäväpiireissä. Jos tutkija onnistuu tunnistamaan tällaisia piirejä, aukeaa verkostoja tutkittavaksi. Miehet taas tapailivat toisiaan baareissa ja ravintoloissa laumoina, verkostot laajenivat isoiksi näkyviksi rihmastoiksi ja johtivat siksi todennäköisimmin kiinni jäämiseen – ja siitä syntyy aineistoa myös tutkittavaksi.

Riikka Taavetti: Näkyvyyteen vaikuttaa myös se, miten on suhtauduttu naisten seksuaalisuuteen. Onko naisten seksuaalisuutta pidetty ylipäätään olemassa olevana asiana? Voiko naisella olla miehestä riippumatonta seksuaalisuutta? Häkellyttävän usein löytyy esimerkiksi tapauksia, joissa ”kaksi siveää vanhaapiikaa asuu yhdessä” ilman, että heidän yhteiselämäänsä on kiinnitetty sen suurempaa huomiota.

Tuula Juvonen: Vanhapiikaoletukseen saattoi sisältyä myös naisia tukevaa hyväntahtoisuutta. 1900-luvun alussa homoseksuaaliset teot olivat kuitenkin rikollisia. Kun asiasta ei puhuttu julkisesti, ei tullut ilmiantoja, ei oikeustapauksia eikä vankeusrangaistuksia. Ydinperhemallista poikkeavia perheitä on kuitenkin ollut enemmän kuin tutkimus on halunnut edes tunnustaa.

Riikka Taavetti: Nämä erilaiset perheet on usein ohitettu. Erilaisten perheiden olemassaolo onkin kiinnostavaa paitsi sateenkaarihistorian myös perhe- ja sukupuolihistorian näkökulmasta.

Mikä suomalaisen sateenkaarihistoriantutkimuksen tilanne on verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja muuhun Eurooppaan?

Riikka Taavetti: Ruotsissa sateenkaarihistoriantutkimuksella on paljon pidempi historia. Siellä on tehty enemmän, mutta paljon on vielä jäljellä ja uusia näkökulmia nousee esiin.

Tuula Juvonen: Esimerkiksi Briteissä, Saksassa, Ranskassa ja USA:ssa, joissa ihmisiäkin on enemmän, myös lesbo- ja homotutkimuksesta kiinnostuneita tutkijoitakin on luonnollisesti enemmän. Tutkimusta tehdään paljon, ja ulkomaisesta tutkimuksesta voikin saada vauhtia omalle tutkimukselleen. Trans- ja sukupuolihistoriaan keskittyneitä arkistoja löytyy esimerkiksi Berliinistä, Amsterdamista ja Torontosta. USA:ssa ja Kanadassa on myös professoreja, joiden toimenkuvaan kuuluu lesbo- homo- ja queer-tutkimus, ja jotka saavat keskittyä kouluttamaan opiskelijoita siitä näkökulmasta.

Riikka Taavetti: USA:ssa ja Briteissä on ehtinyt tutkimukseen tulla jo kerroksiakin. Sateenkaarihistoriantutkimuksesta on tullut yliopistotutkimusta ensin lesbo- ja homotutkimuksen, sitten sukupuolentutkimuksen ja myöhemmin myös historiatutkimuksen kautta. Suomessa ei ole ehtinyt tapahtua samanlaista kerrostumista, mutta on hyvä, että on kansainvälisesti esimerkkejä, joihin omaa tutkimustaan voi suhteuttaa.

Tuula Juvonen: Mutta täytyy muistaa myös kontekstien erilaisuus. Esimerkiksi USA:n tutkimus pyöri 1990-luvulla lesbobaarien ympärillä, mutta suomalainen tutkimus keskittyy ihan muuhun, koska eiväthän naiset pitkään saaneet edes mennä ravintoloihin yksinään. 

Kun tarkastellaan historian ajanjaksoja, löytyykö erityisen suvaitsevia tai ei-suvaitsevia kausia?

Tuula Juvonen: Kyllä, esimerkiksi kansallissosialistinen Saksa.

Riikka Taavetti: Kansallissosialistinen Saksa oli synkkä verrattuna Weimarin Saksaan, joka sekään ei mikään tasa-arvon onnela ollut.

Tuula Juvonen: Mutta iloisempi aika kuitenkin. Berliinissä oli satoja sellaisia baareja, jotka markkinoivat itseään homo- ja lesbolehdissä.

Riikka Taavetti: Kansallissosialismi katkaisi kehityksen, josta olisi voinut tulla vapautusliike.

Tuula Juvonen: Ylipäätään on ollut ajanjaksoja, jolloin moninaisuuteen on suhteuduttu sallivasti, ja sellaisia, jolloin homoutta on pidetty rikollisena tai sairautena, ja se on tehnyt elämisen olosuhteista kehnoja.

Riikka Taavetti: Olosuhteiden kannalta on myös ollut iso ero, onko varakasta yläluokkaa vai elänyt taloudellisesti ahtaissa oloissa.

Minkälaisia ennakkokäsityksiä sateenkaarihistoriantutkimukseen liittyy?

Tuula Juvonen: Positiivisia ennakkokäsityksiä!

Riikka Taavetti: Uutta mielenkiintoa. Esimerkiksi tänä vuonna kansallismuseo pyysi puolentoista tunnin luennon sateenkaarihistoriasta. Ei sellaista olisi muutama vuosi sitten tapahtunut. Toisaalta edelleen törmää kysymyksiin siitä, kuka historian henkilö on homo ja kuka ei, mikä ei ole välttämättä kamalan kiinnostavaa. Joskus myös luullaan, että sateenkaarihistoriassa on kysymys vain seksistä tai seksin historiasta.

Mitä aiheesta kiinnostuneen Nörttityttöjen lukijan pitäisi tehdä?

Tuula Juvonen: Sateenkaarihistorian ystävät ry:n toimintaan voi lähteä mukaan. Tarvetta olisi esimerkiksi sivuston ylläpitäjälle.

Riikka Taavetti: Mikäli sattuu työskentelemään esimerkiksi kirjastossa tai arkistossa,  voi osallistua sateenkaarihistoriakuukauteen vaikka järjestämällä näyttelyn tai jakamalla verkossa tietoa omien kokoelmien sateenkaarevista helmistä.

Tuula Juvonen: Myös aineiston keräämisestä ja lahjoittamisesta Työnväen Arkistoon on hyötyä. Joku nörttitytöistä voisi tehdä vaikka ryhmähaastattelun aiheesta, kuinka sateenkaarevuus koskettaa nörttitytön elämää, ja tallettaa tämän haastattelun arkistoon tai museoon. Suomessa Työväen Arkisto ja Werstas ovat alkaneet kerätä aineistoa, jotta tulevaisuudessa tutkijat löytäisivät materiaalia yhdestä paikasta. Ja jokainen sateenkaarihistorian ystävä voi pitää huolen, että oma historia tallentuu – mielellään jotenkin muuten kuin bitteinä someen, jonne se väistämättä katoaa niin, etteivät tutkijat tiedä edes etsiä sitä.

Lopuksi vielä Riikan ja Tuulan kirjavinkit sateenkaarihistoriasta kiinnostuneille:

Tutkimuskirjallisuus:

Hagman, SandraSeitsemän kummaa veljestä (Gaudeamus, 2016)

Juvonen, TuulaVarjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Homoseksuaalisuuden rakentuminen sotienjälkeisessä Suomessa (väitöskirja, 2002)

Löfström, JanSukupuoliero agraarikulttuurissa – ”Se nyt vaan on semmonen” (SKS, 1999)

Mustola, Kati & Pakkanen, Johanna (toim.)Sateenkaari-Suomi: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa (Like, 2007)

Sorainen, Antu: Rikollisia sattumalta? Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeudenkäynnit 1950-luvun Itä-Suomessa (väitöskirja, 2005)

Taavetti, RiikkaQueer Politics of Memory: Undisciplined Sexualities as Glimpses and Fragments in Finnish and Estonian Pasts (väitöskirja, 2018)

Kaunokirjallisuusvinkkejä:

Hilvo, SamiViinakortti (Tammi, 2012)

Holappa, PenttiYstävän muotokuva (WSOY 1998)

Karjalainen, TuulaTove Jansson (Tammi, 2016)

Kinnunen, TommiNeljäntienristeys (WSOY, 2014)

Saisio, PirkkoPunainen erokirja (WSO, 2003)

Sinervo, Helena: Runoilijan talossa (Tammi, 2004) 

Sateenkaarihistorian ystävät ry

Sateenkaarihistoriakuukausi somessa hashtageilla #sateenkaarihistoriakuukausi #queerhistoriskmånad #queerhistorymonth