Coneissa vapaaehtoistuminen on hauskaa, ja niiden järjestäminenkin voi parhaimmillaan sitä olla, mutta onko siitä mitään hyötyä? Pitkän linjan con-organisaattori ja -vapaaehtoinen pohtii miten coneista saatua osaamista voisi yrittää markkinoida potentiaalisille työnantajille. Tämä lista ei ole mitenkään kaiken kattava eikä varmasti koske kaikkia coneja/ammatteja! Kirjoittaja ei tee työkseen mitään työnhakuun tai rekrytointiin liittyvää, eli kaikki pohdinta on hänen omaansa!
Coniteassa toimiminen
Coniteassa toimiessaan oppii vähän väkisinkin asioita. Toki opittavat asiat riippuvat pitkälti siitä mitä coniteassa tekee, mutta yleisiä, oikeastaan kaikissa ammateissa tarvittavia taitoja oppii kyllä reippaasti myös – halusi tai ei.
Ehkä ensimmäinen ja tärkein asia, roolissa kuin roolissa, on oman työn johtaminen ja aikatauluttaminen. Vaikka coniteassa tehdään juttuja yhdessä – ja ryhmässä työskentely on äärimmäisen tärkeä työelämätaito sekin – joutuvat conitealaiset usein toimimaan myös yksin omaa kenttäänsä hoitaessaan. Tässä oppii helposti paljon itsestään: onko aikaansaava, itseohjautuva, aloitteellinen? Usein muiden conitealaisten työt riippuvat myös toisistaan, esimerkiksi jos ohjelmakartta ei valmistu ajoissa, ei ohjelmalehden taittaja pääse tekemään työtään. Työelämässä on paljon samankaltaisia riippuvuussuhteita.
Ryhmässä työskennellessä taas oppii esimerkiksi tiimirooleista, ja miten itse toimii isommassa tai pienemmässä ryhmässä. Ottaako johtajan roolia (silloinkin kun ei tarvitsisi), onko tehokas toteuttamaan muiden suunnitelmia, vastustaako periaatteesta kaikkea? Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen on todella hyvä asia työnhaussa, ja niistä usein työpaikkahaastatteluissa kysytäänkin. Tiimityöskentelykokemusta odotetaan nykyään todella monessa työpaikassa, koska työmaailmassa asiat äärimmäisen usein tehdään tiimeissä.
Kommunikointi on tärkeää ihan kaikkialla, ja myös näitä taitoja coniteassa oleminen kehittää. Sähköposti on edelleen monilla tärkeä väline: miten kirjoitat niin, että vastaanottaja ymmärtää asiasi eikä esimerkiksi loukkaannu? Miten teet sen englanniksi? Entä jos joudut lähettämään karhukirjeen maksamattomasta laskusta myyjälle? Jotkut coniteat kokoustavat verkkotyökalujen välityksellä ja niiden osaaminen onkin viime aikoina noussut todella arvoon arvaamattomaan! Miten palaveroit tehokkaasti, sekä palaverin vetäjänä että osallistujana? Ja toki teknologioihinkin tutustuminen on hyödyllistä! Entä miten aikataulutat kokoukset, jos osallistujia onkin viideltä eri aikavyöhykkeeltä ja kolmelta eri mantereelta (tästäkin on kokemusta)? Kokemusta tällaisista asioista ei työpaikkaa hakiessa välttämättä heti tule mieleen, mutta hyödyllisiä taitojahan nämä ovat, eikä niitä välttämättä kaikilla muilla hakijoilla ole.
Conitean rooleissa toki oppii myös spesifejä taitoja, roolista riippuen. Talousvastaavan on osattava kirjanpitoa, turvallisuusvastaavan täytyy osata aikatauluttaa järjestyksenvalvojat sekä laatia turvallisuussuunnitelma ja niin edelleen. Ohjelmatiimissä pitää kommunikoida usein satojen ihmisten kanssa ja aikatauluttaa heidät kaikki järkevästi ohjelmakartalle. Ohjelman brainstorming Lotusblossom-menetelmää käyttäen verkon välityksellä neljässä eri maassa olevien ihmisten kanssa oli myös hyödyllinen oppimiskokemus! Myyntipuolella taas oppii kummasti esimerkiksi laskuttamaan yrityksiä tai laatimaan pöytäkarttoja (usein toki yhteistyössä talous- ja tilavastaavien kanssa). Tiedotusvastaavana pääsee kirjoittelemaan usein sekä lehdistötiedotteita että somettamaan: aika erilaisia hommia!
