Pelaajat pelaavat figu-hahmoilla.
Ropecon 2016. Kuva: Sami Eraluoto / Ropecon.

Ropecon. Paikka, jossa vaihtaa vapaalle ja unohtaa eläytyä normaalin ihmisen elämään. Siellä tapaa niitä tuttavia, joita ei muualla juuri näe, mellastaa läpi yön, osallistuu lauantai-illan tanssiaisiin ja unohtaa ehkä vähän syödä ja nukkua. Ropeconissa voi olla juuri sellainen mitä ei ole koko lopun vuotta, mutta kuitenkin oma itsensä. Ehkäpä tuleekin pelattua koko yö ja toisena yönä irroiteltua hotellibileissä. Kunnes syntyi lapsi.

Perheellisen kokemus Ropeconista olikin yhtäkkiä hyvin erilainen. Yhtäkkiä pitää muistaa syödä eikä voi kukkua koko yötä. Olen myös ollut lähes aina yksinhuoltaja, eli ei ole myöskään ollut sitä vaihtoehtoa, että lapsenhoitovastuun jakaisin jonkun kanssa. Lapsi joko on mukana conissa tai sitten en pääse minäkään. Useamman vuoden järjestin niin, että lapsi oli isovanhemmillaan con-viikonlopun ja vain käväisi yhtenä päivänä katsomassa, mistä on kyse. Dipolin viereisellä urheilukentällä pelattu vesisota on yhä kirkkaassa muistissa, vaikka siitä on jo monta vuotta.

Pienen lapsen kanssa Ropeconissa vierailu toi mukanaan ehkä jopa odottamattoman haasteen: con-vieraiden toinen toistaan upeammat asut ja naamiot. Kolme-neljävuotias parahti itkuun nähdessään aikuisen mielestä huikea hienon asun. Lapselle asu oli aito ja suoraan painajaisista. Onneksi asun kantaja oli ymmärtäväinen ja riisui koko pään peittävän naamion näyttääkseen lapselle, että kyseessä on vain naamio.

Lapsi maalaa figua.
Figumaalaus kiinnostelee! Kuva: Vilja Rydman.

Vuonna 2018 tuli vastaan se Ropecon, jonne otin lapsen mukaan koko viikonlopuksi. Olin itse coniteassa (conin järjestäjätiimissä) ja aluksi oli tarkoitus, että lapsi pyörisi conissa vain yhden päivän. 6-vuotias kuitenkin viihtyi niin hyvin, että vietti Ropeconissa kaikki kolme päivää. Itsellenikin Ropecon oli erilainen kokemus lapsen silmin. En ehkä koskaan yli 20 Ropecon-vuoteni aikana ole edes itse osallistunut niin moneen ohjelmaan ja peliin, mitä kuusivuotiaani! Ehkäpä conitea-kaulalapun tuomalla rohkeudella ja äidin ehkä hieman liian sallivalla asenteella lapsi viiletti ympäri Messukeskusta yksin ja muiden lapsien kanssa koko viikonlopun. Kuusivuotias oppi hetkessä suunnistamaan Messukeskuksessa ja löysi jatkuvasti itselleen kiinnostavaa ohjelmaa. Milloin alkoi pakohuone-peli, milloin joku leikki Harry Potteria. Osallistuipa lapsi elämänsä ensimmäiseen roolipeliinkin muiden lasten kanssa ja puhkui intoa voittaessaan keppihevosturnajaiset. Bofferointi oli niin hauskaa, että askarreltiin heti seuraavalla viikolla omat bofferit kotona.

Lapsi poseeraa keppihevosen kanssa.
Keppihevosturnajaisten voittoposeeraus! Kuva: Vilja Rydman

Ehkä lapsen kanssa Ropeconin yöriehat ovat jääneet vähemmälle, mutta muuten Ropecon-kokemus on entistä syvempi ja kokonaisvaltaisempi. Ohjelmaan perehtyy eri tavalla ja syvemmin etukäteen. Ropeconista intoillaan vähintään koko heinäkuu ja pitkin vuotta. Energiatasot pysyvät myös koko viikonlopun korkealla, kun muistaa syödä, ja lapsen kanssa on kuitenkin käytävä nukkumassa ihan kokonaiset yöunet.

Tähän loppuun annan vielä lapseni itse kertoa omin sanoin viime Ropeconista: