Historian jännät naiset on uutuuskirja, joka marssittaa esiin liudan naisia, joista et ole ehkä koskaan kuullutkaan. Jokainen nainen on kuitenkin tehnyt elämässään jotain erikoislaatuista, nerokasta tai jännää. Kirja keräsi ensiksi suosiota sosiaalisen median ilmiönä ja se rahoitettiin mesenaattikampanjan avulla. Kaiken taustalla on historianörtti Maria Pettersson, joka alkoi kirjata ylös kiinnostavia historiallisia naisia roolipelikampanjaansa.

Kirjan kansikuva, kolme naista.
Historian jännät naiset ilmestyi 19.8.

Maria Pettersson rakasti lapsena historiaa, mutta ei löytänyt sieltä tarpeeksi kiinnostavia naisia. Teini-iässä historiaharrrastuksen mukaan tulivat larppaaminen ja roolipelaaminen.

”Uskon, että Nörttityttöjen lukijat ymmärtävät, mistä puhun”, Pettersson kertoo innostuneena videohaastattelussamme.

Kaiken takana on valtava historianörtteily. Pettersson kuvailee, miltä tuntuu uppoutua aamuyön tunneille asti jännittävään tutkimukseen ja kuinka työpäivän jälkeen on mahtavaa olla hetki yksin ja paneutua historialliseen aineistoon omassa huoneessaan.

Muistiinpanoja lukuisista kiinnostavista historiallisista naisista oli ehtinyt kertyä valtavasti. Pettersson oli kirjannut naisia ylös aina kun niitä oli tullut vastaan. Hän halusi todistaa, että naiset ovat aina tehneet kiinnostavia juttuja.

”Roolipelien ja larppien naishahmoista on keskusteltu vilkkaasti niin kauan, kun pelejä on ollut olemassa. Joidenkin mielestä naishahmot eivät saisi tehdä juuri mitään, jotta peli pysyisi historiallisesti paikkaansa pitävänä. Mielestäni se on kuitenkin täysin virheellinen käsitys ja lisäksi huonoa pelisuunnittelua”, Pettersson sanoo.

Pettersson on vetänyt itse keksimäänsä viktoriaaniseen Englantiin sijoittuvaa roolipelikampanjaa jo noin kymmenen vuotta. Pelin hahmot ovat teinityttöjä, jotka saavat maagisia voimia. Viktoriaaninen miljöö luo tiukan ympäristön, jossa hienoston tyttöjä säätelevät monet sosiaaliset säännöt. Peli on edennyt vuosien aikana sisäoppilaitoksesta hahmojen debydanttivuoteen.

”Olen panostanut omissa peleissäni siihen, että niistä löytyy historiaan perustuvia kiinnostavia naishahmoja tai että käytän heitä fiktiivisten hahmojeni esikuvina. Jos joku esimerkiksi väittää, etteivät naiset ole koskaan kaksintaistelleet, voin esitellä heille La Maupinin. Hän on oiva esimerkki 1700-luvulla eläneestä naisesta, joka oli kaksintaistelun mestari.”

Monet Historian jännien naisten naisista ovatkin alun perin Petterssonin roolipelihahmoja. Edellä mainitun La Maupinin lisäksi myös Zheng Shi, maailman suurimman merirosvolaivaston kapteeni, on päässyt mukaan sekä kirjaan että peliin.

Petterssonin mielestä on järjetöntä ajatella, etteikö nainen voisi tehdä jotain kiinnostavaa historian kaikkina aikoina. Hän toivoo, että hänen uutuuskirjansa viimeistään todistaa sen. Halutessaan Historian jänniä naisia voi käyttää myös tulevaisuuden larppeja suunnitellessaan.

Kuva Maupinista röyhelöinen mekko päällään.
La Maupin (s. n. 1670) oli oopperatähti, miekkamestari ja seikkailijatar, joka harrasti laittomia kaksintaisteluita ja pilkkalauluja sekä vietteli aatelismiehiä ja nunnia. Hän esiintyy sekä Petterssonin roolipelikampanjassa että hänen kirjassaan.

Sosiaalisesta mediasta kansien väliin

Historian jännien naisten tie kirjaksi ei ollut suoraviivainen. Tarvittiin suosittu Twitter-sarja ja Facebook-ryhmä sekä onnistunut mesenaattikampanja ennen kuin Historian jännät naiset näki päivänvalon nykyisenä 500 sivun mittaisena niteenään.

Petterssonille ei ollut alusta asti selvää, että hän hyödyntäisi laajaa muistiinpanokokoelmaansa tietokirjan kirjoittamiseen.

”Alun perin historian jännät naiset oli minun kesäprojektini. Ajattelin, että joku muukin saattaisi olla kiinnostunut menneisyyden naisista. Aloin julkaista tarinoita twiittiketjuina kesällä 2019. Ne alkoivat kerätä suosiota, ja pian ihmiset pyysivät kirjaa. Sain yhteydenottoja myös kustantamoilta. Olin aluksi vastahakoinen, koska minulla on päivätyö ja tiesin, ettei twiittejä voi noin vain painaa kirjaksi. Ne vaatisivat aika paljon muokkaamista”, Pettersson kertoo.

Petterssonin twiitit kasvoivat ilmiöksi. Historian jännät naiset vaikutti kaivatulta teokselta. Kirjaa olisi myös helpompi lukea kuin sosiaalista mediaa, jossa jutut katoavat helposti.

”Ihmisillä oli tarve kuulla naisten tarinoita. Toisaalta monet halusivat kuulla myös siistejä juttuja. Kaikki kirjan tarinat ovat kiinnostavia ihan itsessäänkin, sukupuolesta riippumatta. Toivon, että kukaan ei lue kirjaani siksi, koska naisten tarinoita pitäisi lukea vaan siksi, koska tarinat ovat niin erikoisia ja jännittäviä.”

Kustantamo löytyi ja kirjoitusprosessi alkoi. Pettersson kirjoitti hänen mielestään kiinnostavista naisista lyhyet tarinat, mutta tarinoita kertyi paljon eikä hän osannut karsia. Pettersson lähetti tarinat kustannustoimittajalleen ja pyysi tätä karsimaan tarinoita hänen puolestaan.

”Kustannustoimittaja oli aika pitkään hiljaa ja ehdin jo miettiä, että mitähän nyt tapahtuu. Lopulta sain häneltä viestin. Hän oli lukenut käsikirjoituksen ja näyttänyt sen myös kustantajalle. He molemmat olivat pitäneet teksteistä niin paljon, ettei niistä voisi heidän mielestään karsia juuri mitään pois. Päätimme sitten tehdä alkuperäistä paksumman kirjan. Ajattelin projektin alussa, että teen jotain kevyttä ja nopeaa, mutta kirjoitinkin 500 sivua!” Pettersson nauraa.

Zheng Shi
Zheng Shi (s. 1775) oli kiinalainen merirosvokapteeni, joka kokosi maailman mahtavimman merirosvolaivaston.

”Paksuuden takia kirjassa ei myöskään ole täydellistä lähdeluetteloa. Se olisi tehnyt kirjasta varmaan puolet paksumman”, Pettersson lisää ja korostaa, että kirja on pikemminkin huolellisesti taustoitettu viihdekirja kuin akateemiset kriteerit täyttävä historiantutkimus.

”Käytin lähteinä tutkimusta monilla kielillä. Osa lähteistä löytyi kätevästi englanniksi, mutta osa piti kaivaa todella monen mutkan takaa. Olen käyttänyt lähteenä esimerkiksi vanhaa serbokroaatinkielistä kirjeenvaihtoa, joka on metsästetty suurella vaivalla venäläisestä arkistosta.”

