Kymnaasi (2019) on Ilkka Auerin kiehtova nuortenkirja, jossa yhdistyvät kekseliäästi kauhun ja fantasian elementit. Agnes af Farsellisen paikka orvoille ja hyljeksityille tytöille. Yksinkertaisesti ajateltuna kyseessä on sisäoppilaitos heille, joille ei löytynyt paikkaa yhteiskunnassamme. Mikään Kymnaasissa ei kuitenkaan ole yksinkertaista.
Sofia on tavallinen teinityttö, joka on joutunut yhteiskunnan kaltoinkohtelemaksi. Vanhempansa nuorena menettänyt tyttö on sijoitettu sijaisperheeseen, jossa häntä on vuosia kohdeltu kaltoin. Sofia tuntee itsensä pohjattoman yksinäiseksi ja merkityksettömäksi. 16-vuotissyntymäpäivänään hän päättää päästä pakoon ainoalla keksimällään tavalla ja yrittää riistää henkensä. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, sillä kuoleman melkein koskettaessa häntä pelastajat ilmestyvät paikalle vieden hänet Kymnaasiin.
Ensimmäiset päivät Kymnaasissa ovat Sofialle fyysisesti kauheita vieroitusoireiden takia. Tämä selitetään sillä, että Sofian keho yrittää tottua olemaan rajalla, kiirastulen kaltaisessa tilassa. Kymnaasissa olevat, pienokaisia ja opettajia lukuun ottamatta, eivät ole eläviä eivätkä kuolleita. Kymnaasin tytöt, oppilaat, käyvät tehtävillä meidän maailmassamme, kuten auttavat kiusattuja ja hyljeksittyjä, luovat yhteishenkeä kouluihin, karkottavat painajaisia ja vaikkapa auttavat muusikoita löytämään kadonneen inspiraationsa. Kaiken tämän he tekevät näkymättömissä. Kymnaasi kaikkine kummallisuuksineen ja salaisuuksineen hämmentää Sofiaa suuresti. Ensimmäistä kertaa elämässään hänet kuitenkin toivotetaan avosylin tervetulleeksi yhteisöön, jossa hän tuntee löytäneensä paikkansa. Hän oppii olevansa tärkeämpi kuin saattoi koskaan kuvitella, jopa uuden kotinsa tulevaisuuden kannalta.
Kymnaasi on mielestäni varsin pätevästi kirjoitettu teos. Kirjan maailma ja hahmot tuntuvat uskottavilta. Heidän tuskaansa on helppo samastua ja vähintäänkin juonen kannalta olennaiset hahmot ovat selkeästi omanlaisiaan persoonia, jotka reagoivat tapahtumiin uskottavasti. Erityisen muistijäljen minuun jätti Lydia, josta muut Kymnaasin tytöt varoittavat Sofiaa. Lydia on monella inasen karmiva liehitellessään Sofiaa intensiivisesti ja itselleen epätyypillisen kilttinä ja suloisena. Kymnaasi salaisuuksineen pitää lukijan otteessaan, eikä välttämättä huomaa muutaman tunnin kulumista. Teos on mielenkiintoinen loppuun asti eivätkä käänteet ole ennalta arvattavia.
Vaikka olen kasvanut fantasiakirjoja ahmien, en ole koskaan ollut suomalaisen fantasian ystävä lukuun ottamatta paria kirjailijaa. Jostain syystä se ei ole koskaan iskenyt. Tämä kirja on yksi harvoista poikkeuksista sääntöön. Minua jäi harmittamaan, etten saanut tietää maailmasta enempää. Tosin, eikös se niin mene, että hyvä kirja jättää lukijan janoamaan lisää, pieniäkin yksityiskohtia?
