Sateenkaariteemoja ja -hahmoja on alkanut esiintyä kaunokirjallisuudesta yhä enemmän. Aiheesta kiinnostuneen lukijan ei tarvitse enää selata hyllytolkulla kirjoja ennen kuin sopivaa lukemista löytyy. Varsinkin fantasiassa ja spekulatiivisesta fiktiossa LGBTQ+ näkyy yhä enemmän. Mutta entäpä sarjakuvat? Vähemmistöt ovat sielläkin vähemmistössä, mutta ilahduttavasti sateenkaariteemat ovat löytäneet paikkansa myös suomalaisessa sarjakuvataiteessa. Itse olen sarjakuvia lukiessani yllättynyt positiivisesti pariinkin kertaan, kun cisheterous ei olekaan ollut normi kaikissa tarinoissa. Tähän on koottu viisi kotimaista sarjakuva-albumia, jotka käsittelevät jollain lailla seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä.

Katariina Lappi & Ilkka Lappi: Mistä toi on? – kun on alkuun päästy

Vaikka tarina sijoittuu kirjastoon ja sen työntekijöiden elämään, Mistä toi on? on perusteellinen syväsukellus suomalaiseen musiikkiin: jokaisen stripin viimeisestä ruudusta löytyy nimittäin siteeraus jostakin tunnetusta iskelmästä tai pop-biisistä. Ilman Googlen tai jonkin muun hakukoneen apua lukeville helpotukseksi kerrottakoon, että sanoitusten lähteet on listattu albumin loppuun. Laulunsanojen sovittaminen jokaiseen strippiin on sarjakuvan vahvuus ja heikkous. Toisaalta se on hauska idea, josta löytyy huumoria moneen erilaiseen tilanteeseen, toisaalta se tekee hahmojen dialogista osin jäykkää ja epäluonnollista.

Mistä toi on? -albumin sateenkaariedustus on niin pienieleistä, että se voi satunnaiselta lukijalta jäädä ihan huomaamatta. Toinen päähenkilöistä, viisikymppisiään pian juhlistava Petri, on kirjastovirkailija ja homoseksuaali. Petrin paras ystävä, apurahojen ja inspiraation välissä tuskaileva taiteilija Harri, on myös hänen ex-miesystävänsä. Petri ja Harri on kuvattu ihan tavanomaisina suomalaisina miehinä. Lauantaisauna ja sen jälkeinen olut tasapainottavat mukavasti arkea, jalkapallomatsissa taas oman joukkueen tappio kirpaisee ja kesällä on ihana päästä viikonlopuksi maalle. Ainakin itse ensi kertaa lukiessani ilahduin tällaisestakin representaatiosta: ihan konstailematta joku vain on homoseksuaali ilman että siihen kiinnitetään enemmälti huomiota. Opus ei siis tarjoa mitään uutta representaation osalta, mutta pienen osuutensa se tekee hyvin. Vaikka sarjakuva kiinnostaa varmasti ensisijaisesti musiikinystäviä, sitä voi nokkelana verbaali-ilotteluna suositella kokeiltavaksi ihan kaikille.

Joakim Juvelèn: Ugly monsters

Ugly monsters on kokoelma ronskin hauskoja sivun mittaisia tuokiokuvia urbaanista homojen ja lesbojen treffailumaisemasta. Vertailukohdaksi nousee pakostakin Sinkkuelämää-sarja: rumat hirviötkään eivät arjen harmautta ja työkiireitä ehdi miettiä, kun tähtäimessä näkyy seuraava baari-ilta ja sen tuomat mahdollisuudet. Seksuaalisuutta kuvataan iloisesti – jopa karnevalistisesti – merkkikalsarien, hupaisien t-paitatekstien ja pörröisten käsirautojen kautta. Sarjakuvan nimestä huolimatta ne hirviötkin ovat loppujen lopuksi sympaattisia otuksia eivätkä rumia tai kauheita. Jatkuvaa juonta tästä albumista ei löydy, mutta kevyeksi lukuvälipalaksi se sopii mainiosti jos englannin kieli on sopivasti hallussa. Tähän opukseen ei ihan nuoren lukijan kannata kuitenkaan tarttua, sen verran aikuista menoa Juvelèn kuvaa.

