Toisinaan poimin kirjaston hyllystä sattumalta kirjan ja luen sen. Harvemmin näin käy kuitenkaan sarjakuvien kanssa, mutta tällä kertaa olen varsin iloinen siitä, että käteeni sattui Roman Muradovin (In a Sense) Lost & Found. Sarjakuvateos on ilmestynyt jo vuonna 2014 Nobrow Pressin kustantamana, mutta se oli sen verran omanlaisensa otus, että halusin kirjoittaa arvostelun ihan Nörttityttöihinkin.

(In a Sense) Lost & Found kertoo nimensä mukaisesti tarinan kadotetusta viattomuudesta. Päähenkilö, nuori nainen, herää eräänä aamuna eikä löydä viattomuuttaan mistään. Sen seurauksena ihmiset alkavat katsoa häntä karsaasti, isä laittaa tytön kotiarestiin ja elämä tuntuu menevän aivan sekaisin.

Päähenkilö pakenee tilannetta keski-ikäisen, omissa oloissaan viihtyvän miehen pyörittämään kirjakauppaan. Hän saa tältä luvan asua kaupassa toistaiseksi ja kauppias antaa jopa yhden vanhoista vaatekerroistaan. Sen puettuaan päähenkilö huomaa, ettei hänen kadotettuun viattomuuteensa kiinnitetä läheskään yhtä paljon huomiota “miehen vaatteissa”. Kirja kertookin vertauskuvallisesti naisiin ja miehiin kohdistuvista kaksoisstandardeista ja siitä, miten naisen tulee olla viaton ja puhtoinen, mutta miehillä vastaavia vaatimuksia ei ole.

Viattomuuttaan etsiessään päähenkilö päätyy lopulta paikkaan, jossa tuotteistetaan ja myydään. Ihmiset ostavat viattomuutta sen eri muodoissa kuin kulutustavaraa. Etsintäretkensä seurauksena päähenkilö palaa takaisin kirjakauppaan suuresti muuttuneena.

Muradov kertoo tarinan omintakeisesti ja paikoitellen jopa varsin hämärästi. Teos sisältää paljon englanninkielisiä sanaleikkejä, jotka saattavat mennä kieltä heikommin osaavilta lukijoilta helposti ohi. Samoin jotkin aukeamat, joissa dialogia ei juurikaan ole ja päähenkilö seikkailee jossakin oman todellisuutensa ja toisen todellisuuden rajamailla, saattavat olla hankalia hahmottaa. Monet lukijat ovatkin kokeneet kirjan tällaisten seikkojen vuoksi vaikeasti lähestyttäväksi, eikä se välttämättä sovi ihan kenelle tahansa.

Miinusta (In a Sense) Lost & Found saa kyllä myös siitä, että värisuunnittelu ontuu paikoitellen pahasti. Sarjakuvan ruudut ovat joillain sivuilla niin tummia, ettei piirroksista tahdo saada selvää. Se on sääli, sillä juuri Muradovin oivaltava viivankäyttö ja yksinkertainen tyyli ovat teoksen suurimpia ansioita sen käsittelemien teemojen lisäksi.

Sarjakuvakategoriassa (In a Sense) Lost & Found on kuitenkin virkistävän erilainen ja tarkkanäköinen teos, joka ilahduttaa nokkeluudellaan. Sen lukee nopeasti, mutta kirjan tarina jää mieleen pyörimään useammaksikin päiväksi. Tällaista lukisi mielellään lisääkin!