Nörttityttöjen blogissa vietetään Ilmastoviikkoa 14.–20.9.2020. Ilmastoviikkoa vietetään vuosittain syyskuussa ympäri maailmaa. Ilmastoviikkoa on vietetty näyttävästi esimerkiksi Yhdysvalloissa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla sekä Aasiassa. Viikon synty kytkeytyy YK:n ilmastokokoukseen. Suomessa viikko ei ole vielä saavuttanut kovin suurta näkyvyyttä, joten nostakaamme sitä aivan erityisesti esille. Kantavana ajatuksena on, että viikon aikana keskitytään tekemään ilmastotekoja. Tuumasta toimeen siis!

ENSIMMÄINEN PÄTKÄ: Helsinki–Tallinna

29.10.2019

Olen lähtenyt kotoa hieman liian myöhään, onhan vasta aamu ja aivot puoliksi nukuksissa. Olen aliarvioinut kauanko minulla kestää kävellä Länsisatamaan. Olen unohtanut, että lauttani lähtee uudesta terminaalirakennuksesta, joka on 550 metrin päässä vanhasta. Puoli kilometriä on kiireessä paljon.

Vedän perässäni matkalaukkua, reppu painaa selkää, hiki valuu. Juoksen.

Matkani merta ja maata pitkin Helsingistä Varsovaan alkaa myöhästymispaniikilla ja hillittömällä loppuspurtilla. Haukon henkeäni, kun pääsen kiiltävänvalkoiseen terminaalirakennukseen. Olen juuri ja juuri ajoissa. Paniikki hälvenee vasta, kun astun sisään Tallink Megastariin.

Olen valinnut tämän nimenomaisen lautan, koska halusin matkustaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Tallink Megastar käyttää maakaasua polttoaineena ja on muutenkin selvitystyöni perusteella ekologisin vaihtoehto Tallinnan-lautoista.

Kannella katselen taustalle kutistuvaa Tuomiokirkkoa. Laivan vanavesi kuohuu, lokit syöksyvät kalan perässä, tuuli herättelee. Nyt se on alkanut! Matkani kodistani Helsingistä Varsovaan – lentämättä.

Miten lähteä liikkeelle?

Varsovaan lentäminen olisi eittämättä nopeampaa. Lentomatka Helsingistä Varsovaan kestää 2,5 tuntia. Yhteensä kotoa määränpäähäni Varsovaan kestäisi ovelta ovelle lentokentän kautta viitisen tuntia. Olen lentänyt Puolaan ennenkin: kevyt matka.

Mutta olen ollut teini-ikäisestä lähtien ilmastoahdistunut, ja olen lentänyt viime vuosina mm. tutkijan töiden takia ihan liikaa. En halunnut lentää, mutta halusin matkustaa Varsovaan kumppanini luokse. Minua kutkutteli kokeilla jotain uutta, jotain, joka kuormittaisi planeettaamme vähemmän.

Miten siis luonnistuisi matka Puolaan meri- ja maateitse?

Otin naamakirjan avuksi ja kyselin kavereilta, mikä olisi paras reittisuunnitelma. Minulla on joitain kavereita, jotka ovat matkustaneet maata pitkin esimerkiksi Iso-Britanniaan asti, ja he tarjosivatkin hyviä neuvoja. Suosittelen siis kysymään kaverilta! Suosittelen lämpimästi myös Maata pitkin -sivustoa: sieltä löytyy erinomaisia vinkkejä maata pitkin matkustamista suunnittelevalle.

Selvittelin parhaita vaihtoehtoja. Tukholman kauttakin olisi päässyt, mutta se vaikutti pidemmältä reitiltä. Pohdin rahtilaivavaihtoehtoakin, mutta sen selvittely tuntui omassa tilanteessani vaivalloiselta. Siksi päädyin reittiin Helsinki-Tallinna-Vilna-Varsova.

Baltian maihin ollaan rakentamassa Rail Balticaa, joka valmistuttuaan yhdistää Baltian keskieurooppalaisiin junaverkostoihin. Se kuitenkin valmistuu aikaisintaan vuonna 2026, eli siitä ei ollut iloa viimevuotiseen matkaani. Olen kuitenkin tosi iloinen, että tällainen rataprojekti on tekeillä!

