Huom! Tämä postaus sisältää hahmoihin liittyviä juonipaljastuksia She-Ra and the Princesses of Power -sarjan 5. kaudessa!

Sarjan keskeiset hahmot. (Kuva: Netflixin promomateriaalia)

She-Ran hahmo kehitettiin 1980-luvulla alun perin He-Man and the Masters of the Universe -sarjan maailmaan. He-Man on prinssi Adamin supervoimakas alter ego, ja analogisesti She-Ra on Adoran alter ego. Alkuperäissarjassa She-Ra: Princess of Power (jota löytyy runsaasti YouTubesta) Adora on Adamin sisko, joka kaapattiin Eternia-planeetalta portaalin kautta Etheriaan. Adora toimii pahan Horden sotilaana, kunnes lopulta veljensä kannustamana liittyy vastarintaan.

She-Ra tuli meikänörtille tutuksi jo lapsena, kun katsoin satunnaisia jaksoja tästä kasarisarjasta. (Katsoin kyllä He-Maniakin.) Muistan jo silloin innostuneeni She-Ran/Adoran hahmosta – hyvän tähden, naissoturi, jolla oli sateenkaarisiipinen ratsu! Joka taisteli pahiksia vastaan miekallaan! Paha vaan, että kasarisarja ei ole kestänyt aikaa. Katsoin taannoin pari jaksoa sarjan alkua, eikä kerronta toiminut edes nostalgialasien läpi katsottuna.

Onneksi tuli Noelle Stevenson, joka ehdotti Netflixille reboottia.

Uusi She-Ra

Kasari-She-Ra kalpeneekin Noelle Stevensonin kehittämän rebootin rinnalla. She-Ra and the Princesses of Power (2018–2020) on viisikautinen eheä kokonaisuus, joka antaa naishahmoille tilaa loistaa, mutta sisältää myös paljon positiivista miesrepresentaatiota (sekä muunsukupuolisen hahmon). Kyllä: kerrankin reboot on parempi kuin alkuperäinen! She-Ra and the Princesses of Power (johon viittaan tästä lähin vain She-Rana) ottaa alkuperäisestä kaiken hyvän ja kehittää siitä 2010-luvulle sopivan teoksen. Jo hienovarainen nimenmuutos kertoo jotain uuden sarjan fokuksesta: tässä ei keskitytä vain yhteen prinsessaan, vaan ystävyyssuhteisiin ja ystävyyden voimaan. Uusi She-Ra vie sarjan aivan uudelle tasolle.

Myös uudelle queeriyden tasolle.

Catra vastaan Adora. (Kuva: Netflixin promomateriaalia)

Uudessa She-Rassa ei ole He-Mania lainkaan. Adora on kyllä tuotu portaalin avulla Etheriaan, mutta hänen suvustaan ei ole tietoa. Adora aloittaa sarjan Etheriaa valloittavan Horden sotilaana, mutta päätyy omien moraalisten valintojensa seurauksena vastarinnan puolelle taistelemaan prinsessojen rinnalla. Ystävyyssuhteet nousevat heti keskiöön. Vaikka She-Rassa on myös romanttisia suhteita, nuorille suunnattu sarja korostaa mielestäni todella tärkeällä tavalla ystävyyden merkitystä.

Vaikka ei yleensä katsoisi animaatiosarjoja, suosittelen uutta She-Raa aivan kaikille. Viiden kauden aikana rakentuu eheä kokonaisuus, jossa juoni, hahmot ja maailma kasvavat ja kehittyvät tavalla, jota harvoin näkee tv-viihteessä. Avatar: The Last Airbender -sarja on myös erinomainen esimerkki tällaisesta, mutta She-Ra on tarinankerronnallisesti vieläkin eheämpi.

Sateenkaareva Etheria

Ja omaa biseksuaalia sydäntäni lämmittää nimenomaan She-Ran queeriys. Sarjassa on representaatiota ihanalla, monipuolisella, lämpimällä tavalla esitettynä. Vaikka pääpari (josta pian enemmän) kehittyy hyvin hitaasti, jo ensimmäisessä kaudessa esiintyy naispari (prinsessat Spinnerella ja Netossa). Lisäksi Bowilla, Adoran ja Glimmerin parhaalla ystävällä (joka on muuten upea toksisen maskuliinisuuden vastakohta, ja mielestäni myös todella biseksuaalin oloinen!), on kaksi isää – ja tästä ei tehdä numeroa. Bow sanoo ”my dads” samalla rakastavalla turhaumuksella kuin kuka tahansa teini puhuu vanhemmistaan.

Etheriassa on myös ilahduttavaa sukupuoli-ilmaisun monipuolisuutta. Bow, joka identifioituu mieheksi, on monella tapaa hyvin feminiininen, ja tämä on tosi OK kaikille. Etenkin naishahmoissa löytyy todella paljon moninaisuutta sukupuoli-ilmaisun saralla.

Etheriassa queer-suhteet ja queerit ihmiset saavat vaan olla, rakastaa, elää ilman ihmettelyä tai tuomitsemista. Tällainen on todella tarpeen – ja uskoisin, että She-Ran representaatio on erityisen tarpeellista sarjan alkuperämaassa USA:ssa, joka on etenkin nykyhallintonsa alla paljon esimerkiksi Suomea jäljessä queer-oikeuksien suhteen.