Wolf Kankare: Miska Pähkinä

Miska on nuori transmies, joka saa mahdollisuuden viettää vuoden vaihto-oppilaana Edinburghissa. Passista löytyy kuitenkin sukupuolen kohdalla merkintä F, joten Miska päättää projektinomaisesti elää naisena vaihtovuoden ajan. Aluksi helpolta vaikuttava ratkaisu aiheuttaa vähitellen ahdistusta ja Miska päätyy kyselemään itseltään mikä hänen identiteettinsä lopulta on. Onneksi Miskan sisko ja tämän ystävät ovat valmiita antamaan tukea kun sitä tarvitaan.

Miska Pähkinä tarjoaa lukijalle enemmän kysymyksiä ja pohdintaa kuin suoria vastauksia, kuuluuhan sarjakuvan nimeenkin sana ”pähkinä”. Identiteettiään pohtivalle Miskalle jako miehiin ja naisiin tuntuu välillä keinotekoiselta, mikä saa lukijankin miettimään aihetta. Albumi tarjoaa kauniisti kerrotun tarinan yhden transihmisen kokemuksista ympäristön ja itsen ristipaineissa. Yksinkertainen, realistinen viivankäyttö tuo tarinan lähelle ja tekee siitä arkisen. Miska Pähkinä on kokonainen, mutta lopultaan hienon avoimeksi jäävä tarina, ja tämän listan teoksista ehkä ansiokkain.

Apila Pepita Miettinen: Mossdash

Mossdash muistuttaa tarinallaan sateenkaari-ihmisten kohtaamista riskeistä ja vaaroista. Päähenkilö Moss on trans- ja muunsukupuolinen, joka kerää rahaa rintojenpoistoleikkausta eli masektomiaa varten tekemällä seksityötä. Epäsäännölliseen elämäntilanteeseen liittyy omat ikävyytensä, mutta onneksi transnainen Petra ja uusi ystävä Tatu ovat mukana myötäelämässä kokemuksia. Sarjakuvan hieman rosoinen mustavalkoinen taide tukee hienosti tarinankerrontaa.

Mossdash pureutuu rankkoihin aiheisiin. Sekä päähenkilö että hänen ystävänsä Petra ovat olleet kodittomia, ja molemmat ovat joutuneet verbaalisen ja fyysisen väkivallan kohteiksi. Lukiessa saattaa jopa tulla hieman henkistä ähkyä, niin tiiviisti ja intensiivisesti taiteilija esittää hahmojensa tunteet ja kokemukset. Mossdash on tämän esittelyn sarjakuvista ehkäpä selkeimmin sateenkaariteemainen: se käsittelee miltei joka sivulla tilanteita ja ongelmia, joita sukupuolivähemmistöjen edustajat voivat joutua kohtaamaan arjessaan. Kenties raskaiden aiheiden vastapainoksi taitelija on myös antanut päähenkilöilleen onnellisen lopun, jossa kaukaiselta tuntuneet tavoitteet vihdoin saavutetaan.

Miettisen englanninkielinen sarjakuva kuuluu kansainväliseen Lilies of the Street -taideprojektiin, joka kertoo prostituutiosta Pohjois-Euroopan maissa. Sarjakuva sisältää sekä väkivaltaa että jonkun verran alastomuutta (mutta ei-seksuaalisessa kontekstissa), eli tämä ei välttämättä ole nuorelle tai herkästi ahdistuvalle lukijalle sopiva teos.

Mae Korvensivu: Clownfish Twister 1 & 2

Hyvät ystävät Ren ja Maru päätyvät samaan kouluun asuttuaan pari vuotta eri paikkakunnilla. Jälleennäkemisen puitteissa Marulla on kerrottavaa hurja salaisuus: hän on kaksi vuotta sitten muuttunut pojasta tytöksi! Ren lupaa auttaa etsimään parannuskeinoa outoon muutokseen ja samalla navigoimaan koulun sudenkuoppia, ettei Marun uusi sukupuoli paljastu. Tämän jälkeen tarina onkin täynnä läheltä piti -tilanteita, elämää suurempia sivuhahmoja ja sydämentykytyksiä, kun Ren vähitellen tajuaa, että Maru ei välttämättä olekaan hänelle pelkkä ystävä.

Clownfish Twister on alunperin julkaistu nettisarjakuvana ja se näkyy. Pääjuoni etenee hitaasti mutta melua, melskettä ja erilaisia teinidraamoja riittää miltei joka sivulle. Sarjakuva on myös selkeästi kiinni tämän päivän fanikulttuurissa: Ren harhauttaa vihaista Marua uusilla meemeillä, Maru kutsuu innokasta animefania weeabooksi ja nähtyään Renin ja Marun yhdessä eräs sivuhahmo toteaa ”shippaavansa” heitä. Samoin mangan visuaaliset ja tarinankerronnalliset vaikutteet ovat kansikuvasta lähtien selkeästi esillä.

Entäs se sateenkaariosuus? Marun ihmeellinen sukupuolenvaihdos on selkeästi saanut innoituksensa Takahashin Ranma-mangasta. Transteemaa käsitellään lähinnä sen sukupuolirooleihin ja -odotuksiin liittyvän huumorin kautta. Maru kokee kehodysforiaa, mutta ei niinkään sen takia että uusi keho on hänelle vieras, vaan koska hän ei voi olla haluamansa ”kova jätkä” jos muut saavat tietää hänen tytönkehostaan. Vaikka sivuhahmot ovat lähinnä stereotyyppejä, molemmat päähenkilöt asettuvat kuitenkin joustaviksi sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen. Marun sukupuolella ei ole merkitystä Renin ihastukseen; Marun keho ehkää hämmentää outoudellaan, mutta tämän lämmin sydän on se tärkein asia. Maru puolestaan on sama herkästi suuttuva mutta lämminsydäminen energiapallo sukupuolestaan riippumatta. Representaation kannalta tältä sarjakuvalta ei siis kannata odottaa liikoja, mutta se tarjoaa hieman vaihtelua suomalaisen sarjakuvan tarjontaan.

Bonus: Holma, Järvenpää & Tervonen (toim.): Näkymätön sukupuoli: ei-binäärisiä ihmisiä

Teoksen takakansi kertoo, että Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja, joka käsittelee muunsukupuolisuutta. Siinä muunsukupuoliset pääsevät itse kertomaan omista vaikeista ja voimauttavista kokemuksistaan. Tähän kirjaan kannattaa tarttua monestakin syystä, mutta bonukseksi tälle listalle se on päässyt sarjakuvaosuutensa vuoksi. Vähän alle kaksisataasivuisesta lukupaketista löytyy kolmekymmentä sivua laadukasta ja koskettavaa sarjakuvaa, joissa kolme muunsukupuolista ruotii suhdettaan sukupuoleen ja muihin ihmisiin kuvin ja sanoin.

Erityisen osuva visuaalinen representaatio löytyy Kimmo Lustin Kahden nimen välissä -sarjakuvasta, jossa Kimmon vanha nimi (deadname) esitetään puhekuplissa merkityksettömänä kiemuraisena viivana. Kimmo yrittää korjata monelle puhujalle olevansa nykyään nimeltään Kimmo, mutta kiemuraviiva ehtii esiintyä monessa puhekuplassa ennen kuin kotona oma lapsi toivottaa Kimmon tervetulleeksi.

Oletko sinä lukenut suomalaista sarjakuvaa, jossa on käsitelty sateenkaariaiheita? Kerro lukukokemuksesi kommenteissa!