Sitä ennen kuitenkin Tallinnasta Varsovaan tarvitsee mennä bussilla. Linjavaihtoehdoista Eurolines ja LuxExpress vaikuttivat parhailta. Valitsin näistä LuxExpressin, koska sitä mainostettiin mukavimpana vaihtoehtona. Koska matkani sisältäisi öitä bussissa, halusin mukavan penkin.

1114 km Helsinkis
Vilnasta Helsinkiin on tämän kyltin mukaan 1114 km.
(Kuva: Sara Norja)

TOINEN PÄTKÄ: Tallinna–Vilna

29.–30.10.2019

Bussiaikataulut ja -yhteydet ovat sanelleet oman aikatauluni. Laiva saapui jo puolenpäivän aikaan, bussi lähtee vasta illemmalla. Vein heti matkatavarani säilöön Tallinna Bussijaamiin, ja olen viettänyt nautinnollisen päivän itsekseni Tallinnassa. Hyvää ruokaa, Fotografiska-museon upea taidenäyttely ja lisää ruokaa. Nyt on aika astua LuxExpressin bussiin. Tämä linja-auto vie minut sujuvasti Tallinnasta Vilnaan, jossa vaihdan toiseen LuxExpressin bussiin.

Tallinnasta Vilnaan menee noin 8 tuntia. Vietän siis yön bussissa ensimmäistä kertaa ikinä. Matka sujuu yllättävän mukavasti: minulla on silmämaski naamalla, matkatyyny niskaa tukemassa ja peittonani iso shaali. Jalassa tietenkin villasukat. Nukun pätkittäin, mutta saan kuitenkin levättyä ja nukuttua yhden pidemmänkin pätkän. Bussi matkaa Latvian kautta Liettuaan. Saavumme Vilnaan kukonlaulun aikaan. Odottelen väsyneenä seuraavaa bussia, mutta onneksi on selkeää, mistä se lähtee. Muitakin matkustajia on odottelemassa.

Mitä mukaan maata pitkin matkaajalle?

Suosittelen matkustusmukavuuden takaamiseksi ainakin seuraavia tilpehöörejä:

  • villasukat
  • unimaski
  • korvatulpat
  • matkatyyny
  • vilttinä toimiva huivi
  • riittävästi eväitä

Itselleni matkakirja on myös ehdoton. Käytän matkoilla lukulaitettani. Sen e-syövereissä lepää monen monituista lukematonta e-kirjaa, eli lukeminen ei lopu kesken matkan.

KOLMAS PÄTKÄ: Vilna–Varsova

30.10.2019

Bussinvaihto sujuu ongelmitta. Nukun vielä vähäsen, mutta aamun sarastaessa siirryn aamupalapuuhiin. Otin tukevat eväät mukaan – paljon enemmän kuin mitä tarvitsenkaan. Nälkäkärtyssä on inhottavaa matkustaa, eli suosittelen runsaita eväitä. Luen, kirjoitan, katselen maisemia. Maisemat ovat upeita. Liettualaista maaseutua, sitten puolalaista maaseutua.

Puolan rajalla bussi pysäytetään. Olen hämmentynyt, mutta kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen rajatarkastus. Olen todella iloinen, että muistin ottaa passin mukaan. Joiltain matkustajilta näytetään kysyvän jotain kysymyksiä, mutta sotilaan oloinen henkilö vain vilkaisee passiani ja nyökkää. Suomen kansalaisen etuoikeuksia.

Pysäytyksen jälkeen matka jatkuu. Alan jo tylsistyä ja selkä ei kovin tykkää pitkittyneestä istumisesta, mutta vähän yli 8 tunnin perästä määränpää jo häämöttää. Bussi kaartaa viimein Varsovan bussiasemalle klo 14.30, myöhässä aikataulusta (mahdollisesti rajapysähdyksen takia). Kumppanini vilkuttaa ikkunan takaa. Olen perillä!

Mennään syömään ramenia. Ruuasta iloisena pääsen vihdoin viimeisen raitiovaunupätkän ja lysähdän kumppanini sänkyyn.