Suurin osa taustatyöstä on tehty kirjoittamisen aikana. Vaikka Pettersson oli kirjoittanut naisten tarinoita ylös jo vuosikausia, lähes kaikki piti tarkistaa uudestaan. Hän tilasi paljon kirjoja netistä ja selasi lukuisien lehtien arkistoja.

”Monien sanomalehtien arkistot yltävät sadankin vuoden taakse, jos vain maksaa tilausmaksun”, Pettersson vinkkaa.

”Sain somepostauksista hyvän rungon teksteilleni, mutta minun piti silti tarkistaa ja tuplatarkistaa lähteiden luotettavuus. Olen ammatiltani toimittaja ja tehnyt faktantarkistusta aiemmin, mutta tätä kirjaa varten faktoja piti tarkistaa paljon enemmän kuin uutisjuttua varten.”

Somepostausten muokkaaminen oli oma prosessinsa. Pettersson oli nostanut Twitteriin ja Facebookiin kaikki mehevimmät yksityiskohdat, mutta kirjaan hän halusi lisää kontekstia.

”Tavoitteeni on, että lukija ymmärtää, miksi kirjan naiset ovat niin mielenkiintoisia ja ajalleen poikkeuksellisia.”

Maria Pettersson,
Maria Pettersson

Menestynyt mesenaattikampanja

Historian jännät naiset rahoitettiin joukkorahoituskampanjalla mesenaatti.men kautta. Mesenaatti.me on Suomen ensimmäinen ja isoin vastikepohjaiseen joukkorahoitukseen tarkoitettu palvelu. Joukkorahoitus tarkoittaa rahoitusmuotoa, jossa ihmiset osallistuvat heille tärkeän hankkeen rahoitukseen. Vastikkeellisessa joukkorahoituksessa rahoittajat saavat esimerkiksi hankkeen lopputuotteen, palveluita tai elämyksiä. (Lähde: mesenaatti.me)

Historian jännät naiset on toistaiseksi Suomen toiseksi onnistunein kirjan julkaisuun liittyvä kampanja. Se keräsi 45 819 euroa yhteensä 1 077:ltä mesenaattitukijalta.

Kampanja ylitti odotuksen, sillä sen tavoitteeksi oli asetettu 10 000 euroa ja minimitavoitteeksi 2 000 euroa. Minimitavoite tarkoittaa pienintä mahdollista summaa, jonka täyttyessä hanke toteutetaan ja jolloin mesenaatit saavat mesenaattilahjansa.

Miten Historian jännät naiset päädyttiin rahoittamaan mesenaattikampanjan avulla?

”Syksyllä 2019 monet olivat valmiita ostamaan kirjan välittömästi. Ongelma vain oli se, ettei minulla vielä ollut kirjaa, mitä myydä”, Pettersson sanoo.

”Samalla monet ottivat minun suoraan yhteyttä ja sanoivat olevansa valmiita mesenoimaan kirjaani. Suomessa on rahoitettu joitain kymmeniä kirjoja joukkorahoituksen avulla, kuten Suvi Auvisen Lihan loppu. Suvi sattuu olemaan ystäväni, joten kysyin häneltä neuvoja. Mesenointi alkoi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Historian jännät naiset -ilmiö oli syntynyt internetissä, joten alkoi tuntua oikealta, että se myös jatkaisi elämäänsä mesenointikampanjan avulla”, Pettersson kertoo.

Pettersson esitteli mesenointi-idean kustantamolleen Atenalle. Kustantamo näytti idealle vihreää valoa. Kyseessä oli myös Atenan ensimmäinen joukkorahoitettu kirja.

Petterssonia mietitytti aluksi, jaksaisivatko mesenaatit odottaa kirjaa peräti vuoden verran.

”Toisaalta menesaattikampanja oli hyvä keino takoa, kun rauta oli kuumaa. Kampanja kannatti toteuttaa, kun somemenestys oli vielä tuoreessa muistissa”, Pettersson muisteee.

