Lempeä muistutus: Väsymys ei ole ihmisen oletustila. (Kuva: Unsplash.)

Eletään lokakuuta. Illat ovat pimeitä, ruska alkaa olla enimmäkseen ohi, päivät ovat nuhaisia ja koko ajan väsyttää. Silti kyseessä on myös se taitekohta, jossa vuoden työt alkavat useimmiten kasaantua: vuosiraportteja pitäisi alkaa täyttää, loppuvuoden kilpailutukset ovat käynnissä, määräaikaiset työsuhteet päättyvät vuoden lopussa. Pitäisi pohtia, että miten järjestetään harrastusten joulujuhlia tai työpaikan virkistyspäiviä.

Ja sitten on vielä korona, jonka kanssa on eletty nyt maaliskuusta asti. Kukaan ei oikein tiedä, että milloin arki alkaa oikeasti palata normaalimmaksi, ja epävarmuus väsyttää. Monet niistä tavallisimmista keinoista huolehtia omasta jaksamisesta ovat nyt riskialttiimpia ja vaativat harkintaa: Voinkohan minä nyt mennä elokuviin? Onko ihan okei mennä hierojalle tai kampaajalle? Entä lautapeli-ilta kavereiden kanssa – uhka vai mahdollisuus?

Miten tällaisessa tilanteessa ylipäätään voisi huolehtia omasta jaksamisesta? Minä en tiedä, enkä ole asiantuntija, mutta sen tiedän, että väsymys ja stressi eivät ole, eikä niiden kuulukaan olla, ihmisen perusolotila. Joten tässä muutama tärkeä muistutus:

1. Elämme edelleen keskellä globaalia pandemiaa. Se tarkoittaa sitä, että on ihan ymmärrettävää, että kaikkea ei vain jaksa. Epävarmuus on aina kuluttavaa, ja nyt jos koskaan on syytä olla itselleen armollinen. Vaikka aikaa kotona olisikin ehkä koronasta johtuvien syiden vuoksi enemmän, se ei tarkoita sitä, että nyt olisi velvollisuus käyttää se jotenkin luovasti. Ei tarvitse lukea enemmän tai opetella soittamaan pianoa tai kirjoittaa kymmeniä postikortteja. (Mutta saa, jos se auttaa omaa jaksamista, tietenkin.) On myös ihan normaalia olla tavallista väsyneempi. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun siirrytään kohtiin kaksi ja kolme:

2. Vaikka paljon puhutaankin self-caresta, rikkinäistä ja kuluttavaa arkea ei korjata pelkästään kylpypommeilla, kirjapaketeilla tai hömppäelokuvilla. Pidemmän päälle on tärkeää yrittää nähdä se, mikä oikeasti väsyttää. Usein se voi olla pelkkä kaamosaika ja onhan siinäkin riittävästi syytä, mutta lankasotkun ydin voi olla myös paljon syvemmällä. Sen syyn etsiminen ei ole helppoa, mutta todellista self-carea on yrittää. Jos olet jatkuvasti väsynyt, stressaantunut ja ahdistunut, syy on usein yhtä kiireistä viikkoa tai kaamosaikaa syvemmällä. Yleisiä ohjenuoria ei voi antaa, koska tällaisia syitä on yhtä monta kuin ihmisiä, mutta pidemmän päälle osaan sanoa ainakin tämän: työn ei kuulu olla pelkkää selviämistä päivästä toiseen. Harrastusten ei kuulu olla pelkkää stressiä tai pinnistelyä viikosta toiseen. Sosiaalisen median ei tarvitse olla suoritus tai velvollisuus. Jos tuntuu, että jokin näistä mainituista lauseista tulee lähelle, lankakerän pää on ehkä löytynyt.

3. Joskus lankakerää saa avattua pitkälle itsekin. Voi opetella sanomaan useammin ei, harjoitella tietoisesti sometaukojen pitämistä tai jättää yhden harrastuksen pois. Voi liikkua enemmän, syödä monipuolisemmin, mennä ajoissa nukkumaan. Kaikki ovat oikeasti hyviä keinoja, mutta – ja tämä on tärkeää – ne eivät välttämättä riitä. Joskus sitä on jo niin väsynyt, että keinojen tai vastausten löytäminen itse on liian vaikeaa. Siksi apua kannattaa ja saa hakea, oli se sitten ystävältä, lääkäriltä tai perheenjäseneltä. Väsymys ja stressi eivät ole olotiloina sellaisia, että niiden pitäisi olla oletustila, ja silloin kun näin on viikosta ja kuukaudesta toiseen, jokin on pielessä.

Lopuksi: Tämän pääkirjoituksen ei ole tarkoitus kuulostaa armottomalta. Jokainen meistä on välillä väsynyt, ja silloin kun on pahasti uuvuksissa, omaa tilannetta voi olla ihan mahdotonta ryhtyä korjaamaan yhtään mihinkään suuntaan. Tuntuu siltä, että on vaan pakko jaksaa, ja silloin jaksamisen pelastusrenkaita voivat olla vaikkapa värikkäät washiteipit, Twitchin pelistriimit tai YouTuben joogavideot. Elämä ei muutu yhdessä yössä, ja välillä jo pelkkä pinnalla pysyminen on hirvittävä ponnistus.

Ole itsellesi armollinen, mutta muista, että se ei tarkoita sitä, että sinun täytyisi suostua siihen, että olet loppuikäsi väsynyt ja uuvuksissa. Sitä ei kukaan saa sinulta vaatia – toivottavasti et vaadi itsekään.