Lähdimme nörttiporukalla Tampereelle varta vasten päästäksemme näkemään Tuomas Puikkosen kymmenvuotista larp-valokuvaajan uraa juhlistavan Toisista todellisuuksista –näyttelyn Suomen pelimuseossa. Näyttelyn on kuratoinut larp-suunnittelijanakin tunnettu valokuvataiteilija Katri Lassila. Kuvat ovat esillä pelimuseon vaihtuvien näyttelyiden studiotilassa.
Kuumana kesäpäivänä oli erityisen mukava astella Museokeskus Vapriikin viileyteen. Toimitettuamme sisääntulomuodollisuudet (Museokortit, säilytyslokerot, käsidesit) siirryimme Suomen pelimuseon näyttelytilaan. Koska pelimuseon pysyvä näyttely oli sama kuin aiemmillakin käyntikerroilla, suunnistin suoraa päätä kohti studiota.
Näyttelytila ei ollut suuren suuri, mutta katsottavaa riitti siitä huolimatta. Valokuvat oli aseteltu neljälle seinälle, mikä teki kokemuksesta varsin kokonaisvaltaisen. Tarjolla oli lehtinen, joka sisälsi Puikkosen haastattelun ja kuraattori Lassilan esipuheen. Myös seinätekstit taustoittivat kuvia.
Ensin oli saatava jotakin alta pois: pitkän linjan larppaajana tuli tarkastaa se, ketkä kaikki tutut ovat päässeet kuviin mukaan ja sattuisinko vilahtamaan niissä itsekin. Monta kaveria kuvista löytyikin. Tämän tärkeän toimituksen jälkeen pystyimme jo keskittymään itse asiaan.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi Puikkosen tapaan keskittyä kuvatessaan henkilöhahmoihin ja niiden väliseen vuorovaikutukseen. Kuvat oli usein rajattu yhteen tai muutamaan henkilöön jossain latautuneessa tilanteessa: kuvia oli niin toisiaan lohduttavista kuin toistensa kanssa tappelevistakin hahmoista. Tilanteet vaihtelivat suuresti, mutta jokainen kuva muodosti oman intensiivisen tunnelmansa.
Muista kuvista erottui suuri vedos kaukaa kuvatusta maisemasta, jossa hahmot liikkuvat metsäisessä rinteessä. Olin itse tästä kuvasta erityisen vaikuttunut, sillä se näytti larp-maailman avarana ja rajattomana. Se oli kuin hengähdystauko tiivistunnelmaisten tuokiokuvien välissä.
Puikkonen on itse kertonut luovansa tunnelmaa kuviinsa myös jälkikäsittelyllä, kuten korostamalla tiettyjä värejä. Myös yksittäiset pelit voivat saada oman värimaailmansa. Tämä näkyi näyttelyssä selvästi. Kuva suomalaisen rautakauden ihmisistä oli sävyiltään maanläheisempi ja himmeämpi kuin sähkönsinisenä loistava kuva avaruusaluksen miehistöstä.
Puikkonen on dokumentoinut liveroolipelejä aktiivisesti sekä pääkaupunkiseudulla että sen ulkopuolella, niin suurissa kuin pienissäkin peleissä. Hän painottaa kuvaamisen tasapuolisuutta niin pelien kuin hahmojenkin kuvaamisessa, eikä halua keskittyä vain niistä näyttävimpiin ja keskeisimpiin. Valokuvat esittivätkin laajaa kirjoa erilaisia pelejä ja hahmoja, kohtauksia ja tunnelmia.
Museokeskuksesta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen astuessa olo oli sellainen kuin hyvän museokäynnin jälkeen usein on: pöllämystynyt ja mietteliäs, mutta tyytyväinen. Kauniiden ja taitavasti sommiteltujen kuvien lisäksi näyttely antoi pohtimisen aihetta liveroolipeleistä taidemuotona ja harrastuksena.
Olen onnekseni saanut nauttia Puikkosen valokuvista, kun olen osallistunut hänen kuvaamiinsa peleihin. Larppien dokumentointi tuo kokemukseen aivan omanlaisensa näkökulman. Sen lisäksi, että kuvien avulla voi fiilistellä omaa peliä, hahmoa ja kanssapelaajia, larppi on helpompi nähdä jälkeenpäin myös kokonaistaideteoksena. Puikkosen kuvat tekevät näkyväksi sen, miten oma kokemus asettuu osaksi pelin suurempaa kontekstia.
Pelitapahtuma Ropecon palkitsikin Tuomas Puikkosen Toisista todellisuuksista -näyttelyn tiimoilta Vuoden peliteko -palkinnolla. Palkinto annettiin ”pitkäaikaisesta ja merkittävästä työstä suomalaisen larppiskenen monimuotoisemmaksi ja inklusiivisemmaksi dokumentoimiseksi”.
Puikkosen larp-valokuvanäyttely on ansiokas mielestäni myös siksi, että se tuo lopulta varsin marginaalista harrastusta lähemmäs valtavirtaa. Liveroolipelit ja niiden laaja kirjo lienevät maallikollekin helpompi hahmottaa taidokkaiden ja tunnelmallisten valokuvien avulla.
Suosittelen näyttelyä lämpimästi kaikille liveroolipeleistä kiinnostuneille!
Puikkosen löytää myös Instagramista, jossa hän julkaisee joka päivä yhden larp-valokuvan uransa varrelta tunnisteen #10yearsoflarpphotographing alla. Projekti on meneillään 18.9.2020 asti.
Toisista todellisuuksista – Tuomas Puikkonen larp-valokuvaajana 2010–2020 esillä Suomen pelimuseossa Tampereella 23.8.2020 asti.