Nyt kun kirja on ilmestynyt, ihmiset ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä. Kirja on paksu ja upean näköinen.

”Ulkoasun on suunnitellut graafikko Maria Manner, johon olen muuten tutustunut larppaamisen kautta”, Pettersson sanoo.

Kirjallisuuden kentän kaventuessa joukkorahoitus on yksi keino osoittaa, että yleisö on edelleen kiinnostunut kirjallisuudesta. Monet nykypäivän kirjat eivät olisi kenties nähneet päivänvaloa, ellei niitä olisi joukkorahoitettu. Mitä onnistuneessa joukkorahoituskampanjassa kannattaa sitten ottaa huomioon?

”Omaa hankettaan täytyy uskaltaa tuoda esiin, vaikka se kuinka tuntuisi kiusalliselta. Minua neuvottiin, että kampanjaan kannattaa panostaa alussa ja lopussa eikä kampanja saa olla liian pitkä. Päädyin kolmen viikon kampanjaan, mikä oli hyvä mitta. Se aikaa jaksoi olla aktiivinen”, Pettersson summaa.

Kaikkia neuvoja ei kuitenkaan kannata kuunnella, sillä kaikki ei välttämättä tunnu omalta. Petterssonia muun muassa neuvottiin tekemään kampanjastaan video, mihin hän ei ryhtynyt.

”Pyysin sen sijaan Maria Manneria suunnittelemaan hienoja grafiikkoja, joita käytettiin muun muassa kangaskasseissa. Näin mesenoija näki suunnilleen, mikä oli hankkimassa, vaikka itse kirjan ulkoasu ei ollut vielä valmis.”

Petterssonin tekemä kiitoskortti mesenaatilleen: Katariina Suuren kuva ja teksti "Kiitos Outi! Terveisin Katariina Suuri, toinen kulttuurimesenaatti"
Petterssonin tekemä kiitoskortti mesenaatilleen.

Kolmen viikon aikana Pettersson rummutti kampanjaansa sosiaalisessa mediassa.

”Sain energiaa siitä, että olin oikeasti todella innoissani kirjastani. Lisäksi ilahduin aidosti joka kerta, kun sain uusia mesenaatteja. Toivottavasti innostukseni vaikutti aidolta, koska sitä se todellakin oli! Jossain vaiheessa aloin postata kiitosviestejä: tein kuvia historian kuuluisista mesenaateista, kuten Katariina Suuresta ja liitin siihen tekstin, jossa kerroin tukijoilleni heidän liittyneen historian suurten mesenaattinaisten joukkoon.”

Vaikuttiko mesenaattikampanja jollain lailla kirjoitustyöhösi?

”Ihmisten kiinnostus antoi minulle energiaa kirjoittamiseen. Tajusin myös, että nyt minun on oikeasti myös kirjoitettava se”, Pettersson nauraa.

Alun perin yksin kampanjan tarkoituksista oli mahdollistaa kirjoitusvapaa Pettersonin päivätöistä. Sitten iski korona.

”Yhden työt loppuivat silloin, toisten tuplaantuivat. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. En olisi mitenkään voinut ottaa töistäni vapaata, joten kirjoitin kirjan töiden ohessa. Mesenointikampanja oli kuitenkin valanut minuun uskoa, että ainakin tuhat ihmistä on kiinnostunut kirjasta ennen kuin he ovat nähneet siitä sivuakaan.”

Freddie ja Truus Oversteegen
Hollantilaissisarukset Freddie (s. 1925) ja Truus (s. 1923) Oversteegen näyttivät viattomilta, mutta toimivat vastarintaliikkessä natseja vastaan. He pelastivat juutalaislapsia, räjäyttivät rautateitä, viettelivät upseereita ja ampuivat natseja.

Historian jännät naiset: ilmiö

Tätä haastattelua tehdessä Atena on juuri kertonut Petterssonille, että Historian jännistä naisista otetaan toinen painos. Kesäprojektista on kasvanut suuri ilmiö, joka täyttää edelleen sosiaalisen median mutta näkyy nyt myös kirjakaupoissa.