Matkassa Helsingistä Varsovaan kesti yhteensä puolisentoista päivää. Pitkä matka, mutta se sisälsi kuitenkin myös kokonaisen päiväretken Tallinnassa. Näin asioita, joita en olisi lentäen nähnytkään. Eikä kroonisesti vaivaava selkänikään ole kipeä – LuxExpressin istuimet olivat sen verran mukavat. Huoun tyytyväisyyttä ja iloa. Kyllä matkustaa voi lentämättäkin!

Pałac Kultury i Nauki eli Kulttuurin ja tieteen palatsi Varsovan keskustassa
Neuvostoliiton “lahja Puolan kansalle”, Pałac Kultury i Nauki eli Kulttuurin ja tieteen palatsi Varsovan keskustassa – sateenkaaren väreissä loistaen.
(Kuva: Sara Norja)

PALUUMATKA

3.–4.11.2019

Minulla on ollut ihania päiviä Varsovassa. Paluumatka Helsinkiin alkaa yöllä. Menen lauantaiyönä bussilla Varsovasta Vilnaan – jonne sitten jäänkin päiväksi viettämään aikaa Vilnassa asuvan ystävän ja hänen perheensä kanssa. Maata pitkin matkustaminen tarjoaa tällaisiakin mahdollisuuksia! Ihana syyspäivä taittuu iltaan. Olen todella väsynyt, koska takana on jälleen yksi bussissa nukuttu yö, eli ei erityisen hyvin levätty. Mutta olen jaksanut koko päivän leikkiä lasten kanssa ja seikkailla Užupis-alueen kurpitsanäyttelyssä.

Myöhään illalla löydän helposti bussini, ja taas alkaa bussiyö. Jos olisin varannut matkustukseen enemmän aikaa, olisin voinut yöpyä vilnalaisten ystävieni luona. Kaksi yötä peräkkäin bussissa ei ole mitään herkkua, menomatka sujui siinä mielessä kevyemmin. Mutta en kadu mitään: oli ihanaa nähdä Vilnan-ystäviäni pitkästä aikaa.

Aamuvarhain saavun Tallinnaan. Kävelen vanhankaupungin läpi silmät seisten ja koitan löytää auki olevaa kahvilaa, josta voisin saada aamupalaa. Väsy aiheuttaa kranttuutta, joten olen tyytymätön ketjukahvilaan, jonne päädyn. Mutta sainpahan tilattua aamupalani ruostuneilla viron taidoillani.

Raahaan matkalaukkuni ja itseni aamupalan jälkeen kohti satamaa. Niin alkaa matkan viimeinen pätkä: Tallinnasta lautalla Helsinkiin. Laivan kannella katsellen Helsingin Tuomiokirkon lähestymistä tunnen suurta tyytyväisyyttä: niin vaan pystyinkin matkustamaan Varsovaan ja sieltä takaisin lentämättä.

Paluumatkaan Varsovasta Helsinkiin on Vilnan-pysähdys mukaan lukien kulunut kaksi yötä, yksi päivä siinä välissä ja vielä lyhyt lauttamatka. Ilman Vilnan-päivää olisi matka ollut vain 8 + 8 tuntia sekä lauttamatka.

Rohkeasti matkaan!

Tällä hetkellä koronapandemia estää suurimman osan matkustelusta. Suosittelen kuitenkin maailmantilanteen taas sen salliessa ehdottomasti maata pitkin matkustusta kaikille, joiden on mahdollista lohkaista vähän enemmän aikaa itse matkantekoon. Olen sittemmin mennyt myös Kaunakseen maata pitkin – kaupunki, jonka kauneutta ihastelin bussin ikkunasta Liettuan läpi mennessä, on tullut tutuksi myös itsessään.

Koen ilmastoahdistuksen lisäksi lentämisen muutenkin stressaavaksi. Kamalasti jonottamista, kiiruhtamista, inhottavuutta. Lautalla ja bussilla kulkiessa tulee pakostakin pidempiä vaihtovälejä, mikä johti ihanaan kiireettömyyden tunteeseen – niin, sitä matkan ensimmäistä juoksuryntäilyä lukuun ottamatta. Mutta päällimmäisenä tunteena oli todellakin stressittömyys. Ehdin nähdä ja kokea kaikenlaista matkan varrella, ei vain määränpäässäni. Ehdin fiilistellä ja käydä museoissa. Matkustaa.

Tallinnan vanhaa kaupunkia
Tallinnan vanhaa kaupunkia.
(Kuva: Sara Norja)