Kauan odotettu con on ihan kohta mutta yksin olisi lähdettävä. Peruako koko juttu ja myydä liput vai lähteäkö sittenkin? Mitä conissa voikaan tehdä yksinään? Nörttitytöt kertovat!
Hyviä puolia on monia
Coneissa on laaja valikoima paneeleja, luentoja ja työpajoja liittyen eri aiheisiin. Työpajojen kohdalla kannattaa ottaa huomioon, että niissä saattaa olla materiaalimaksu ja rajattu osallistujamäärä. Oletko aina halunnut käydä kuuntelemassa luentoa tai osallistua paneeliin, mutta kaveria ei kiinnosta juuri se aihe mikä sinua kiinnostaa? Tai toista kaveria kiinnostaa mutta toista kaveria ei, eikä kaveria haluaisi jättää yksinään? Yksin ollessa ei tarvitse jättää välistä kiinnostavaa luentoa – paitsi tietenkin silloin, jos samaan aikaan sattuu olemaan joku muu yhtä kiinnostava luento!
Kiinnostava luento on käyty kuuntelemassa ja seuraava alkaa vasta myöhemmin – mitäs seuraavaksi? Jossain tapahtumissa on mahdollisuus poiketa “hiljaiseen huoneeseen”, jossa pääsee karkuun hälinää ja vilinää. Myyntisali ja taidekuja kannattaa käydä läpi, vaikka mitään ei ostaisikaan. Myös syöminen on tärkeää muistaa. Nälkä ja jano eivät ole mukavia coniseuralaisia. Vesipullo ja pieni pussi naposteltavaa on myös hyvä olla mukana.
Yksin ollessa on myös mahdollisuus lähteä tapahtumasta kotiin silloin kuin itse haluaa. Jos on tullut paikalle muulla kuin julkisella liikenteellä tai ei asu kaupungissa, jossa tapahtuma on, kannattaa tietysti keskustella kuskin kanssa suunnitelmien muutoksesta.
Tuntemattomista ihmisistä saattaa tulla hyväkin kavereita eikä vain pelkkiä conituttavuuksia. Esimerkiksi työpajat, conilarpit, roolipelit, lautapelitiskiltä löytynyt peliseura tai erilaiset turnaukset ovat hyviä paikkoja jutella uusille ihmisille. Toisinaan coneista löytyy myös Nörttityttöjen Turvasatama, joka on ensikertalaiselle loistava tilaisuus hengähtää hetkeksi, löytää juttuseuraa, juoda kupillinen teetä tai vaikkapa värittää värityskuvia.
Huonojakin puolia on mutta vain muutama
Valitettavasti yksin olemisessa on myös huonoja puolia. Voi tulla tylsää, jos ei satu törmäämään tuttuihin. Laukkua ei voi esimerkiksi jättää kaverin huostaan siksi aikaa kun poikkeaa vessatiloihin tai jos joku haluaa ottaa kuvan, jos satut cossaamaan.
Juttuseuraa ei välttämättä ole, mutta esimerkiksi jonottaessa eri ohjelmiin tulee helposti juteltua muiden kävijöiden kanssa. Muun muassa karaokejonossa olen tutustunut ihmisiin, joilla on yllättäen ollut samat lempisarjat.
Sairaskohtaus yksin ollessa voi olla pelottavaa ja ahdistavaa. Ympärillä olevat ihmiset eivät välttämättä tiedä mistä on kyse ja onko lääkitystä. Omasta kokemuksesta paniikkikohtaus keskellä narikkaruuhkaa oli aika pelottava kokemus. Mutta conia ei kannata jättää välistä sairaskohtauksen pelon takia, sillä conikansa on ystävällistä ja avulista. Työtekijät osaavat hommansa ja tapahtumissa on ensiapuhenkilöstöä.
Conissa töissä
Yksin conissa ja töissä? Jos ikä ja mielenkiinto riittää kannattaa kokeilla hakea coniin töihin. Työtä on laidasta laitaan yleisvänkäristä majoitukseen. Narikassa töissä ollessa on tullut vähemmän juteltua työkavereiden kanssa mutta yömajoituksessa senkin edestä.
Jos rohkeutta riittää, kannattaa harkita myös esimerkiksi puheohjelman tai työpajan järjestämistä. Myös rooli- tai lautapelien vetäminen on yksinkin coniin lähteneelle mukava tapa tehdä vapaaehtoistyötä ja tutustua uusiin ihmisiin.
Useista coneista löytyy myös vapaaehtoisille tarkoitettu taukotila, jossa voi vaihtaa kuulumisia, juoda kupillisen kahvia tai teetä ja levätä työvuoron jälkeen.
Lyhyt tiivistys: mikä on conissa tärkeintä silloin, kun lähdet yksin?
- suunnittelu on kaiken A ja O (mitä haluat nähdä, tauot)
- vesipullo on tärkeä
- laturi
- mahdolliset lääkkeet ja sairaudet on hyvä kirjoittaa ylös lapulle, ja laittaa se jonnekin, josta sen saa helposti esille tarvittaessa
- avoin mieli (aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan)
- tärkeintä on pitää hauskaa