Kuluneen vuoden aikana historian jännien naisten nimissä on järjestetty muun muassa Historian jännät naiset Wikipediaan -tempaus. Naistenpäivänä 8.3.2020 Helsingin keskuskirjastoon Oodiin kokoontui parisenkymmentä ihmistä. Päivän aikana Wikipediaan ahkeroitiin lisää sivuja menneisyyden naisista.

Keväällä 2020 Pettersson kirjoitti naisista myös lapsiystävällisiä versioita. Hän halusi auttaa koululaisia, heidän vanhempiaan ja opettajia niin kauan kuin koulut olisivat kiinni. Projekti osoittautui odottamattoman haastavaksi, sillä jokainen tarina täytyi kirjoittaa uudelleen niin, että nuoretkin lukijat ymmärtäisivät sen.

”Projektin aikana havaitsin myös, kuinka vähän naisia edelleen esiintyy historiantunneilla. Olen itse käynyt kouluni 90-luvulla. Luulin, että tilanne olisi siitä parantunut. Nykypäivänkin kirjojen perusteella voi tulla olo, ettei naisia ole edes olemassa! Pidän tätä erikoisena, koska historian tutkimus on muuttunut viime vuosikymmeninä valtavasti. Nykyään tutkitaan paljon köyhien, arjen ja naisten historiaa. Miksi koulujen historiantunneilla puhutaan vain miehistä ja sodasta?”

Petterssonin mukaan tämä on johtanut siihen, ettei naisia tunneta.

”Tämä kävi ilmi muun muassa silloin, kun äänitin historiallisia naisia käsittelevää podcast-sarjaani, joka alkaa 16.9. Joka jaksossa vierailee nainen, joka on oman alansa asiantuntija. Käsittelemme yhdessä hänen alansa merkittäviä naisvaikuttajia. Vieraani olivat muun muassa professoreja ja feministejä, eivätkä he silti olleet välttämättä kuulleet, että joku nainen on tehnyt heidän alallaan merkittävän keksinnön. Kyse ei tietenkään ollut vierailijoiden sivistymättömyydestä vaan siitä, ettei naisten olemassaoloa nosteta esiin edes niillä tieteenaloilla, joissa he ovat tehneet jotain merkittävää”, Pettersson sanoo.

Podcast on osa Historian jänniä naisia, mutta Pettersson toivoo, että ilmiö lähtisi elämään myös omaa elämäänsä.

”Mielestäni on mahtavaa, että kirjani on inspiroinut ihmisiä etsimään itsenäisesti lisää tietoa kiinnostavista naisia. Kaikista hienointa minusta olisi, jos Historian jännät naiset olisi vain lähtölaukaus suuremmalle naisten historian liikkeelle”, Pettersson sanoo.

Historian jännät naiset kertoo naisista, jotka tekivät elämänsä aikana jotain ajalleen hyvin epätyypillistä. Minkälaisia nykyajan naisia voisi päätyä tulevaisuudessa vastaavanlaiseen kirjaan?

”Kirjani kaikkia naisia yhdistää se, että he ovat menneet valtavalla sisulla valtavirtaa vastaan. Joskus se on johtanut suuriin sankaritekoihin ja joskus suuriin rikoksiin. Kaikki ovat kuitenkin tehneet jotain sellaista, mikä ei siihen aikaan ole ollut naisille tavallista, sallittua tai sopivaa. Nykypäivän naiset pystyvät tekemään jo todella monia asioita. Todennäköisesti tulevaisuuden kirjaan päätyisi kuitenkin sellaisia naisia, jotka tekevät jotain poikkeuksellista erittäin sisukkaasti”, Pettersson summaa.

Maria Pettersson ja historian naiset -podcast alkaa 16.9. Yle Areenalta. Sarjassa on 13 jaksoa.