Nörttityttöjen blogissa vietetään Ilmastoviikkoa 14.–20.9.2020. Ilmastoviikkoa vietetään vuosittain syyskuussa ympäri maailmaa. Ilmastoviikkoa on vietetty näyttävästi esimerkiksi Yhdysvalloissa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla sekä Aasiassa. Viikon synty kytkeytyy YK:n ilmastokokoukseen. Suomessa viikko ei ole vielä saavuttanut kovin suurta näkyvyyttä, joten nostakaamme sitä aivan erityisesti esille. Kantavana ajatuksena on, että viikon aikana keskitytään tekemään ilmastotekoja. Tuumasta toimeen siis!

Kahdeksan blogitekstissä käsiteltävää ilmastoaiheista kirjaa lattialla kannet ylöspäin.
Ilmastokirjoja niin lapsille kuin aikuisillekin. (Kuva: Ilona Riekkola)

Ilmastokirjallisuuden kirjo on valtava. Hakusanalla ”ilmasto” löytyy esimerkiksi Helmet-kirjastojen tietokannasta 289 teosta. Suomenkielisiä kirjoja näistä on 155 kappaletta, mikä sekin on hurja määrä. Esittelen tässä Nörttityttöjen Ilmastoviikon kunniaksi kahdeksan ilmastoon ja ilmastonmuutokseen liittyvää kirjaa, jotka käsittelevät aihettaan jollakin tapaa toiveikkaasti.

Berninger, Kati: Hiilineutraali Suomi (Gaudeamus 2012)

Tämä verrattain ohut, alle 200-sivuinen teos on selkeä perusesittely hiilineutraaliudesta sekä periaatteena että käytännössä. Tekstin lomassa on runsaasti esimerkkejä oikeista hankkeista ja palveluista, jotka edistävät hiilineutraaliuden tavoitetta. Ehkä juuri niistä tulee kirjan toiveikas perussävy: tämä on mahdollista, näin paljon olemme jo tehneet, kaikkea tätä on jo suunnitteilla. Olisi mielenkiintoista saada uusi katsaus näihin samoihin asioihin ja hankkeisiin nyt kahdeksan vuotta myöhemmin – mitä kaikkea uutta on jo kehitetty niiden pohjalta?

Isomäki, Risto: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (Into 2019)

Risto Isomäen kirjasta ei ainakaan optimismia puutu, heti nimestä alkaen. Pitkän linjan tiede- ja spefikirjailija kertoo ilmastonmuutokseen vaikuttavista asioista ja keinoista hidastaa sitä suomalaiset (tai Suomessa mahdolliset) keksinnöt ja projektit edellä. Kirja esittelee mielenkiintoisia kehityksessä olevia teknologioita kuten perovskiitti-aurinkokennot, piioksidiaerogeeli rakennusmateriaalina ja natriumakut sähköautoissa. Tiedenörtti minussa olisi kaivannut enemmän lähteitä, yksityiskohtia ja koherenssia kirjoittajan omien mielipiteiden ja irrallisten sivupolkujen sijaan, mutta  kirja on lukemisen arvoinen tulevaisuuden visioinnista kiinnostuneille.

Pihkala, Panu: Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Kirjapaja 2017) & Mieli maassa? Ympäristötunteet (Kirjapaja 2019)

Panu Pihkala on kirjoittanut ympäristön ja ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden käsittelystä kaksi kirjaa, jotka ovat ilmestyneet 2017 ja 2019. Molemmissa teoksissa on periaatteessa sama aihe, mutta valittu näkökulma ja tarkoitus ovat erilaiset. Päin helvettiä? on takakantensakin mukaan ”ensimmäinen suomenkielinen teos ympäristöahdistuksesta”. Se kertoo laajasti kaikista niistä tunteista, joita ympäristön tila meissä herättää, sekä tavoista joilla ihmiset ovat niitä käsitelleet. Tiedenörttiä minussa ilahduttaa laaja kirjallisuusluettelo ja viitteet, tarinanörttiä taas useat viittaukset spefin merkkiteoksiin sekä kirjan läpi kulkeva vertauskuvallinen tarina, jossa kertoja kohtaa erilaisia ihmisiä laivassa, joka on matkalla kohti vakavaa törmäystä joskus tulevaisuudessa. Sain siitä enemmän irti kuin myöhemmästä Mieli maassa? –teoksesta, joka jäi minulle enemmän irrallisten tunteiden ja tunnesävyjen luetteloksi ilman konkretiaa. Pihkala toisaalta suositteleekin käyttämään kirjaa yhdessä erilaisten tunnetaitomateriaalien kanssa.