Itse koen muutenkin tällaisen ”casual queerness” -maailmanrakennuksen todella voimauttavaksi ja ilahduttavaksi. Homofobiaa/queerfobiaa käsitteleville tarinoille on totta kai paikkansa, mutta on ihanaa upota maailmoihin, joissa senkaltaista sortoa ei vaan ole. Etheriassa riittää muutenkin ongelmia prinsessojen taisteluissa Hordea vastaan.

Näiden esimerkkien lisäksi Adoralla ja hänen (ex-)ystävällään Catralla (sarjan yksi pääpahiksista) oli alusta asti keskinäistä jännitettä. Jo ensimmäinen kausi sisältää tanssiaisjakson, jossa Catra flirttailee Adoralle erittäin selvästi, ja on lisäksi pukeutunut ilahduttavan butchisti. Fanit ottivatkin alusta asti Adoran ja Catran parituksen asiakseen. Itselleni kyseinen paritus ei kuitenkaan kolahtanut kuin vasta viimeisen kauden aikana. Olin toki nähnyt selkeät merkit, että heidän välillään oli jotain. Olin kuitenkin sitä mieltä, että Catra oli liian ilkeä Adoralle ja tehnyt liikaa oikeasti pahoja asioita, jotta omaan makuuni toimiva romanssi voisi kehittyä heidän välilleen.

Mutta sitten katsoin viidennen kauden. Spoilereita seuraa!

She-Ran viides ja viimeinen kausi. (Kuva: Netflixin promomateriaalia)

Kanonista queer-rakkautta

Viimeisen kauden aikana aloin shipata Adoraa ja Catraa. Ei sille mitään voinut, koska Catran ”redemption arc” kolahti paremmin kuin mikään Avatar-sarjan Zukon jälkeen. Pahisten ”parantuminen” tuntuu usein haalealta ja feikiltä, mutta She-Ran vitoskausi käsitteli ihan oikeasti konkreettisia askeleita, joita Catra otti kehittyäkseen paremmaksi (kissa)ihmiseksi ja sovittaakseen aiempia tekojaan. Catran puolenvaihdosta ei tehty liian helppoa. Hän ei kehittynyt hetkessä erilaiseksi, ja hänen hylkäämistraumansa johtivat takapakkeihin. Mutta ah, ne hetket kun Catra otti haparoivia askeleita kohti uusia käytösmalleja!

Katsoin viidennen kauden loppuun villiintyneen innostuksen vallassa, ja itkin kahden viimeisen jakson aikana. Juonenkaari sisälsi todella monta teemaa, jotka innostavat minua narratiivisesti – esimerkiksi rakkauden ja ystävyyden voima, erilaisuuden hyväksyntä. Sen lisäksi saimme vielä todella paljon queeriyttä ihan ruudullakin. Kuten aiemmin mainitsin, She-Ra on ollut todella queer sarja jo alusta asti. Mutta se, että loppuratkaisu oli kiinni Catran ja Adoran rakkaudesta, ja että saatiin suudelma, joka muutti maailmaa – en voinut muuta kuin itkeä ilosta. Ja kaiken tämän lisäksi vitoskauden lopussa käärittiin taidokkaasti kasaan monimuotoisia hahmokaaria, ja tapahtumat olivat juuri sopivan eeppisiä. Lisäksi koko kausi jatkoi jo ensimmäisestä kaudesta asti upeaa visuaalista linjaa, yltäkyllin värejä ja sateenkaaria ja ihanan kvääriä estetiikkaa.

Noelle Stevenson (joka on itsekin queer) on sanonut tässä haastattelussa, että suunnitteli jo alusta asti Adoran ja Catran romanttista suhdetta, mutta ei ollut varma suostuisiko tuotantoyhtiö toteuttamaan asiaa:

We were trying to make sure it works either way because it wasn’t always clear we were going to get that sign-off. For a while it didn’t seem like something that was going to happen. But, especially once we reached that final season, there [was] no other way that this can happen. This has always been what we’re building to and it’s not going to be satisfying unless it pays off in this way. It’s been woven throughout their relationship from the very beginning.

On todella tyydyttävää ja mielestäni harvinaista, että moderni sarja rakentaa niin eheän, monta kautta kattavan kerronnallisen kokonaisuuden kuin She-Rassa. Vaikka sarja on suunnattu nuoremmille, se toimii mitä parhaimpana esimerkkinä siitä, miten hahmo, juoni ja maailma kaikki vaikuttavat toisiinsa. Eheän kokonaisuuden rakentaminen näin eeppisessä tarinassa ei ole mikään helppo suoritus. Etenkin, kun samalla pitää vängätä siitä, voiko sarjan keskeistä ihmissuhdetta toteuttaa sellaisena, kuin se on tarkoitettu.

Onneksi Noelle Stevenson pääsi toteuttamaan unelmansa – ja samalla monen shippaajan unelman.

Kommenteissa saa mielellään jakaa omia squee-kokemuksia She-Rasta!