Olen tiennyt kuuluvani sateenkaarikansaan puolet elämästäni. Se on niin normaali osa arkeani ja elämääni, että hämmästelen sitä, että pitää tulla jollekulle ulos kaapista tai huomata maailman jatkuva heteronormatiivisuus. Suuri osa lähipiiristäni on jollain tapaa sateenkaarevaa, ja välillä yllätyn siitä, jos joku kertoo olevansa hetero.

Kuvassa yhdeksän kirjan pino. Kuvatekstissä mainittujen lisäksi kirjat Baby Jane, Ennen päivänlaskua ei voi, How long 'til black future month?, Tummenevat varjot, Gay Pride and Prejudice sekä Neljäntienristeys.
Kotikirjaston sateenkaarikirjavalikoimaa. Nimenomaan nuortenkirjoja ovat Keeping you a secret, More happy than not ja Rage: A Love Story.

Vielä sateenkaarevuuttani kauemmin olen tiennyt olevani lukija. Olen aina lukenut paljon, ja nykyään nautiskelen yli sata kirjaa vuodessa. Kun yläkouluiässä tajusin jotain seksuaalisesta suuntautumisesta, kirjat olivat ensimmäinen keino saada vertaistukea. Tarjontaa ei nuortenkirjojen puolella kuitenkaan kauheasti ollut: luin innolla Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssin, mutta siihenpä valikoima aika lailla jäi. Aloitin siis aikuisten kirjojen lukemisen jo varhaisteininä, kun muutakaan sateenkaarikirjallisuutta ei ollut tarjolla. Sen ajan suosikkeja olivat muun muassa Sofi Oksasen Baby Jane ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, mutta kahlasin myös sellaisia kirjoja kuin Sami Hilvon Viinakortti ja Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivo -klassikko, joita bongasin nettifoorumin “Homoseksuaalisuus kirjoissa” -keskustelusta. Sateenkaari-teemaan pääseminen vaati aivan erillistä tutkimustyötä, jotta kirjoja löytyi. Ei ihmekään, että siirryin pian lukemaan lähinnä englanninkielisiä Harry Potter -ficcejä, joissa aivan kaikki hahmot olivat sateenkaarevia (tosi uskottavaa, I know).

Nykyään sateenkaarinuortenkirjojen tilanne on hieman parempi. Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa voitti lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon vuonna 2011, ja Siiri Enorannan useimmissa nuortenkirjoissa (esimerkiksi Tuhatkuolevan kirous ja Surunhauras, lasinterävä) tuodaan esiin sateenkaari-asioita normaalina osana arkea. Maailmalla mainetta niittäneet Becky Albertallin Minä, Simon, homo sapiens ja Meredith Russon Tyttösi sun on muun muassa suomennettu, ja erityisesti transtytön tarinaa kertova Tyttösi sun on tervetullut lisäys sateenkaarikirjallisuuteen.

Mieleeni tulee kuitenkin tusina kirjoja, joita olen rakastanut mutta jotka ovat saavutettavissa vain englantia osaaville: They Both Die at the End, The Gentleman’s Guide to Vice and Virtue, The Prince and the Dressmaker, Rage: A Love Story, Keeping You A Secret, Laura Dean Keeps Breaking Up With Me, Her Royal Highness, More happy than not… Maailmalla nuortenkirjallisuudessa on meneillään trendi, jossa hehkutetaan erilaisuutta ja vähemmistöryhmiä. Jos kuitenkin haluaa nauttia omaa maailmaansa kuvastavista tarinoista, kannattaa ennemmin suunnata Netflixin ääreen, koska sieltä löytyy suomeksi tekstitettyjä sateenkaarisarjoja mielin määrin.

Saako tästä edes valittaa? Nuortenkirjoja julkaistaan suomeksi todella vähän, joten ei voi olettaa, että sateenkaariaiheisia nuortenkirjoja löytyisi määräänsä enempää. Keväällä Suomen kirjagram-yhteisössä Instagramissa oli kovasti juttua siitä, kuinka kustantamon uusista julkaisuista yleensä vain pari nidettä on nimetty nuortenkirjallisuuden piikkiin. Aikuisille julkaistavaa kirjallisuutta on vaikka millä mitalla, ja myös lapsille tarjontaa on enemmän kuin runsaasti. Esimerkiksi WSOY:n syksyn 2020 katalogiin mahtui 39 lasten- ja nuortenkirjaa. Niistä neljä oli oikeasti suunnattu nuorille: yksi oli Nälkäpeli-sarjan uudelleenjulkaisu, yksi tietokirja ja kaksi romaaneja. Tammen tämän syksyn kirjoihin taas mahtui 41 lasten ja nuorten teosta, joista kaksi oli nuorille suunnattuja tietokirjoja (mainittakoon, että julkaisuohjelmaan mahtui myös uutta kansitaidetta Pottereista ja Muumeista). Gummerus, jolla ei tässä julkaisuohjelmassa ollut lastenkirjoja, kunnostautui kolmella nuortenromaanilla. Otava, joka tuottaa paljon muun muassa oppimateriaaleja, on selvästi lasten- ja nuortenkirjallisuuteen panostanut kustantamo: heidän 121 lasten- ja nuortenkirjoistaan 15 teosta oli suunnattu yli 12-vuotiaille. 

Siinäpä sitten valittele, etteivät nuoret lue, tai haikaile, että olisi kirjoja, joista löytyisi sateenkaarinuorille samaistumispintaa. Sateenkaarinuortenkirjallisuus hyödyttäisi sitä paitsi laajempaakin kansakuntaa: kuten Nörttitytöt pari vuotta sitten totesivat, löytyy nuortenkirjojen parista runsaasti myös aikuisia (ja siten rahahanojen äärellä seisovia) lukijoita. Ostajia siis ainakin olettaisi löytyvän, jos tarjonta kohtaisi, sillä maailmalla ya-kirjallisuus on valtava bisnes

Hyvää ensi viikolla vietettävää Pride-viikkoa! Sitä tarvitaan edelleen. Pride-viikon ohjelman löydät täältä: tarjolla on esimerkiksi Queer-kirjallisuus Suomessa -luento Instagramissa. Myös Nörttitytöt ry järjestää etäohjelmaa: infoa tapahtumista löydät uutiskirjeestämme. Täältä taas löytyy Nörttityttöjen viime vuoden luku-, katselu- ja kuuntelusuositukset Pride-viikolle.