Entäpä vapaaehtoisena conin aikana?
Kaikki coneissa töitä tekevät eivät tietenkään ole coniteaa, vaan suurin osa on conin aikaisia vapaaehtoisia. Myös heiltä vaaditaan taitoja, joita työelämäkin kaipaa! Conin aikainen vapaaehtoistuminen on erittäin hyvä tapa saada työkokemusta jo alaikäisenä, sillä monissa coneissa ei ole ikärajaa tai ainakaan täysikäisyyttä ei vaadita.
Salivänkäri? Ohjeistaa esiintyjät ja – usein, muttei aina – auttaa heitä mahdollisissa teknisissä ongelmissa. Salivänkäri laskee usein myös salin osallistujat ja huolehtii ohjelman sujuvuudesta (eli ei anna ohjelmanpitäjien jaaritella yli aikansa). Termi “vänkäri” ei välttämättä ole kovin tunnettu con-piirien ulkopuolella, eli joku “salivastaava” tms. on ehkä parempi termi CV:ssä käytettäväksi.
Monet conit kouluttavat omia järjestyksenvalvojiaan, ja JV-korttihan toki jo itsellään avaa ovia moniin työpaikkoihin. Joissain coneissa on erikseen iltabileet, joihin toki myös JV tarvitaan, ja sitä kautta he saavat osaamista jota voi hyödyntää esimerkiksi baareissa. Toki coneissa JV:t ovat yleensä – onneksi – alityöllistettyjä, mutta esimerkiksi asiakaspalvelutaitoja se kehittää.
Muita con-nakkeja? Infotiskillä kaikenlaisten tulipalojen sammuttaminen! Infossa työskennelleet voivat hyvällä omallatunnolla sanoa toimivansa hyvin paineen alla ja ratkaisevan ongelmia nopeasti: siinä hommassa ei kyllä muuten pärjää! Myös kriisiviestintätaidot saattavat joutua koetukselle, vaikka toki coneissa on erikseen viestintävastaav(i)a.
Asia ja miten se ilmaistaan
Monille työantajille con-maailma on vieras, eli usein osaamistaan pitää hieman avata CV:ssä. Siksi kannattaa miettiä juuri sitä, mitä oikeasti teki ja mitä osaamista sen kautta sai ja mainita niistä, sekä CV:ssä että etenkin haastattelussa. Eli pelkkä “Vänkäri, Tracon” ei välttämättä kerro asiaan vihkiytymättömälle mitään, mutta “Saliavustaja, Tracon-tapahtuma: Esitysten pitäjien opastaminen ja tekninen tuki, suomeksi ja englanniksi” kertoo jo paljon enemmän. Coneista kannattaa usein mainita myös niiden koko: 4000 ihmisen conin 100 tuntisen ohjelman koordinointi näyttää aika hyvältä jo paperilla!
Monet conit antavat myös pyydettäessä työtodistuksia, ja näitä kannattaakin rohkeasti pyytää jos niille on tarvetta. Yleensä tapahtuman pääjärjestäjä allekirjoittaa ne, ja ne todistavat että on ollut mukana jossain vastuuta vaativassa tehtävässä. Etenkin, jos työkokemusta ei ole vielä kovin paljoa, on näistä yllättävästi apua.
Oma con-kokemukseni on tuonut minulle ihan palkkatöitä, tosin oman työpaikkani sisällä. Olen päässyt järjestämään jo useampaa ammatillista konferenssia (sekä kotimaisia että kansainvälisiä), ja siihen tuskin olisi ollut mahdollisuutta, jos kokemusta ei harrastuspuolelta olisi.