Pihkala on ympäristötutkija ja pohjakoulutukseltaan teologian tohtori, mutta on tietoisesti halunnut kirjoittaa teoksensa mahdollisimman helposti lähestyttäviksi kaikille. Kristillinen vakaumus näkyy kirjoissa vain ensimmäisen epilogissa, jossa Pihkala puhuu kristillisestä näkökulmasta aiheeseensa.

Fölster, Stefan: Maailmanloppu on peruttu (Atena 2009)

Tästä kirjasta minulle jäi ristiriitaiset tunteet, mutta päätin kuitenkin ottaa sen mukaan. Kirjoittaja on ruotsalainen taloustieteilijä, jolla ei ole muodollista koulutusta ympäristöasioihin, mutta joka on kuitenkin itsenäisesti opiskellut asiaa ja osallistunut aktiivisesti siitä käytyyn keskusteluun. Tekstiä on lähteistetty, mutta ei kattavasti, ja osa väitteistä jää kunnolla taustoittamatta ja vaikuttaa tahallisen kärjistetyiltä. Kirjan kantavana ajatuksena on se, että ilmastonmuutos on monimutkainen asia ja ihmiset reagoivat siihen eri tavoin: kirjailijan teesien mukaan meidät voidaan jakaa insinööreihin, skeptikoihin ja aktivisteihin. Fölster ei kiistä ilmastonmuutosta tai ihmisen vaikutusta siihen – päinvastoin – mutta hän uskoo, ettei muutosta voida täysin pysäyttää vaan siihen tulee sopeutua. Samaan aikaan kun kirja latoo lukijan eteen fatalistisia lukuja ja tietoja ihmisten käyttäytymisestä, se valaa uskoa siihen, että olemme kuitenkin menossa kohti parempaa ja että kyseessä on ilmastonmuutos, ei ilmastonloppu.

Turunen, Seppo: Luonto ihmisen aikakaudella (Into 2019)

Eläinfysiologian dosentin ja entisen Korkeasaaren eläintarhan johtajan teos käsittelee laajemmin ympäristöä eikä vain ilmastoa. Teoksessa kantavana teemana on oikeastaan se, että vain muutos on pysyvää. Turunen kertoo paljon siitä, miten ihminen on historiansa aikana vaikuttanut luontoon ja toisaalta siitä, miten luonto muuttuu koko ajan myös ihmisestä huolimatta. Hän tuo esille sen, miten kaupungistuminen on tuonut uudenlaisia elinympäristöjä monille lajeille ja vapauttanut toisaalta muita alueita ”takaisin” luonnolle. Erittäin mielenkiintoisia ovat lukuisat esimerkit siitä, miten vieraslajeiksi kutsutut kasvit ja eläimet eivät aina olekaan yksiselitteisen haitallisia, mutta niiden torjuminen ihmisten toimesta voi aiheuttaa tuhoa. Vaikka kirja ei olekaan täysin eheä  kokonaisuus, sen tuomat näkökulmat luonnon monimuotoisuuteen ovat kutkuttavia ja toivoa sytyttäviä.

Ertimo, Laura ja Ahokoivu, Mari: Ihme ilmat: miksi ilmasto muuttuu (Into 2019)

Ihme ilmat on tarinallinen tietokirja, jollaisia viime vuosien parhaat suomalaiset lasten tietokirjat ovatkin olleet pelkän tietotekstin sijasta. Sarjakuvamaisen tarinan lomaan on tuotu valtava määrä lapsentasoisesti selitettyä tietoa ilmastonmuutoksesta. Käsikirjoituksen on faktojen osalta tarkistanut akatemiatutkija, paleoekologi Maija Heikkilä, joten aivan heppoisin eväin ei asiaa ole lähdetty selittämään. Opin tästä kirjasta itsekin varmaan enemmän konkreettista tietoa ilmastonmuutoksesta kuin mistään aiemmin! Kirjan parhaita paloja ovat enkeli- ja demonihahmot Ilmastokeiju ja Fossiilimenninkäinen sekä eri tilanteissa esitellyt aikuiset, jotka kirjan edetessä voi löytää tapansa muuttaneina.

Tucker, Zoë ja Persico, Zoe: Rohkea tyttö ja jättiläiset (Lasten keskus 2020)

Greta Thunbergistä on ilmestynyt muutaman vuoden sisään useita kirjoja, joista monet on kirjoitettu lapsille. Rohkea tyttö ja jättiläiset on kirjoitettu aivan nuorimmille. Kuvakirjaa voi hyvin lukea aivan pienellekin, vaikkei tämä siitä paljon ymmärtäisi – oma alle kaksivuotiaani ihastui tähän kovasti. Taide on kaunista, pehmeää ja selkeää. Gretan tarina on kirjoitettu saduksi, jossa aikuiset esitetään ahneina jättiläisinä, jotka ovat jo lähes tuhonneet maailman. Kuten satuun kuuluu, tarinalla on onnellinen loppu, joka valaa toivoa aikuiseenkin.